{"id":10928,"date":"2016-11-07T22:04:26","date_gmt":"2016-11-07T20:04:26","guid":{"rendered":"http:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/?p=10928"},"modified":"2023-04-02T17:42:56","modified_gmt":"2023-04-02T14:42:56","slug":"tjh2016","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/tjh2016\/","title":{"rendered":"Tampere Jazzhappening 2016 – festivaaliraportti"},"content":{"rendered":"\n
\"Esa
Esa Pietil\u00e4 – Yrj\u00f6-palkinto 2016<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Tampere Jazz Happening ja sen kunnianhimoinen musiikkitarjonta valaisi j\u00e4lleen viime viikonloppuna marraskuun pimeytt\u00e4. Festivaalin ohjelma j\u00e4nnittyy vuosien varrella hyv\u00e4ksi havaitun kolmion varaan, siis Tullikamarin Pakkahuoneen konsertit, kotimaisen jazzin kattaus Telakalla ja my\u00f6h\u00e4isen y\u00f6n jatkot Klubilla. T\u00e4ll\u00e4 kertaa kuuntelin vain Pakkahuoneen konsertteja. Telakka sek\u00e4 klubi j\u00e4iv\u00e4t siis kokonaan v\u00e4liin.<\/p>\n\n\n\n

Olisi muuten aivan perusteltua viett\u00e4\u00e4 festivaalia vain Telakan tarjonnan parissa. Telakalle valittu kotimaisen jazzin valikoima on taattua laatua, esimerkiksi Aki Rissanen Trio olisi varmasti toiminut my\u00f6s Pakkahuoneen p\u00e4\u00e4lavalla.<\/p>\n\n\n\n

Jazzliiton juhlaorkesteri<\/h4>\n\n\n\n

Suomen Jazzliitto on kotiutunut Tampereelle viett\u00e4m\u00e4\u00e4n jazzp\u00e4ivi\u00e4\u00e4n ja syyskokoustaan samaan aikaan festivaalin kanssa. Niinp\u00e4 Yrj\u00f6-palkinto jaettiin j\u00e4lleen Pakkahuoneella perjantai-illan ohjelman aluksi. T\u00e4m\u00e4n vuoden Yrj\u00f6-palkinto meni oikeaan osuvasti saksofonisti Esa Pietil\u00e4lle<\/strong>, joka tekee tinkim\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti omansa kuuloista musiikkia. Pietil\u00e4n kvartetti Liberty Ship toimii sek\u00e4 akustisena versiona ett\u00e4 s\u00e4hk\u00f6isill\u00e4 efekteill\u00e4 jatkettua. Pietil\u00e4 on my\u00f6s m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisesti soittanut soolokonsertteja sek\u00e4 yhdist\u00e4nyt omaa ilmaisuaan klassisen musiikin kanssa, hyv\u00e4n\u00e4 esimerkkin\u00e4 Kalevi Ahon<\/strong> saksofonikonsertto, jonka solistina Pietil\u00e4 soitti.<\/p>\n\n\n\n

Yleisradion puolestaan jakaa Varjo-Yrj\u00f6n, joka antaa tunnustusta muille jazztoimijoille kuin muusikoille. T\u00e4m\u00e4n vuoden huomionosoituksen sai valokuvaaja Maarit Kyt\u00f6harju<\/strong>, joka on jo pian kolmen vuosikymmenen ajan tallentanut kuviinsa jazzin ohikiit\u00e4vi\u00e4 hetki\u00e4. (Lue molempien palkintojen tarkemmat perustelut Jazzfinland.fi-sivulta<\/a>).<\/p>\n\n\n\n

Jazzliiton juhlaorkesteri<\/h4>\n\n\n\n
\"Teemu
Teemu Viinikainen soitti Jazzliiton juhlaorkesterissa. Muut muusikot olivat Mikko Innanen, Kari Ikonen, Ulf Krokfors ja Teppo M\u00e4kynen<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Suomen Jazzliitto on t\u00e4n\u00e4 vuonna viett\u00e4nyt 50-vuotisjuhlaansa. Er\u00e4s juhlan p\u00e4\u00e4projekteista oli juhlan kunniaksi koottu juhlaorkesteri, joka koostui Yrj\u00f6-palkituista muusikoista. Orkesteri esiintyi nyt Tampereella n\u00e4ill\u00e4 n\u00e4kymin viimeisen kerran. Mikko Innasen<\/strong> johdolla vuoden aikana eri festivaaleilla esiintynyt kvintetti soitti kuitenkin sen verran upean konsertin, ett\u00e4 toivottavasti asiaan palataan viel\u00e4 vaikka tallenteen tai tv-esityksen muodossa.<\/p>\n\n\n\n

