{"id":13513,"date":"2019-04-24T16:47:16","date_gmt":"2019-04-24T13:47:16","guid":{"rendered":"http:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/?p=13513"},"modified":"2023-03-31T22:47:26","modified_gmt":"2023-03-31T19:47:26","slug":"ilmiliekki-quartet-land-of-real-men","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/ilmiliekki-quartet-land-of-real-men\/","title":{"rendered":"Ilmiliekki Quartet: Land of Real Men (We Jazz Records, 2019)"},"content":{"rendered":"\n
\"\"
Ilmiliekki, Helsinki 2014<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Ilmiliekki Quartet erottui 2000-luvun alussa uusien yhtyeiden joukosta poikkeuksellisen kyps\u00e4n\u00e4 uutena \u00e4\u00e4nen\u00e4 ja julkaisi ensimm\u00e4isen albuminsa \u201dMarch of the Alpha Males<\/em>\u201d (TUM Records) vuonna 2003. Kvartetti haki tuoretta tiet\u00e4 suomalaisen jazzin tuttujen polkujen vierest\u00e4, siis jotain muuta n\u00e4k\u00f6kulmaa kuin amerikkalainen jazz tai Vesalan jalanj\u00e4ljiss\u00e4 syntynyt, usein \u201dsuomalaiseksi<\/em>\u201d mielletty musiikki.<\/p>\n\n\n\n

Debyyttilevyll\u00e4\u00e4n ja vuonna 2006 ilmestyneell\u00e4 toisella albumillaan \u201dTake It With Me<\/em>\u201d (TUM Records) Ilmiliekki esitti omien s\u00e4vellysten ohella my\u00f6s popista ja rockista valikoituja kappaleita, kuten Bj\u00f6rkin<\/strong>, Tom Waitsin<\/strong> tai Radioheadin musiikkia. T\u00e4ss\u00e4 Ilmiliekki seurasi vaikkapa Dave Douglasin<\/strong>, Brad Mehldaun<\/strong> ja Bad Plus -trion kansainv\u00e4list\u00e4 esimerkki\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Kahden hienon levytyksen j\u00e4lkeen kesti kuitenkin 13 vuotta ennen kuin yhtyeen kolmas levy \u201dLand of Real Men<\/em>\u201d ilmestyy nyt We Jazz-levymerkill\u00e4. Tosin kvartetti julkaisi v\u00e4lill\u00e4 kaksi ruotsinkielist\u00e4 laululevy\u00e4 yhdess\u00e4 Emma Salokosken<\/strong> kanssa (”Vi s\u00e5lde v\u00e5ra hemman<\/a><\/em>\u201d ja ”Ligger du fortfarande i s\u00e4ngen!<\/a><\/em>”). Lis\u00e4ksi yksi julkaistavaksi lupailtu konsertti\u00e4\u00e4nitys lojuu TUM Recordsin arkistoissa.<\/p>\n\n\n\n

Uusi levy jatkaa kahden ensimm\u00e4isen levyn j\u00e4ljill\u00e4 ilman suuria muutoksia. Ilmiliekin juttu ei nytk\u00e4\u00e4n ole vapaana virtaava ja hikinen svengi, vaan hallitut rakenteet, dramaattiset kertomuksen kaaret ja voimakkaat, usein melankoliset melodiat, joita erityisesti Verneri Pohjolan<\/strong> trumpetti koskettavasti tulkitsee.<\/p>\n\n\n\n

\u201dLand of Real Men<\/em>\u201d esittelee t\u00e4yteen voimaansa kypsyneen kvartetin ja t\u00e4ytel\u00e4isen albumin, jolle ei ole p\u00e4\u00e4tynyt yht\u00e4\u00e4n huonoa raitaa. Kaikilla kappaleilla tuntuu olevan jotain merkityksellist\u00e4 sanottavaa. Yhtyeen j\u00e4senten s\u00e4vellykset sijoittuvat uudella levyll\u00e4 mielenkiintoisten lainakappaleiden v\u00e4liin.<\/p>\n\n\n\n

Levyn uteliaisuutta her\u00e4tt\u00e4v\u00e4 avausraita on Laurie Andersonin<\/strong> s\u00e4vellys \u201dO Superman<\/em>\u201d. Sen minimalistinen toisto yltyy v\u00e4hitellen yh\u00e4 voimakkaammaksi ja p\u00e4\u00e4ttyy \u00e4killisesti kuin sein\u00e4\u00e4n t\u00f6rm\u00e4ten. Levyn lyyrinen p\u00e4\u00e4t\u00f6sraita \u201dLonely, Lonely<\/em>\u201d on kitaristi\/basisti Tony Scherrin<\/strong> s\u00e4vellys ja se on poimittu kanadalaisen laulaja-lauluntekij\u00e4 Feistin<\/strong> levylt\u00e4 \u201dLet It Die<\/em>\u201d (2004).<\/p>\n\n\n\n

