Taustalla vaikuttaa historiallisia syit\u00e4. \u00c4\u00e4nitysstudiossa tallennettua materiaalia ei aikoinaan voinut muokata tai muokkaaminen oli hankalaa nauhojen leikkaamista. Niinp\u00e4 muusikot soittivat studiossa kappaleet l\u00e4pi niin monta kertaa, ett\u00e4 talteen tuli kaikkia tyydytt\u00e4v\u00e4 otto. N\u00e4in syntyneit\u00e4 toisistaan vain hieman poikkeavia versioita on j\u00e4lkeenp\u00e4in julkaistukin jazzin arkeologien tutkittavaksi. Tavalliselle kuulijalle eri ottojen erittely ja vertailu on jo hiusten halkomista.<\/p>\n
Musiikin kertaotolla purkittamisella haetaan my\u00f6s aitouden vaikutelmaa. Musiikki tallentuu sellaisenaan, kukaan ei p\u00e4\u00e4se v\u00e4\u00e4rist\u00e4m\u00e4\u00e4n sit\u00e4 ja sama musiikki on mahdollista toistaa konserttilavallakin. Puhtaan ja koskemattoman jazzin symboleja ovat amerikkalaisen \u00e4\u00e4niteknikon Rudy Van Gelderin kuulussa studiossaan \u00e4\u00e4nitt\u00e4m\u00e4t jazzklassikot.<\/p>\n
Van Gelder aloitti \u00e4\u00e4nitt\u00e4misen vanhempiansa olohuoneessa New Jerseyss\u00e4. Kun bisnes alkoi liiaksi h\u00e4irit\u00e4 perhe-el\u00e4m\u00e4\u00e4, Van Gelder hankki viel\u00e4kin k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 olevan Englewood Cliffsin studionsa, jossa \u00e4\u00e4nitettiin esimerkiksi useimmat Blue Note-levymerkin klassikoista. Jazzia kolmisenkymment\u00e4 vuotta kuunneltuani olen pikkuhiljaa vakuuttunut siit\u00e4, ett\u00e4 jazz huipentui 1950- ja 60-luvuilla nimenomaan Van Gelderin studiossa. Siell\u00e4 silloin luotua jazz parempaa ei ole syntynyt ennen eik\u00e4 juuri sen j\u00e4lkeenk\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Studiotekniikka kuitenkin tunkeutui v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 my\u00f6s jazzin puhtaaseen maailmaan, kun monet muusikot kiinnostuivat uusista mahdollisuuksista. Oli niin k\u00e4tev\u00e4\u00e4 leikata hyv\u00e4 soolo onnistuneen teeman jatkeeksi tai poistaa kokonaan myttyyn menneet yritykset. Esimerkiksi pianisti Thelonious Monkin kappale ”Brilliant Corners” koottiin lopulta nauhoista leikkaamalla, kun yhtye ei saanut Monkin mutkikasta teemaa oikein edes 25 yrityksen j\u00e4lkeen. Muokkaamisesta ei yleens\u00e4 hiiskuttu levyjen kansissa sanaakaan, kun jazz myyttist\u00e4 aitoutta haluttiin vaalia.<\/p>\n
Monen asian edell\u00e4k\u00e4vij\u00e4 Miles Davis teki \u00e4\u00e4nitysstudiosta suorastaan instrumentin yhdess\u00e4 tuottajansa Teo Maceron kanssa. Rockin keinoja kokeileva Davis kokosi studioon muusikkojoukon, joka sai soittaa hyvin vapaasti ja hyvin pitki\u00e4 aikoja. Macero leikkasi syntyneest\u00e4 nauhamassasta uutta musiikkia, jota ei koskaan soitettu konserteissa ja jota ei useimmiten ollut edes mahdollista soittaa liven\u00e4. Aikana ennen digitaalista tietojenk\u00e4sittely\u00e4 Macero joutui todella leikkaamaan ja liimaamaan \u00e4\u00e4ninauhaa, vaikka lyhimm\u00e4t Maceron k\u00e4ytt\u00e4mist\u00e4 \u00e4\u00e4nist\u00e4 kestiv\u00e4t vain noin sekunnin verran!<\/p>\n
Jazzlevyt tehd\u00e4\u00e4n nyky\u00e4\u00e4nkin useimmiten nopeasti ja halvalla ja ero vaikkapa massiivisiin rocktuotantoihin on suuri. N\u00e4in jazzin kannalta musiikkia kuuntelevasta tuntuu silt\u00e4, ett\u00e4 nopeasti yhdell\u00e4 otolla saadaan oikeasti aidompi ja luontevampi lopputulos, kun studiossa pitk\u00e4\u00e4n viipyv\u00e4t vain kiillottavat pintaa ja koreaa ulkokuorta.<\/p>\n
23.6.2007<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Jazzlevyjen kansiteksteiss\u00e4 kerrotaan usein, ett\u00e4 levyn musiikki on \u00e4\u00e4nitetty nopeasti, tavallisesti vain p\u00e4iv\u00e4n parin aikana, vaikka k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 olisi kaikki nykyaikaisen studiotekniikan mahdollisuudet. Taustalla vaikuttaa historiallisia syit\u00e4. \u00c4\u00e4nitysstudiossa tallennettua materiaalia ei aikoinaan voinut muokata tai muokkaaminen oli hankalaa nauhojen leikkaamista. Niinp\u00e4 muusikot soittivat studiossa kappaleet l\u00e4pi niin monta kertaa, ett\u00e4 talteen tuli kaikkia tyydytt\u00e4v\u00e4 otto. N\u00e4in […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":373,"menu_order":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","template":"onecolumn-page.php","meta":{"ngg_post_thumbnail":0,"footnotes":""},"class_list":["post-383","page","type-page","status-publish","hentry"],"jetpack_likes_enabled":false,"jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/383","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=383"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/383\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3812,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/383\/revisions\/3812"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/373"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=383"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}