\"Kari
Kari Ikonen<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Kvintetti soitti Yrj\u00f6-palkittujen muusikoiden hyvin valittuja s\u00e4vellyksi\u00e4 ja nosti esille Eero Ojasen<\/strong>, Pekka Sarmannon<\/strong>, Raoul Bj\u00f6rkenheimin<\/strong>, Jukkis Uotilan<\/strong> ja Iro Haarlan<\/strong> musiikkia. N\u00e4ist\u00e4 ev\u00e4ist\u00e4 syntyi l\u00e4mmint\u00e4 musiikkia ja yhtyeen soittamisen ilo v\u00e4littyi aitona kuulijoillekin.<\/p>\n\n\n\n

Steve Lehman Octet<\/h4>\n\n\n\n
\"Steve
Steve Lehman<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Jazzin merkitt\u00e4vimm\u00e4ksi ajattelijaksi mainittu saksofonisti ja s\u00e4velt\u00e4j\u00e4 Steve Lehman<\/strong> toi Tampereelle oktettinsa. Se operoi varsin tiukoissa raameissa, jotka Lehmanin s\u00e4rmikk\u00e4\u00e4t ja ter\u00e4v\u00e4reunaiset s\u00e4vellykset rakensivat. Kompleksisia shakkiteht\u00e4vi\u00e4 muistuttava musiikki lep\u00e4\u00e4 kuitenkin vahvan grooven perustalla, mik\u00e4 helpotti ainakin minua kuulijana, vaikka lopulta konsertti j\u00e4tti hieman ulkopuolisen ja et\u00e4isen tunnelman. Toisaalta mieleen painui lujasti my\u00f6s Lehmanin kiehtovan kaunis soolo, jossa h\u00e4n soitti saksofonia ilman suukappaletta.<\/p>\n\n\n\n

Marius Neset Quintet with Svante Henryson<\/h4>\n\n\n\n

Seuraavana esiintyneen norjalaisen saksofonistin Marius Nesetin<\/strong> musiikki olikin kulmiltaan py\u00f6re\u00e4mp\u00e4\u00e4 ja s\u00e4vellykset melodisina helpommin l\u00e4hestytt\u00e4vi\u00e4. Nesetin esiintymisest\u00e4 huokuu aina valloittava innostus, jonka mukaan kelpaa heitt\u00e4yty\u00e4. Kvintetin vieraana esiintyi ruotsalainen sellisti Svante Henryson<\/strong> lis\u00e4si kudokseen kamarimusiikin s\u00e4vyj\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\"Marius
Marius Neset & Svante Henryson<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

The Necks<\/h4>\n\n\n\n

Lauantain konserttiurakan aloitti australialainen The Necks, jonka musiikkiin olen jonkin verran tutustunut aikaisemminkin. Sain nimitt\u00e4in yhtyeen esikoislevyn \u201dSex<\/em>\u201d (Spiral Scratch, 1989) aikoinaan vaimoltani Australian matkatuliaisena. Vaikka en ole kuunnellut levy\u00e4 kovin monta kertaa, sen tinkim\u00e4t\u00f6n minimalismi teki vaikutuksen. Levy j\u00e4i v\u00e4h\u00e4isest\u00e4 kuuntelusta huolimatta mieleen, mit\u00e4 ei todellakaan kaikkien levyjen kohdalla tapahdu. Olen my\u00f6s kuunnellut yhtyeen viimeisint\u00e4 levy\u00e4 \u201dVortex<\/em>\u201d (Fish of Milk\/ReR Megacorp, 2015) sek\u00e4 netist\u00e4 l\u00f6ytyv\u00e4\u00e4 materiaalia.<\/p>\n\n\n\n

\"The
The Necks: Chris Abrahams, piano, Tony Buck, rummut, Lloyd Swanton, basso<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Konsertti vastasikin ennakkotietojen pohjalta syntynytt\u00e4 kiinnostusta. Trio soitti tyypilliseen tapaansa yhden pitk\u00e4n kappaleen, joka on enemm\u00e4n rituaali kuin pelkk\u00e4 konsertti. Muusikot jaksoivat k\u00e4rsiv\u00e4llisesti rakentaa kaarta, joka kasvoi hiljaisesta alusta minimalististen liikkeiden avulla huippukohtaansa ja vaipui hitaasti takaisin hiljaisuuteen. El\u00e4mys oli vangitseva, suorastaan puhdistava.<\/p>\n\n\n\n

