{"id":13054,"date":"2018-11-06T15:56:52","date_gmt":"2018-11-06T13:56:52","guid":{"rendered":"http:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/?p=13054"},"modified":"2023-04-02T16:38:30","modified_gmt":"2023-04-02T13:38:30","slug":"tjh2018","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/tjh2018\/","title":{"rendered":"Tampere Jazz Happening 2018 – festivaaliraportti"},"content":{"rendered":"\n
\"\"<\/a>
Olavi Louhivuori The Net of Indra<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Tampere Jazz Happening tarjosi j\u00e4lleen hienon mahdollisuuden keskitty\u00e4 musiikkiin perjantai-illasta sunnuntai-iltaan saakka. Viikonloppuuni sopi Tullikamarin Pakkahuoneen kaikki 13 yhtyett\u00e4 ja mahdollisuus olisi ollut kuunnella viel\u00e4 lis\u00e4\u00e4kin, jos vain olisi ollut voimia valvoa y\u00f6my\u00f6h\u00e4\u00e4n Klubilla tai sukkuloida v\u00e4lill\u00e4 Telakalla kotimaisten yhtyeiden \u00e4\u00e4relle. Keskityin kuitenkin j\u00e4lleen suosiolla Pakkahuoneen p\u00e4\u00e4lavalle valittuun nykyjazzin ristivalotukseen.<\/p>\n\n\n\n

Pohjoismainen jazz vahvoilla<\/h4>\n\n\n\n

Festivaaliviikonlopun loppusaldona mieleen j\u00e4i pohjoismaisen jazzin poikkeuksellisen vahva ja korkeatasoinen osuus. Se alkoi Suomen Jazzliiton Yrj\u00f6-palkitun rumpali Jussi Lehtosen<\/strong> uuden kvartetin energisell\u00e4 ty\u00f6n\u00e4ytteell\u00e4. Vanhat kumppanit (Lehtonen ja Joonatan Rautio<\/strong>) ja nuoret virolaiset (pianisti Holger Marjamaa<\/strong> ja basisti Heikko Remmel<\/strong>) svengasivat intensiivisesti.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Keskell\u00e4 tuore Yrj\u00f6 Jussi Lehtonen<\/strong>, vasemmalla Jazzliiton puheenjohtaja Petteri Klintrop<\/strong> ja oikealla Jazzliiton uusi toiminnanjohtaja Maija Silvennoinen<\/strong>. Lehtosella on syliss\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4n vuoden Yrj\u00f6, kuvataiteilija Ines Sederholmin<\/strong> maalaus \u201dIkirummutin<\/em>\u201d.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Varsinaisen festivaaliohjelman ensimm\u00e4inen pohjoismainen yhtye oli norjalaisen saksofonistin Trygve Seimin<\/strong> \u201dHelsinki Songs<\/em>\u201d. Nimens\u00e4 mukaan Helsingiss\u00e4 syntyneet surumielisen melodiset s\u00e4vellykset loivat pohjaa koko kvartetin keskittyneelle esitykselle. Sen kuulasta pohjoismaisuutta s\u00e4vyttiv\u00e4t jopa it\u00e4iset s\u00e4vyt, kun Seimin saksofonin soundissa ainakin minun korvissani v\u00e4risi armenialaisen dudukin koskettava sointi.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Trygve Seim<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Lauantaina pohjoista ulottuvuutta edustivat Olavi Louhivuoren<\/strong> The Net of Indra ja Rymden-trio. Louhivuoren kvartetti oli hieno sukupolvien kohtaaminen, jossa hyviss\u00e4 soittovoimissa olevat veteraanit Juhani Aaltonen<\/strong> ja basisti Palle Danielsson<\/strong> loivat l\u00e4mpim\u00e4n konsertin yhdess\u00e4 pari 1980-luvun alussa syntyneiden Louhivuoren ja trumpetisti Eivind L\u00f8nningin<\/strong> kanssa.<\/p>\n\n\n\n

