{"id":13462,"date":"2019-03-12T18:40:55","date_gmt":"2019-03-12T16:40:55","guid":{"rendered":"http:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/?p=13462"},"modified":"2023-04-07T21:35:52","modified_gmt":"2023-04-07T18:35:52","slug":"turku-jazz-festival-2019-festivaaliraportti","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/turku-jazz-festival-2019-festivaaliraportti\/","title":{"rendered":"Turku Jazz Festival 2019 – festivaaliraportti"},"content":{"rendered":"\n

Viisikymment\u00e4 vuotta t\u00e4ytt\u00e4nyt Turku Jazz Festival on oikeastaan varsin perinteinen jazzfestivaali, jos vertailuun otetaan muiden isojen kaupunkien jazztapahtumia. Siin\u00e4 miss\u00e4 Helsingin We Jazz -festivaali levitt\u00e4ytyy viikon mittaisena ymp\u00e4ri kaupunkia ja etsii koko ajan uusia tapoja olla jazzfestivaali, Turku Jazz Festival luottaa vakiintuneesen tapaan esitell\u00e4 musiikkia konserttisaleissa ja klubeilla.<\/p>\n\n\n\n

Turun ikuisen kilpailijan Tampereen syksyinen Jazz Happening haastaa puolestaan ohjelmapolitiikassaan jazzin ja improvisoidun musiikin rajoja. T\u00e4ss\u00e4kin suhteessa Turun jazzfestivaali on enemm\u00e4n keskitien kulkija, sill\u00e4 sen esittelem\u00e4 musiikki asettuu aika helposti jazzin kehikkoon. Festivaali luottaa jazzin voimaan ja j\u00e4tt\u00e4\u00e4 muiden huoleksi vaikkapa valtavirran popmusiikin, jolla jazztapahtumat joskus ovat koettaneet yleis\u00f6\u00e4 houkutella.<\/p>\n\n\n\n

Turku Jazz -festivaalin ohjelma esittelee jazzin kentt\u00e4\u00e4 moni-ilmeisesti ja monelta suunnalta, eik\u00e4 k\u00e4perry vain yhteen jazzin nurkkaan. Festivaalivieras saa korviinsa p\u00e4tev\u00e4n ja tiiviin katsauksen kotimaisesta nykyjazzista, johon festivaali muutamasta ulkomaisesta vieraasta huolimatta keskittyy. <\/p>\n\n\n\n

Torstai 7.3.<\/h4>\n\n\n\n

Festivaalin juhlakonsertti j\u00e4rjestettiin Svenska teaterin hienossa ja arvokkaassa salissa. Ennen konsertin alkua kaupunki muisti kannustavasti juhlivaa festivaalia ja tapahtuman nykyinen voimahahmo Jussi Fredriksson sai h\u00e4nkin ansaitsemaansa huomiota (vuosikymmenen turkulainen jazzvaikuttaja) sek\u00e4 lupauksen ensi vuoden festivaaliartistin asemasta.<\/p>\n\n\n\n

Konsertin aloitti Eero Koivistoinen kvartetillaan, jossa saksofonisti lis\u00e4ksi soittivat Olli Ahvenlahti, Pekka Sarmanto ja Reino Laine, vankkoja Suomi-jazzin klassikkoja siis kaikki. Vastaavalla kokoonpanolla Koivistoinen oli ollut jo 50 vuotta sitten aloittamassa festivaalia. Kyse ei ollut suinkaan pelk\u00e4st\u00e4 nostalgiasta, sill\u00e4 yhtye esitti aivan uusiakin s\u00e4vellyksi\u00e4. T\u00e4lt\u00e4 yhtyeelt\u00e4 tuskin kukaan odotti yll\u00e4tyksi\u00e4. Niiden sijaan saatiin l\u00e4mmint\u00e4 akustista jazzia, jossa p\u00e4\u00e4paino oli yhtyeen johtajan s\u00e4vellyksill\u00e4 ja vahvalla tenorisaksofonilla.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Billy Cobham Crosswinds Project. En ottanut kameraa mukaani Svenska teateriin, joten Cobhamin yhtyeest\u00e4 on vain t\u00e4m\u00e4 parvelta otettu k\u00e4nnykk\u00e4kuva.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Illan kansainv\u00e4linen vieras rumpali Billy Cobham on virtuoosimaisen fuusiojazzrumpalin malliesimerkki. Jo yhtyeen asettelu lavalle korosti rumpalin asemaa yhtyeen keski\u00f6ss\u00e4. Koko konsertin aikana oli tuskin yht\u00e4\u00e4n hetke\u00e4, jolloin Cobhamin aseman yhtyeen johdossa olisi p\u00e4\u00e4ssyt unohtumaan.<\/p>\n\n\n\n