Krakatau & Senegale Drums<\/h4>\n\n\n\n

Krakatau ja Senegalin rummut h\u00e4lytettiin korvaamaan esiintymisen peruuttamaan joutunutta islantilaista ADHD-yhtyett\u00e4. N\u00e4in Raoul Bj\u00f6rkenheimista<\/strong> tuli er\u00e4s festivaalin ty\u00f6nsankareista, sill\u00e4 kitaristin urakkaan mahtuivat lis\u00e4ksi kaksi keikkaa Telakalla, ensin duona Juhani Aaltosen<\/strong> kanssa sek\u00e4 Krakatau-kvartetin esiintyminen ilman afrikkalaisten rumpujen tukea.<\/p>\n\n\n\n

\"Yamar
Yamar Thiam<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Yamar Thiamin<\/strong> johtama Senegal Drums -kvartetti nousi kokonaisuudessa tiukasti Krakataun rinnalle. Varsinkin Thiam itse esiintyi puhuvan rumpunsa kanssa n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4sti. Kaikkiaan konsertti oli tuttua Bj\u00f6rkenheimin rosoista ja intensiivist\u00e4 rutistusta, vaikka ei ehk\u00e4 niin luonnonvoimaista kuin joskus aiemmin.<\/p>\n\n\n\n

Eve Risser White Desert Orchestra<\/h4>\n\n\n\n
\"Eve
Eve Risser<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Pianisti ja s\u00e4velt\u00e4j\u00e4 Eve Risser<\/strong> oli minulle tuntematon taiteilija ennen festivaalia. N\u00e4in minulla ei ollut erityisi\u00e4 odotuksia ennen 11-henkisen (10 muusikkoa + \u00e4\u00e4niteknikko) White Desert Orchestran esiintymist\u00e4. Orkesteri loihti kuuluville kuulaita sointeja, h\u00e4ly\u00e4\u00e4ni\u00e4, s\u00e4hk\u00f6isi\u00e4 soundeja ja my\u00f6s jyrkki\u00e4 kontrasteja. N\u00e4in vaikuttavia, usein kivist\u00e4 ja kallioper\u00e4st\u00e4 innoituksen saaneita s\u00e4vellyksi\u00e4 sis\u00e4lt\u00e4nyt konsertti nousi festivaalin parhaiden esitysten joukkoon. Risser orkestereineen tasapainoili taitavasti s\u00e4vellysten, improvisaatioiden, jazzin, kamarimusiikin ja kokeellisen ilmaisun rajapinnoilla.<\/p>\n\n\n\n

Charles Lloyd Quartet<\/h4>\n\n\n\n

Ennakko-odotukset Charles Lloydin<\/strong> konsertin suhteen olivat itsell\u00e4ni korkealla ja lopulta odotukset pitk\u00e4lti my\u00f6s t\u00e4yttyiv\u00e4t. Lloyd vaikutti olevan hyv\u00e4ss\u00e4 kunnossa. Hapuillen etsiskelev\u00e4 soittotapa ja Coltranen perinteest\u00e4 hioutunut omintakeinen soundi soivat kuten levyill\u00e4kin. Lloydin kaltaiselta legendaariselta hahmolta tuskin kannattaakaan odottaa uusien urien aukomista.<\/p>\n\n\n\n

H\u00e4n ei en\u00e4\u00e4 etsi nuorien taiteilijoiden lailla uusia polkuja, vaan jakaa pitk\u00e4n kokemuksensa my\u00f6t\u00e4 jalostunutta, ehk\u00e4 hieman romanttista, tarinaansa. Tarinaa olisi voinut kuunnella pidemp\u00e4\u00e4nkin, sill\u00e4 Lloydin saksofonin lis\u00e4ksi my\u00f6s taitavan yhtyeen (Gerald Clayton<\/strong>, piano, Reuben Rogers<\/strong>, basso, Kendrick Scott<\/strong>, rummut) yhteissoitto oli vivahteikasta ja svengaavaa.<\/p>\n\n\n\n

