{"id":10275,"date":"2016-02-18T19:07:51","date_gmt":"2016-02-18T17:07:51","guid":{"rendered":"http:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/?p=10275"},"modified":"2023-04-02T18:09:44","modified_gmt":"2023-04-02T15:09:44","slug":"sarah-murcia-never-mind-the-future-punk-klassikon-up-lime","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/sarah-murcia-never-mind-the-future-punk-klassikon-up-lime\/","title":{"rendered":"Sarah Murcia: Never Mind The Future – uusi ilme punk-klassikolle"},"content":{"rendered":"\n
\"cover\"<\/figure>\n\n\n\n

Muistan viel\u00e4 el\u00e4v\u00e4sti, kuinka punk rynt\u00e4si h\u00e4mment\u00e4m\u00e4\u00e4n musiikkimaailmaa 1970-luvun lopulla. Siin\u00e4 vaiheessa kuuntelin eniten Bob Dylania<\/strong>, The Bandia, Wigwamia tai Neil Youngia<\/strong>, mutta my\u00f6s jazz oli pikkuhiljaa valtaamassa yh\u00e4 suuremman osan kuunteluajastani. Jazz ja punk tuntuivat tulevan aivan eri maailmoista ja suhteeni punkiin j\u00e4i uuden aallon energiasta huolimatta et\u00e4iseksi. Improvisaation, noisen ja punkin v\u00e4liset yhteydet k\u00e4viv\u00e4t ilmi vasta my\u00f6hemmin.<\/p>\n\n\n\n

Uudella levyll\u00e4\u00e4n ”Never Mind The Future<\/em>” ranskalainen basisti Sarah Murcia<\/strong> k\u00e4y n\u00e4iden yhteyksien kimppuun ehk\u00e4p\u00e4 John Lydonin 60-vuotisjuhlien kunniaksi. Levy toistaa kokonaan Sex Pistols -yhtyeen punk-klassikon ”Never Mind The Bollocks, Here’s the Sex Pistols<\/em>”. Kappaleet eiv\u00e4t tosin ole nyt alkuper\u00e4isess\u00e4 j\u00e4rjestyksess\u00e4\u00e4n ja albumin loppuun on viel\u00e4 lis\u00e4tty ”My Way<\/em>” pianosooloversiona.<\/p>\n\n\n\n

Levyll\u00e4 soittaa Murcian Caroline-yhtye<\/a> pianisti Beno\u00eet Delbecqilla<\/strong> ja laulaja\/tanssija Mark Tompkinsilla<\/strong> vahvistettuna. Yhtye ei miss\u00e4\u00e4n tapauksessa tee Sex Pistolsista jazzversiota, vaikka erityisesti pianisti Delbecq ja saksofonisti Olivier Py<\/strong> usein viittaavat jazzin suuntaan. V\u00e4lill\u00e4 yhtye raivoaa hyvin suoraviivaista punkia. T\u00e4st\u00e4 hyv\u00e4n\u00e4 esimerkkin\u00e4 k\u00e4y ”God Save The Queen<\/em>”, jonka rynnistyksen saksofonistin free jazz -soolo kuitenkin katkaisee. Usein musiikki taipuu my\u00f6s hillityksi taiderockiksi, kuten elegantti avausraita ”No Feelings<\/em>” tai alkuper\u00e4ist\u00e4 kaksi kertaa pidemm\u00e4ksi laajennettu ”New York<\/em>”. Laulaja Mark Tompkinsin Lou Reed- ja David Bowie -vaikutteinen \u00e4\u00e4nikin sopii hyvin t\u00e4h\u00e4n ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n.<\/p>\n\n\n\n

”Never Mind The Future<\/em>” on l\u00e4ht\u00f6kohtaansa huomattavasti monipuolisempi, perinteisell\u00e4 tavalla musikaalisempi. Sex Pistolsin p\u00e4\u00e4llek\u00e4yv\u00e4\u00e4 energiaa ja kuvia kaatavaa asennetta ei pyrit\u00e4k\u00e4\u00e4n toistamaan. Albumi on j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4 ja h\u00e4mment\u00e4v\u00e4 tulkinta, vaikka sen perimm\u00e4inen motiivi j\u00e4\u00e4 ehk\u00e4 h\u00e4m\u00e4r\u00e4ksi. Onko se kunnianosoitus nuoruuden suoksikeille? Pyrkimys klassikon t\u00e4ysin uuteen lukutapaan? Hienostunutta huumoria? Vai onko levy loppujen lopuksi tehty pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n siksi, ett\u00e4 se nyt on mahdollista tehd\u00e4? Levy\u00e4 on joka tapauksessa kiinnostavaa kuunnella ja lis\u00e4ksi levy ohjasi ainakin minut verest\u00e4m\u00e4\u00e4n vanhoja muistoja alkuper\u00e4isen musiikin \u00e4\u00e4relle.<\/p>\n\n\n\n

Sarah Murcia<\/strong>: Never Mind The Future (Ayler Records, 2016)
\nSarah Murcia, basso, laulu, Beno\u00eet Delbecq, piano, Mark Tompkins, laulu, Olivier Py, saksofonit, Gilles Coronado, kitara, Franck Vaillant, rummut<\/em><\/p>\n\n\n\n

Lue lis\u00e4\u00e4<\/strong>:
\nSarah Murcia – Never Mind the Future<\/a>; levy-yhti\u00f6n info
\nSarah Murcia<\/a>; basistin nettisivut<\/p>\n\n\n\n

”Never Mind The Future<\/em>” nousee vuoden mittaan p\u00e4ivittyv\u00e4lle vuoden 2016 parhaiden listalleni Vuoden valinnat 2016<\/em><\/a>.<\/p>\n\n\n\n

Never Mind The Future<\/h4>\n\n\n\n

Sarah Murcia yhtyeen 19 minuuttia pitk\u00e4 tallenne Sex Pistols -musiikista on \u00e4\u00e4nitetty Pariisissa helmikuussa 2015.