Rymden on tuore yhtye, jopa superyhtye, jonka tunnettu norjalainen pianisti\/kosketinsoittaja Bugge Wesseltoft<\/strong> ja Esbj\u00f6rn Svensson Triossa aikoinaan soittaneet basisti Dan Berglund<\/strong> ja rumpali Magnus \u00d6str\u00f6m<\/strong> ovat perustaneet. Esbj\u00f6rn Svensson Trio on luonnollinen vertailukohta ja sen komppiparin voiman varassa uusi trio pitk\u00e4lti toimi. Toki Wesseltoft sai h\u00e4nkin \u00e4\u00e4nens\u00e4 kuuluville, jopa p\u00e4\u00e4osaan, kun h\u00e4n vaihtoi akustisen pianon syntesoijaan ja johti trioa konemusiikin ja h\u00e4lyjen suuntaan. Konsertin perusteella trion ensi vuoden alkupuolella ilmestyv\u00e4\u00e4 debyyttilevy\u00e4 kannattaa odottaa.<\/p>\n\n\n\n

Pohjoismaiden osuus huipentui sunnuntain ensimm\u00e4isen yhtyeen, Mats Gustafssonin<\/strong> johtaman Fire! Orchestran esitykseen. Yhtyeen musiikki sai alkunsa pienest\u00e4 ja kasvoi v\u00e4hitellen suorastaan majesteettisiin tehoihin ja uljaaseen huipennukseen. Yksitt\u00e4isist\u00e4 muusikoista laulaja ja \u00e4\u00e4nitaiteilija Mariam Wallentin<\/strong> j\u00e4i erityisesti mieleen.<\/p>\n\n\n\n

Barokkia, rumbaa, rumpuja ja festivaaliv\u00e4symyst\u00e4<\/h4>\n\n\n\n

Slovenialaisen pianistin ja s\u00e4velt\u00e4j\u00e4n Kaja Drakslerin<\/strong> monikansallinen oktetti soitti \u00e4lyllisesti virittynytt\u00e4 ja nykymusiikkiin suuntautuvaa musiikkia. V\u00e4lill\u00e4 pienill\u00e4kin s\u00e4vyill\u00e4 toiminut musiikki vangitsi kuuntelemaan vaikka yhtyeen laulusolistien Bj\u00f6rk Nilsd\u00f3ttirin<\/strong> ja Laura Polancen<\/strong> kuulaita \u00e4\u00e4ni\u00e4. Jos tarjolla on barokkimusiikkia freejazzia soittavan rumpali s\u00e4estyksell\u00e4, kyse on ehdottomasti valloittavasta ja omaper\u00e4isest\u00e4 ilmaisusta.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Henri Texier Sand Quintet – S\u00e9bastien Texier & Vincent L\u00ea Quang<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Ranskalainen basisti Henri Texier<\/strong> on eurooppalaisen jazzin suuria nimi\u00e4, jonka Sand Quintet soitti mukavasti svengaavaa ja V\u00e4limeren piirin etnisill\u00e4 vaikutteilla maustettua jazzia. Viel\u00e4 selvemmin genret kohtasivat toisen ranskalaisen, pasunisti Fidel Fourneronin<\/em> johtaman \u00bfQue Vola? -yhtyeen musiikissa, jossa ranskalainen jazz (nyt kyll\u00e4kin varsin amerikkalainen) sai valtavasti potkua kuubalaisen rumpuryhm\u00e4n ydinreaktorista.<\/p>\n\n\n\n