Levyn toinen raita \u201dSingharat soi 1<\/em>\u201d kulkee j\u00e4nnitteisen kompin varassa niin l\u00e4hell\u00e4 perinteist\u00e4 svengijazzia kuin Ilmiliekki suinkin tohtii menn\u00e4. Sitten Tuomo Pr\u00e4tt\u00e4l\u00e4n<\/strong> preparoitu piano luo \u201dAfterimagen<\/em>\u201d hillityn tunnelman ja johtaa virsim\u00e4iseen poljentoon. Antti L\u00f6tj\u00f6sen<\/strong> pariminuuttinen bassointro hahmottuu \u201dTwisted Thistlen<\/em>\u201d kantavaksi voimaksi. L\u00f6tj\u00f6sen toistuva bassoriffi kuljettaa my\u00f6s levyn nimikappaletta, joka kommentoi yhtyeen debyyttilevyn nimikappaletta \u201dMarch of the Alpha Males\u201d<\/em>, ehk\u00e4p\u00e4 soittajien kypsymist\u00e4 ihmisin\u00e4 ja taiteilijoina. \u201dIl Maleki<\/em>\u201d on Pohjolan lohdullisen lempe\u00e4 versio surumarssista ja Pr\u00e4tt\u00e4l\u00e4n kirkas \u201dRavelogue<\/em>\u201d viittaa tietenkin Maurice Raveliin<\/strong>, jonka musiikkia s\u00e4velt\u00e4j\u00e4 opiskeli Pariisissa.<\/p>\n\n\n\n

Helsingin G Livelabin konsertissa \u00e4\u00e4nitetty \u201dLand of Real Men<\/em>\u201d on keskittynyt ja jopa harras kokonaisuus, varmasti vuoden parhaita jazzlevyj\u00e4. Albumin avautuvakantinen vinyyliversio toimiin my\u00f6s visuaalisesti. Tuplavinyylin t\u00e4ydent\u00e4v\u00e4t Mathias Fosterin<\/strong> ja Perttu Saksan<\/strong> hienot valokuvat sek\u00e4 We Jazzin levyille vakiintuneet informatiiviset levykansiteksit.<\/p>\n\n\n\n

Olen kuunnellut levy\u00e4 aika paljon viime aikoina, joten on selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4tyy vuoden kuunteluel\u00e4myksi\u00e4 tallentavalle .<\/p>\n\n\n\n

Ilmiliekki Quartet<\/strong>: Land of Real Men (We Jazz Records, 2019)
Verneri Pohjola, trumpetti, Tuomo Pr\u00e4tt\u00e4l\u00e4, piano, Antti L\u00f6tj\u00f6nen, basso, Olavi Louhivuori, rummut<\/em><\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Ilmiliekki Quartet erottui 2000-luvun alussa uusien yhtyeiden joukosta poikkeuksellisen kyps\u00e4n\u00e4 uutena \u00e4\u00e4nen\u00e4 ja julkaisi ensimm\u00e4isen albuminsa \u201dMarch of the Alpha Males\u201d (TUM Records) vuonna 2003. Kvartetti haki tuoretta tiet\u00e4 suomalaisen jazzin tuttujen polkujen vierest\u00e4, siis jotain muuta n\u00e4k\u00f6kulmaa kuin amerikkalainen jazz tai Vesalan jalanj\u00e4ljiss\u00e4 syntynyt, usein \u201dsuomalaiseksi\u201d mielletty musiikki. Debyyttilevyll\u00e4\u00e4n ja vuonna 2006 ilmestyneell\u00e4 toisella […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"ngg_post_thumbnail":0,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":"","jetpack_publicize_message":"","jetpack_publicize_feature_enabled":true,"jetpack_social_post_already_shared":true,"jetpack_social_options":{"image_generator_settings":{"template":"highway","default_image_id":0,"font":"","enabled":false},"version":2}},"categories":[3],"tags":[176,557,13,240,18,607,330,148],"class_list":["post-13513","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-jazz","tag-antti-lotjonen","tag-ilmiliekki","tag-jazzlevyt-2","tag-olavi-louhivuori","tag-suomalainen-jazz","tag-tuomo-prattala","tag-verneri-pohjola","tag-we-jazz"],"jetpack_publicize_connections":[],"jetpack_featured_media_url":"","jetpack_likes_enabled":false,"jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/13513","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=13513"}],"version-history":[{"count":13,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/13513\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":22602,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/13513\/revisions\/22602"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=13513"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=13513"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=13513"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}