Toki vuonna 1974 ilmestyneen ”Crosswinds”-levyn materiaalin varaan rakennetussa konsertissa muutkin yhtyeen j\u00e4senet p\u00e4\u00e4siv\u00e4t esille, erityisesti kitaristi Fareed Haque ja fagotisti\/saksofonisti Paul Hanson saivat hyvin soolotilaa. Fagottia kuulee jazzissa harvoin. Itse muistin ainostaan Karen Borcan, joka soitti fagotilla free jazzia miehens\u00e4 saksofonisti Jimmy Lyonsin ett\u00e4 pianisti Cecil Taylorin kanssa. (Googlailemalla l\u00f6ytyy lis\u00e4\u00e4, mm. artikkeli jazzista ja fagotisteista: Bassoon Brothers<\/a>.) Hanson soitti fagottiaan efektilaitteiden kautta. Soundi muistutti usein s\u00e4hk\u00f6isesti muokattua trumpettia, mik\u00e4 tietenkin sopi hyvin t\u00e4h\u00e4n yhteyteen.<\/p>\n\n\n\n

Oli hienoa n\u00e4hd\u00e4 vetre\u00e4ss\u00e4 kunnossa soittava 74-vuotias rumpali, Miles Davisin yhtyeen ja Mahavishnu Orchestran veteraani ja fuusiojazzin kehitt\u00e4j\u00e4. Yhtye soitti kuitenkin minun korviini turhan kovalla volyymilla ja n\u00e4in kova\u00e4\u00e4ninen funkjazz tuntui lopulta paikoin puuduttavalta.<\/p>\n\n\n\n

Perjantai 8.3<\/h4>\n\n\n\n

Perjantaina ja lauantaina festivaali keskittyi p\u00e4\u00e4paikkaansa kulttuurikeskus Logomolle, jossa ohjelma jakaantui viime vuoden malliin kolmelle erikokoisella lavalle. Perjantain aloitti hienon albumin (katso: Syrtti<\/a>) \u00e4skett\u00e4in julkaissut OK:KO, joka rumpali Okko Saastamoisen johdolla esitti uuden levyn materiaalia. Levyns\u00e4 my\u00f6t\u00e4 uuden kotimaisen jazzin etujoukkoihin noussut OK:KO n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 saavan my\u00f6s kansainv\u00e4list\u00e4 huomiota. Huomio ja kiitokset eiv\u00e4t ole tulleet turhasta, sill\u00e4 yhtyeen esitys oli raikas ja intensiivinen.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
OK:KO, rumpali Okko Saastamoinen<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Illan toinen konsertti toi kuulijoille aloitusta perinteisemp\u00e4\u00e4 jazzia, sill\u00e4 Turku Jazzin vuoden artisteista koottu Turku Jazz All Stars esitti katsauksen festivaaleilla vuosikymmenten aikana vierailemisen kansainv\u00e4listen huippujen s\u00e4vellyksi\u00e4. L\u00e4mmin ja svengaava konsertti esitteli mm. Art Blakeyn, Dexter Gordonin, McCoy Tynerin, Tomasz Stankon ja Dave Hollandin s\u00e4vellyksi\u00e4. Konsertin idea oli hyv\u00e4, toteutus toimi ja sit\u00e4 oli viihdytt\u00e4v\u00e4\u00e4 kuunnella.<\/p>\n\n\n\n