Rumpali Hamid Drake<\/strong> esiintyi nyt Tampere Jazz Happeningissa kymmenett\u00e4 kertaa ja h\u00e4net kukitettiin konsertis alussa lyhyess\u00e4 seremoniassa. Drake ojensi kukat edelleen duokumppanilleen, Ranskassa asuvalle japanilaiselle Yuko Oshimalle<\/strong>. Siit\u00e4 alkoi v\u00e4rik\u00e4s keskustelu, jonka aikana rumpusettien tarjoamia mahdollisuuksia tuottaa \u00e4\u00e4nt\u00e4 k\u00e4ytettiin rikkaasti hy\u00f6dyksi. Konsertti olisi voinut hiljenty\u00e4 loppuunsa vaikuttavan shamanistisen p\u00e4\u00e4tteeksi, mutta nyt duo innostui improvisoimaan lis\u00e4\u00e4. Mit\u00e4\u00e4n uutta ei en\u00e4\u00e4 ollut tarjolla ja konsertista tuli hieman liian pitk\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Yuko Oshida & Hamid Drake<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Kolmetoista b\u00e4ndi\u00e4 kolmessa p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4 on siis upea tilaisuus viett\u00e4\u00e4 viikonloppua musiikin parissa. Musiikkia on niin runsaasti, ett\u00e4 aivan kaikkea ei jaksa t\u00e4ysill\u00e4 sulattaa ja festivaaliv\u00e4symys est\u00e4\u00e4 nauttimasta hyv\u00e4st\u00e4kin musiikista. Kaikkien yhtyeiden oma konsertti olisi vaikkapa Tornion kaltaisessa pikkukaupungissa v\u00e4hint\u00e4\u00e4n kuukauden kulttuuritapahtuma, mutta festivaalilla osa yhtyeist\u00e4 j\u00e4i v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 toisten jalkoihin. N\u00e4in huilisti Jamie Baumin<\/strong> tyylik\u00e4s Septet+ j\u00e4i itsell\u00e4ni mahtavan Fire! Orhestran j\u00e4lkeen v\u00e4lipalaksi Art Ensemble of Chicagoa odotellessa.<\/p>\n\n\n\n

Yht\u00e4\u00e4n varsinaista pettymyst\u00e4 festivaalin ohjelmassa ei ollut. Tosin trumpetisti Josef Leimbergin<\/strong> Astral Progressions Orchestra ja saksofonisti Denys Baptisten<\/strong> Coltrane-projekti j\u00e4ttiv\u00e4t, ehk\u00e4p\u00e4 vain tyylillisist\u00e4 syist\u00e4, hieman laimean j\u00e4lkimaun. Leimbergin astraaliorkesteri soitti periaatteessa samankaltaista fuusiojamia, jota l\u00f6ytyy Miles Davisin<\/strong> ja Wadada Leo Smithin<\/strong> s\u00e4hk\u00f6isest\u00e4 tuotannosta. Leimbergin konsertissa eniten pidin varmaankin basisti Bubby Lewisin<\/strong> notkeista kuvioista.<\/p>\n\n\n\n

Denys Babtiste versioi John Coltranen<\/strong> my\u00f6h\u00e4istuotannosta poimittuja teemoja. Konsertti j\u00e4i liiaksi Baptisten sin\u00e4ns\u00e4 intensiivisen saksofonin varaan ja yhtye kuulosti minun korviini staattiselta. Olen kuitenkin valmis my\u00f6nt\u00e4m\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 kyse on makuasiasta. Ehk\u00e4 en vain p\u00e4\u00e4ssyt yli Coltrane-mielikuviini liittyv\u00e4lt\u00e4 svengin odotukselta.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Roscoe Mitchell<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Art Ensemble of Chicago<\/h4>\n\n\n\n

Festivaalin varmaankin odotetuin vieras oli jo 1960-luvun lopulla perustettu Art Ensemble of Chicago, jonka motto \u201dGreat Black Music: Ancient to the future<\/em>\u201d haastoi jazzin perinteisi\u00e4 arvoja yhdist\u00e4m\u00e4ll\u00e4 free jazzia, vapaata improvisaatiota, teatteria ja politiikkaakin aivan uudenlaiseksi musiikilliseksi performanssiksi. Tampereella esiintyneess\u00e4 sekstetiss\u00e4 oli mukana en\u00e4\u00e4 kaksi yhtyeen tunnetuimman kokoonpanon j\u00e4sent\u00e4, saksofonisti Roscoe Mitchell<\/strong> ja rumpali Famoudou Don Moye<\/strong>.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Dudu Kouat\u00e9 & Famoudou Don Moye<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Oli etuk\u00e4teen selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 avantgarden instituution asemaan ajautuneen yhtyeen musiikki ei en\u00e4\u00e4 ole samalla tavalla vallankumouksellista kuin ennen. Toisaalta oli yht\u00e4 selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 AEOC ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ole vanhoja hittej\u00e4\u00e4n loputtomiin jauhava rockyhtye, vaan improvisaatioon nojaava kokoonpano, jolta voi odottaa paljon. Niinp\u00e4 yhtye tarjosi levyilt\u00e4kin tutuksi tullutta (itse en p\u00e4\u00e4ssyt koskaan kuulemaan yhtyeen klassista kokoonpanoa) vapaata improvisaatiota, moninaisten pikkuinstrumenttien soinnin ja tilan rakentelua, ritualistista kehittely\u00e4 ja lopulta konsertin loppuun v\u00e4kev\u00e4sti svengaava \u201dOdwalla<\/em>\u201d. AEOC:n konsertti oli kelpo p\u00e4\u00e4t\u00f6s onnistuneelle festivaalille.<\/p>\n\n\n\n

