{"id":12332,"date":"2018-04-06T22:55:19","date_gmt":"2018-04-06T19:55:19","guid":{"rendered":"http:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/?p=12332"},"modified":"2023-04-02T16:51:59","modified_gmt":"2023-04-02T13:51:59","slug":"cecil-taylor-1929-2018","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/cecil-taylor-1929-2018\/","title":{"rendered":"Cecil Taylor (1929 – 2018)"},"content":{"rendered":"\n
\"\"
Cecil Taylor. Kuva: Peter Gannushkin<\/a><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Amerikkalainen pianisti Cecil Taylor<\/strong> kuoli 5.4.2018 89-vuotiaana. Taylor tunnettiin \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen tinkim\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4 oman tiensa kulkijana, joka ei koskaan tehnyt taiteensa kanssa kompromisseja. Vaikka Taylor soitti ensimm\u00e4isill\u00e4, 1950-luvun j\u00e4lkipuoliskolla ilmestyneill\u00e4, levyill\u00e4\u00e4n my\u00f6s standardikappaleita, k\u00e4sitteli h\u00e4n niit\u00e4kin omalla ainutlaatuisella ja uuttaluovalla tavallaan. Taylorin debyyttilevy \u201dJazz Advance<\/em>\u201d (1956) on Brian Mortonin<\/strong> mukaan radikaali ja sen tulkinnat veitsenter\u00e4vi\u00e4 sek\u00e4 syv\u00e4n melodisia.<\/p>\n\n\n\n

Taylor j\u00e4tti 1960-luvulla lopullisesti standardit ja siirtyi yh\u00e4 abstraktimpaan suuntaan, jossa h\u00e4n hylk\u00e4si oikeaoppisen jazzin perinteiset arvot. Samaan aikaan alkoi pitk\u00e4\u00e4n jatkunut yhteisty\u00f6 alttosaksofonisti Jimmy Lyonsin<\/strong> kanssa. Lyonsin saksofoni piti abstraktia free jazzia soittaneen Taylorin kuitenkin kiinni jazzin perinteess\u00e4 ja bluesissa. My\u00f6s rumpalit Sunny Murray <\/strong>ja Andrew Cyrille<\/strong> kuuluivat Taylorin yhtyeiden ydinjoukkoon.<\/p>\n\n\n\n

Taylorin musiikki ei suinkaan ole kokonaan improvisoitua, vaikka ennalta s\u00e4velletty\u00e4 materiaalia ainakin minun on vaikea hahmottaa monesti massiivisen energian keskelt\u00e4. Vuonna 1966 ilmestyneet kaksi Blue Note -levy\u00e4 (\u201dConquistador<\/em>!\u201d ja \u201dUnit Structures<\/em>\u201d) perustuu pitk\u00e4lti s\u00e4vellyksiin. My\u00f6s esimerkiksi ison orkesterin albumi ”Winged Serpent (Sliding Quadrants)<\/em>\u201d (Soul Note, 1984) kuulostaa silt\u00e4 kuin siin\u00e4 olisi s\u00e4velletty\u00e4 materiaalia.<\/p>\n\n\n\n

Sain kuulla Tayloria kolmessa eri konsertissa. Ensimm\u00e4inen oli Turku Jazz -festivaalilla 1980-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4, kun Taylor soitti soolokonsertin Sibelius-museossa. En ollut tuolloin viel\u00e4 kuunnellut montakaan Taylorin levy\u00e4, mutta \u00e4lysin kuitenkin menn\u00e4 paikalle. Jotain Taylorin voimasta kertoo se, ett\u00e4 konsertista on j\u00e4\u00e4nyt mieleeni kirkas mielikuva, vaikka yksityiskohtia en tietenk\u00e4\u00e4n en\u00e4\u00e4 muista.<\/p>\n\n\n\n

Seuraavan kerran kuulin Tayloria kahdessa Raahen Rantajatsien konsertissa vuonna 1998, ensin yhtyeen kanssa Fantin lavalla (muistikuva: Taylor lavalla ja sel\u00e4n takana pulina tarjoilualueelta) ja sitten sek\u00e4 soolona ett\u00e4 uudelleen yhtyeen kanssa koulun juhlasalissa. Raahessa esiintyi Taylorin eurooppalainen kvartetti (eli Harri Sj\u00f6str\u00f6m<\/strong>, saksofoni, Tristan Honsinger<\/strong>, sello, Teppo Hauta-Aho<\/strong>, basso ja Paul Lovens<\/strong>,rummut), jolta ei ilmeisesti koskaan tallennettu musiikkia. (HUOMIO!<\/strong> Tampere Jazz Happeningissa vuonna 1998 Ylen \u00e4\u00e4nitt\u00e4m\u00e4 konsertti julkaistiin vuonna 2021 nimell\u00e4 ”Lifting The Bandstand<\/a>”).<\/p>\n\n\n\n

Taylorin musiikki on usein j\u00e4rk\u00e4lem\u00e4ist\u00e4 ja \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen intensiivist\u00e4. Kappaleet saattavat olla koko levyn mittaisia, eiv\u00e4tk\u00e4 totutut jazzin kuuntelemisen tavat aina auta. Toisaalta h\u00e4nen pianonsoittonsa kohoaa v\u00e4lill\u00e4 selitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4lt\u00e4 tuntuvalle tasolle, jossa energia ja lyyrisyys yhtyv\u00e4t. Taylor loi oman, t\u00e4ysin uniikin maailmansa, jossa kuuntelijalla riitt\u00e4\u00e4 tutkittavaa, l\u00f6ydett\u00e4v\u00e4\u00e4. Ja elett\u00e4v\u00e4\u00e4, sill\u00e4 Taylorin musiikki vaatii aikansa.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Lue lis\u00e4\u00e4:<\/h4>\n\n\n\n

Cecil Taylor, Pianist Who Defied Jazz Orthodoxy, Is Dead at 89<\/a>; Ben Ratliffin<\/strong> muistokirjoitus ja l\u00e4pileikkaus Taylorin urasta New York Timesissa
The World of Cecil Taylor<\/a>; Ethan Iversonin<\/strong> muistosanat
Gary Giddins- Backstage Interview on Cecil Taylor<\/a>; jazzkriitikko Gary Giddins<\/strong> avaa Taylorin musiikkia mielenkiintoisessa haastattelussa (video).<\/p>\n\n\n\n

Cecil Taylor – Free Improvisation #3<\/h4>\n\n\n\n

Pianosoolo vuodelta 1981, elokuvasta \u201dImagine The Sound<\/em>”<\/p>\n\n\n\n