S\u00e4velt\u00e4j\u00e4 Outi Tarkiainen johti Turku Jazz Orchestraa, joka soitti komeasti Tarkiaisen sarjan ”Unpainted Portraits”. Eri alojen taiteilijoille omistettu musiikki on melodista ja yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n perinteist\u00e4 ison orkesterin musiikkia. Kohokohtina mieleen j\u00e4iv\u00e4t Gil Evansille ja Charles Mingusille omistettu ja kohteidensa musiikkiin viitannut ”Our Heritage” sek\u00e4 riehakas, naistenp\u00e4iv\u00e4\u00e4n oivallisesti osunut ”Sufragette Dance”. Tarkiainen on levytt\u00e4nyt sarjan Norrbotten Big Bandin kanssa ja levy ilmestyi viime vuoden lopulla (”Unpainted Portraits ”, Prophone Jazz, 2018).<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Superposition!<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Perjantai-illan esiintyjist\u00e4 odotin eniten rumpali Olavi Louhivuoren johtamalta viel\u00e4 lyhyen ajan toimineelta Superposition!-yhtyeelt\u00e4. Sen eturiviss\u00e4 soittaa kaksi saksofonistia, Linda Fredriksson ja Adele Sauros ja Louhivuoren komppiparina OK:KO-yhtyeest\u00e4 tuttu Mikael Saastamoinen. Yhtye oli odotusten mukaisesti j\u00e4ntev\u00e4 yhdistelm\u00e4 free jazzin keinoja ja s\u00e4vellysten ohjaamaa soittoa. Fredrikssonin veistokselliset soolot toivat minun mieleeni muistikuvia Henry Threadgillin soitosta. My\u00f6s Saastamoisen v\u00e4kev\u00e4 ty\u00f6st\u00f6 j\u00e4i mieleen.<\/p>\n\n\n\n

Illan p\u00e4\u00e4tteeksi esiintyi viel\u00e4 italialaisen kitaristin Nicole Conten Spiritual Galaxy, jossa suomalaisilla muusikoilla oli vahva panos, kun Timo Lassy, Teppo M\u00e4kynen ja Abdissa Assefa olivat afrosvengiss\u00e4 mukana. Kun yhtyeen johtaja itse j\u00e4i kokonaisuudessa taustavaikuttajaksi, eturivin valtasivat Lassyn kiihke\u00e4, jopa Pharoah Sandersin poltetta tavoittanut saksofoni ja Lontoossa vaikuttavan Bridgette Amofahin tyylik\u00e4s soul-laulu.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Bridgette Amofah<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Lauantai 9.3.<\/h4>\n\n\n\n

Logomon toinen ilta alkoi pianisti Riitta Paakin ja saksofonisti Manuel Dunkelin duokonsertilla, jossa he esittiv\u00e4t l\u00e4hinn\u00e4 Paakin kvartettilevyn materiaalia duolle sovitettuna, kuten tilanteeseen hyvin sopivan s\u00e4vellyksen \u201d\u00c5bo\u201d. Vaikka Paakin s\u00e4vellykset kestiv\u00e4t hyvin pelkistyksen ja pitk\u00e4\u00e4n yhdess\u00e4 soittaneiden muusikoiden yhteisty\u00f6 sujui tarkasti toisiaan kuunnellen, j\u00e4\u00e4n kuitenkin odottamaan koko kvartettia syksyn Jazzliiton kiertueella, joka ulottunee t\u00e4nne pohjoiseen saakka.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Ilkka Arola Sound Tagine<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Turku Jazzin vuoden artisti trumpetisti Ilkka Arolan Sound Tagine vastasi festivaalin mukavimmasta yll\u00e4tyksest\u00e4. Palestiinan Ramallahissa arabialaista musiikkia opiskelleen Arolan johtama yhtye svengasi keinahdellen ja s\u00e4velmiss\u00e4 oli autenttisen kuuloisia it\u00e4maisia mausteita. Sound Tagine soitti l\u00e4mpim\u00e4sti l\u00e4mmint\u00e4 etnojazzia, jollaista on harvoin p\u00e4\u00e4ssyt kuuntelmaan. T\u00e4m\u00e4n vuoden kuluessa ilmestyv\u00e4 uusi levy kuuluu nyt ehdottomasti hankittavien joukkoon.<\/p>\n\n\n\n

