Oopperan supert\u00e4hten\u00e4 tunnetun Mattila s\u00e4est\u00e4j\u00e4ksi oli koottu kotimaisista jazzhuipuista orkesteri, jota pianisti Kirmo Lintinen johti. Lintinen oli my\u00f6s kiinnostavasti sovittanut l\u00e4hinn\u00e4 jazzstandardeista koostuvan ohjelmiston. Lis\u00e4loistoa lavalle toivat lauluyhtye How Many Sisters, joukko esitanssijoita ja l\u00e4hes joka kappaleessa vaihtuva lavastus. My\u00f6s laulajan esiintymispuku ehti vaihtua konsertin kuluessa monta kertaa.<\/p>\n
Karita Mattila oli onnistunut taitavasti v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4\u00e4n t\u00f6nk\u00f6n j\u00e4ykkyyden, joka usein vaivaa klassisen musiikin puolelta jazzin maailmaan seikkailemaan l\u00e4hteneiden jazztulkintoja. Mattilan \u00e4\u00e4ni oli upea ja laulu svengasi vaivattomasti ja luontevasti. Ohjelman j\u00e4lkeen j\u00e4in silti ihmettelem\u00e4\u00e4n, miksi en kuitenkaan oikeasti innostunut.<\/p>\n
Aloin jo ep\u00e4ill\u00e4, ett\u00e4 vain omat pinttyneet ennakkoasenteeni est\u00e4v\u00e4t minua antautumasta Mattilan edess\u00e4. Tarkempi pohdiskelu vakuutti, ett\u00e4 esityksest\u00e4 puuttui monia mielest\u00e4ni jazzille olennaisia elementtej\u00e4. Mattila oli sijoitettu n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 muun orkesterin eteen, jolloin laulajan ja muiden muusikoiden v\u00e4linen kommunikaatio, silm\u00e4peli rumpalin ja basistin kanssa, oli v\u00e4h\u00e4ist\u00e4.<\/p>\n
Jazzille olennaisen t\u00e4rke\u00e4\u00e4 improvisaatiota ei paljon kuultu, vaan kaikki sujui sujuvasti k\u00e4sikirjoituksen mukaan, eik\u00e4 itse esitys tai ohjelmisto tarjonnut lainkaan yll\u00e4tyksi\u00e4. Lopputulos oli toki musikaalinen ja taidokas viihdekonsertti. Se muistutti ulkonaisesti aika lailla jazzia, mutta ei koskaan halunnut tai uskaltanut sellaiseksi t\u00e4ysin heitt\u00e4yty\u00e4.<\/p>\n
Toisen television tarjoaman jazzel\u00e4myksen l\u00f6ysin sattumalta kanavia selatessani, kun Ruotsin tv:ss\u00e4 n\u00e4ytettiin amerikkalaisen jazzlaulajan Kurt Ellingin konsertti Montrealin jazzfestivaaleilta. Elling oli minulle jazzlehtien sivuilta et\u00e4isesti tuttu nimi, jonka musiikki t\u00e4m\u00e4n konsertin perusteella ansaitsee tarkemman tutustumisen.<\/p>\n
Ellingin tavallista konserttiesityst\u00e4 oli kiinnostava verrata Mattilan suureen produktioon. Yhtyeen lavailme oli koruton ja laulaja seisoi yhtyeens\u00e4 keskell\u00e4 muusikkona muiden joukossa. N\u00e4in katsoja saattoi helposti seurata soittajien yhteispeli\u00e4. Elling oli koko ajan valmis improvisoimaan, eiv\u00e4tk\u00e4 laulut tuntuneet kahlitsevan yhtyeen vapautta liikkua arvaamattomasti. Yhtyeen muut muusikot saivat runsaasti soolotilaa ja he k\u00e4yttiv\u00e4t saamansa tilan vaikuttavasti hyv\u00e4kseen. Ohjelmistokin oli vaativa; l\u00e4hinn\u00e4 Ellingin omista s\u00e4vellyksist\u00e4 koostunut kokonaisuus ei p\u00e4\u00e4st\u00e4nyt kuulijoita helpolla.<\/p>\n
N\u00e4m\u00e4 kaksi konserttitaltiointia olivat siis erinomaisia musiikkiohjelmia, koska ne haastoivat pohdiskelemaan jazzin ja oman jazzn\u00e4kemykseni perusteita. J\u00e4lleen kerran huomasin, ett\u00e4 pieni on yleens\u00e4 kauniimpaa kuin suuri ja n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4ksi tarkoitettu.<\/p>\n
13.1.2008<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Joulun ja uuden vuoden tienoilla oli tavallista enemm\u00e4n aikaa istua television \u00e4\u00e4rell\u00e4. Juhlakauden ohjelmavirrasta mieleen j\u00e4i kaksi aivan erilaista jazzkonserteista tehty\u00e4 taltiointia. Ensimm\u00e4inen oli elokuussa 2007 Tampere-talossa kuvattu Karita Mattilan Fever-konsertti, johon Mattila taustaryhmineen oli valmistautunut ilmeisen huolellisesti. Oopperan supert\u00e4hten\u00e4 tunnetun Mattila s\u00e4est\u00e4j\u00e4ksi oli koottu kotimaisista jazzhuipuista orkesteri, jota pianisti Kirmo Lintinen johti. Lintinen oli […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":391,"menu_order":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","template":"onecolumn-page.php","meta":{"ngg_post_thumbnail":0,"footnotes":""},"class_list":["post-393","page","type-page","status-publish","hentry"],"jetpack_likes_enabled":false,"jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/393","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=393"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/393\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":394,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/393\/revisions\/394"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/391"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=393"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}