Lloydin konserttiin julistettiin hyvin jyrkk\u00e4 valokuvauskielto, joten jazzmuotokuva Lloydista j\u00e4i ottamatta ja keikasta tallentui mieleen vain muistikuvia. Toisaalta oli vapauttavaa keskitty\u00e4 pelkk\u00e4\u00e4n kuuntelemiseen ja unohtaa oikeiden kuvakulmien ja hetkien vaaniminen kokonaan.<\/p>\n\n\n\n

Donny McCaslin Group<\/h4>\n\n\n\n
\"Donny
Donny McCaslin, tenorisaksofoni, Jonathan Maron, basso, Zach Danziger, rummut<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Saksofonisti Donny McCaslin<\/strong> joutuu v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ottamaan tavalla tai toisella kantaa yhteisty\u00f6h\u00f6ns\u00e4 David Bowien<\/strong> \u201dBlackstar<\/em>\u201d-levyll\u00e4 ennen kuin tie uusiin suuntiin avautuu (n\u00e4in McCaslin The Guardian -lehden haastattelussa<\/a>). Niinp\u00e4 Bowie oli luonnollisesti esill\u00e4 Tampereen konsertissakin, jonka keskeisi\u00e4 esityksi\u00e4 oli tulkinta \u201dBlackstarin<\/em>\u201d raidasta \u201dLazarus<\/em>\u201d. Kovasti s\u00e4hk\u00f6isen setin p\u00e4\u00e4solistina loisti tietenkin yhtyeenjohtaja McCaslin itse. Muiden muusikoiden teht\u00e4v\u00e4ksi j\u00e4i rakentaa paikoin hyvinkin komeaa ja intensiivist\u00e4 taustaa tenorisaksofonille.<\/p>\n\n\n\n

Top-3 + 1<\/h4>\n\n\n\n

Yhteenvetona valitsen festivaalin subjektiiviseen k\u00e4rkikolmikkoon seuraavat konsertit: Charles Lloyd Quartet, Eve Risser White Desert Orchestra ja The Necks. Koska topkolmoseen mahtuu enemm\u00e4n kuin kolme, lis\u00e4\u00e4n joukkoon viel\u00e4 Jazzliiton juhlaorkesterin.<\/p>\n\n\n\n

Lopuksi viel\u00e4 erityismaininta: festivaali oli l\u00e4hes loppuunmyyty. Vaativakin taide menee siis kaupaksi ja l\u00f6yt\u00e4\u00e4 yleis\u00f6ns\u00e4, kun se on oikein ja houkuttelevasti pakattu.<\/p>\n\n\n\n

Valokuvista<\/h4>\n\n\n\n

Julkaisen viel\u00e4 blogissa kuvasarjan festivaalin aikana kuvaamistani kuvista, kun vain ehdin valita ja k\u00e4sitell\u00e4 kuvia. Joitain kuvia on jo esill\u00e4 Instagramissa<\/a> ja Facebookissa<\/a>.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Tampere Jazz Happening ja sen kunnianhimoinen musiikkitarjonta valaisi j\u00e4lleen viime viikonloppuna marraskuun pimeytt\u00e4. Festivaalin ohjelma j\u00e4nnittyy vuosien varrella hyv\u00e4ksi havaitun kolmion varaan, siis Tullikamarin Pakkahuoneen konsertit, kotimaisen jazzin kattaus Telakalla ja my\u00f6h\u00e4isen y\u00f6n jatkot Klubilla. T\u00e4ll\u00e4 kertaa kuuntelin vain Pakkahuoneen konsertteja. Telakka sek\u00e4 klubi j\u00e4iv\u00e4t siis kokonaan v\u00e4liin. Olisi muuten aivan perusteltua viett\u00e4\u00e4 festivaalia vain […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"ngg_post_thumbnail":0,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":"","jetpack_publicize_message":"","jetpack_publicize_feature_enabled":true,"jetpack_social_post_already_shared":true,"jetpack_social_options":{"image_generator_settings":{"template":"highway","default_image_id":0,"font":"","enabled":false},"version":2}},"categories":[3],"tags":[561,15,219,54],"class_list":["post-10928","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-jazz","tag-festivaaliraportti","tag-jazztapahtumat","tag-tampere-jazz-happening","tag-yrjo-palkinto"],"jetpack_publicize_connections":[],"jetpack_featured_media_url":"","jetpack_likes_enabled":false,"jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/10928","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=10928"}],"version-history":[{"count":12,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/10928\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":22944,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/10928\/revisions\/22944"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=10928"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=10928"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=10928"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}