Brittil\u00e4inen laulaja Dusty Springfield j\u00e4i itsell\u00e4ni aikoinaan ensin rockin ja my\u00f6hemmin jazzin jalkoihin. Niinp\u00e4 monet Aili Ikosen ja Avara-yhtyeen uuden Dusty Springfield-projektin lauluista olivat minulle vieraita tai vain et\u00e4isesti tuttuja. Kuitenkin Ikosen \u00e4\u00e4ni, Jarmo Saaren ja Teemu Viinikaisen kitarat sek\u00e4 Jukka Perkon saksofoni kietoutuivat niin taidokkaasti ja saumattomasti yhteen, ett\u00e4 kvartetin konsertti oli vangitseva el\u00e4mys. Huippukohtina mieleen j\u00e4iv\u00e4t Michel Legrand-tulkinnat Windmills of Your Mind ja What Are You Doing the Rest of Your Life. J\u00e4lkimm\u00e4isen Ikonen ja Teemu Viinikainen esittiv\u00e4t koskettavana duettona. L\u00e4hes kaikista konsertin lauluista Hector oli kirjoittanut tuoreet suomenkieliset k\u00e4\u00e4nn\u00f6kset.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Jukka Perko ja Aili Ikonen<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Norjalaisen saksofonistin Trygve Seimin Helsinki Songs -yhtyeen konsertti oli minulle festivaalin huipennus. Kuulin yhtyett\u00e4 jo syksyll\u00e4 Tampere Jazz Happeningissa. Nyt Turussa kvartetti esitti pidemm\u00e4n setin, jolla virolainen pianisti Kristjan Randalu p\u00e4\u00e4si enemm\u00e4n ja voimallisemmin \u00e4\u00e4neen kuin muistikuvieni mukaan Tampereella. Seimin Helsingiss\u00e4 syntyneet s\u00e4vellykset ovat kuin suoraa puhetta, kansanmusiikin tai vanhojen virsien tapaan paljaita ja koruttoman kauniita. Seimin omaper\u00e4isess\u00e4 saksofonisoundissa pohjoinen viileys kietoutuu yhteen it\u00e4isten vaikutteiden kanssa.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Kristjan Randalu<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Festivaalin ohjelma oli tiivis ja kuulijalle oli tarjolla hyvin intensiivinen kuuntelu-urakka, jos mieli kuunnella kaikkia yhtyeit\u00e4. Trygve Seimin tarjoaman t\u00e4ytel\u00e4isen musiikkiel\u00e4myksen j\u00e4lkeen puhti olikin jo pois ja jaksoin kuunnella illan lopuksi esiintynytt\u00e4 Jarmo Saaren Republic-yhtyett\u00e4 vain muutaman kappaleen verran. Valokuvatkin j\u00e4iv\u00e4t yhtyeest\u00e4 ottamatta. Loppuv\u00e4s\u00e4hdys ei muuta kokonaisk\u00e4sityst\u00e4: Turku Jazz Festival on korkeatasoinen musiikkijuhla, jota suunnitellaan ja toteutetaan laadukkaan musiikin ehdoilla.<\/p>\n\n\n\n

Lopuksi TOP-3 -lista:<\/h4>\n\n\n\n