{"id":12051,"date":"2018-01-17T19:30:12","date_gmt":"2018-01-17T17:30:12","guid":{"rendered":"http:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/?p=12051"},"modified":"2023-04-02T17:03:26","modified_gmt":"2023-04-02T14:03:26","slug":"mopo_mopocalypse","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/mopo_mopocalypse\/","title":{"rendered":"Mopo: Mopocalypse (We Jazz, 2018) – Mopo parantaa vauhtiaan"},"content":{"rendered":"\n
\"\"
Mopo Tornion Kerholla 8.9.2015. Linda Fredriksson, baritonisaksofoni, Eero Tikkanen, basso, Eeti Nieminen, rummut<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Vuoden 2011 Young Nordic Jazz Comets -kisan voitosta hyv\u00e4n alkupotkun saanut Mopo on tullut tunnetuksi raikkaasta musiikista, jota on joskus jopa luonnehdittu punkjazziksi. Olen kuullut Mopoa muutaman kerran el\u00e4v\u00e4n\u00e4 ja muistiin on tallentunut kuva rosoisen rennosta ja uutta ilmaisua etsiv\u00e4st\u00e4 yhtyeest\u00e4. Erityisen positiivisena muistan Tornion koululaiskonsertin<\/a>, jossa yleis\u00f6\u00e4\u00e4n arvostava yhtye soitti alakoululaisille aivan samaa ohjelmistoa kuin edellisen illan klubikeikallakin.<\/p>\n\n\n\n

Yhtyeen ensimm\u00e4inen levy \u201dJee!<\/em>” (Texicalli, 2012) sai hyv\u00e4n vastaanoton. Itse luonnehdin levy\u00e4 valloittavaksi p\u00f6rin\u00e4ksi<\/a>, joka j\u00e4i kuitenkin mielest\u00e4ni hieman kevyeksi. Kuuntelussa oli my\u00f6s trion toinen levy ”Beibe<\/em><\/a>” (Texicalli, 2014), debyytti\u00e4 tummempi askel eteenp\u00e4in. Yhtye on julkaissut my\u00f6s laulaja Ville Leinosen<\/strong> kanssa \u201dLaivalla<\/em>\u201d (Texicalli, 2016), jolla trio j\u00e4\u00e4 ainakin pikaisen Spotify-kuulostelun perusteella p\u00e4tev\u00e4ksi s\u00e4est\u00e4j\u00e4ksi.<\/p>\n\n\n\n

Uudella levyll\u00e4\u00e4n Mopo on vaihtanut levymerkki\u00e4 ja We Jazzin julkaisema \u201dMopocalypse<\/em>\u201d tuo kuultavaksi toisaalta vanhaa Mopoa ja toisaalta trion pyrkimyst\u00e4 syvent\u00e4\u00e4 musiikkiaan edelleen. Energinen ja tiivis avausraita \u201dT\u00f6kk\u00f6<\/em>\u201d uhkuu tuttua punkasennetta ja Linda Fredrikssonin<\/strong> intensiivinen baritonisaksofoni tuuttaa hellitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kuin rockb\u00e4ndin s\u00e4hk\u00f6kitara. Rauhallisempaa Mopoa edustavat mietiskelev\u00e4 \u201dMustafa<\/em>\u201d, 1960-luvun lopun Ankin<\/strong> ohjelmistosta lainattu ruotsalainen kansans\u00e4velm\u00e4 \u201dNiin aikaisin<\/em>\u201d ja melodinen balladi \u201dSinut muistan ainiaan<\/em>\u201d. N\u00e4ill\u00e4 raidoilla Fredriksson tulee hienosti esille my\u00f6s improvisoijana. \u201dMopocalypse<\/em>\u201d onnistuu laventamaan trion ilmaisua ja on yhtyeen t\u00e4h\u00e4n saakka t\u00e4ytel\u00e4isin albumikokonaisuus.<\/p>\n\n\n\n

Levyn liitteen\u00e4 tulee viel\u00e4 Mopozine, ansiokas levynkansivihkonen. Se pit\u00e4\u00e4 sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n mm. yhtyeen haastattelun, soitinesittelyn ja Eero Tikkasen<\/strong> mielenkiintoisen kirjoituksen kokemuksistaan valvontarangaistuksesta, joka liittyi h\u00e4nen totaalikielt\u00e4ytymiseen asevalvollisuudesta. Mopozine taustoittaa yhtyeen musiikkia ja asettaa sen osaksi muuta maailmaa. Varmaankin t\u00e4m\u00e4ntapaisten ratkaisujen kautta fyysiset levyjulkaisut saavat sellaista lis\u00e4arvoa, joka pystyy nostamaan ne suoratoistokuuntelun edelle.<\/p>\n\n\n\n

\u201dMopocalypse<\/em>\u201d p\u00e4\u00e4see tietenkin mukaan \u201d\u201d -listalle, ensimm\u00e4isen\u00e4 t\u00e4m\u00e4n vuoden julkaisuna.<\/p>\n\n\n\n

Mopo<\/strong>: Mopocalypse (We Jazz, 2018)
\nLinda Fredriksson, baritonisaksofoni, alttosaksofoni, Eero Tikkanen, basso, bassokitara, viulu, Eeti Nieminen, rummut, ly\u00f6m\u00e4soittimet, syntesoija<\/em><\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

T\u00f6kk\u00f6<\/h4>\n\n\n\n