Valokuvauksesta<\/h4>\n\n\n\n

Pidin j\u00e4lleen kameraa mukana ja sain festivaalilta kuvausluvan. Toivottavasti lupaa ei vastaisuudessa ev\u00e4t\u00e4 minulta, jos nyt t\u00e4ss\u00e4 tunnustan, ett\u00e4 kuvasin pidemp\u00e4\u00e4n kuin luvan edellytt\u00e4m\u00e4t kymmenen minuuttia kunkin konsertin alusta. Toisaalta noudatin varovaista kuvauss\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00e4ni, jonka l\u00f6ysin valokuvaaja Roy DeCavaran<\/strong> haastattelusta: I respect what I\u2019m looking at. I do not intrude. I stay back, and I wait until something happens. And then I take my picture, and then I wait again. I do not get up in front of people and poke my camera in their faces. I sit back and keep as quiet and invisible as I can, and I wait.<\/em> (Katso my\u00f6s: Jazzkuvia-n\u00e4yttely<\/a>.) T\u00e4m\u00e4 on hyv\u00e4 ohje huomaamattomaan kuvaamiseen konserttityyppisiss\u00e4 tilanteissa. Klubeilla ja ulkoilmassa kuvaaja voi mielest\u00e4ni liikkua vapaammin.<\/p>\n\n\n\n

Rymden-trion j\u00e4tin kokonaan kuvaamatta. Siin\u00e4 vaiheessa lauantai-iltaa oli jo mukava vain kuunnella musiikin virtaa. Viikonlopun kuvaustuloksista muutamia kuvia ohessa on esill\u00e4 t\u00e4m\u00e4n postauksen yhteydess\u00e4 sek\u00e4 Instagram-tilill\u00e4ni<\/a>. Kokoan kuvista viel\u00e4 laajemman, mustavalkoisen sarjan.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Tampere Jazz Happening tarjosi j\u00e4lleen hienon mahdollisuuden keskitty\u00e4 musiikkiin perjantai-illasta sunnuntai-iltaan saakka. Viikonloppuuni sopi Tullikamarin Pakkahuoneen kaikki 13 yhtyett\u00e4 ja mahdollisuus olisi ollut kuunnella viel\u00e4 lis\u00e4\u00e4kin, jos vain olisi ollut voimia valvoa y\u00f6my\u00f6h\u00e4\u00e4n Klubilla tai sukkuloida v\u00e4lill\u00e4 Telakalla kotimaisten yhtyeiden \u00e4\u00e4relle. Keskityin kuitenkin j\u00e4lleen suosiolla Pakkahuoneen p\u00e4\u00e4lavalle valittuun nykyjazzin ristivalotukseen. Pohjoismainen jazz vahvoilla Festivaaliviikonlopun loppusaldona […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"ngg_post_thumbnail":0,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":"","jetpack_publicize_message":"","jetpack_publicize_feature_enabled":true,"jetpack_social_post_already_shared":true,"jetpack_social_options":{"image_generator_settings":{"template":"highway","default_image_id":0,"font":"","enabled":false},"version":2}},"categories":[3],"tags":[561,19,15,219,54],"class_list":["post-13054","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-jazz","tag-festivaaliraportti","tag-jazzkonsertti","tag-jazztapahtumat","tag-tampere-jazz-happening","tag-yrjo-palkinto"],"jetpack_publicize_connections":[],"jetpack_featured_media_url":"","jetpack_likes_enabled":false,"jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/13054","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=13054"}],"version-history":[{"count":14,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/13054\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":22891,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/13054\/revisions\/22891"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=13054"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=13054"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=13054"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}