{"id":1438,"date":"2011-12-10T10:20:17","date_gmt":"2011-12-10T08:20:17","guid":{"rendered":"http:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/?p=1438"},"modified":"2023-04-02T23:00:28","modified_gmt":"2023-04-02T20:00:28","slug":"5-x-bill-carrothers","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/5-x-bill-carrothers\/","title":{"rendered":"5 x Bill Carrothers"},"content":{"rendered":"\n<p class=\"wp-block-paragraph\"><br>\nAmerikkalainen pianisti Bill Carrothers (s.1964) on j\u00e4\u00e4nyt tunnetumpien kollegoidensa, kuten  Brad Mehldaun ja Jason Moranin varjoon. Paitsio johtunee osaltaan Carrothersin haluttomuudesta asua New Yorkissa. Jazzmetropolin sijasta Carrothers on asettunut asumaan Mass Cityn pikkukaupunkiin, joka sijaitsee Michicanin pohjoisosassa l\u00e4hell\u00e4 USA:n ja Kanadan rajaa. Carrothers sanoo kaipaavansa ymp\u00e4rilleen tilaa, puita ja lunta voidakseen harrastaa talvisin moottorikelkkailua. Lis\u00e4ksi Carrothers esiintyy ja levytt\u00e4\u00e4 mielell\u00e4\u00e4n Euroopassa, mik\u00e4 my\u00f6s vienee h\u00e4nt\u00e4 syrj\u00e4\u00e4n amerikkalaisen jazzjulkisuuden keski\u00f6st\u00e4.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Bill Carrothers on mielenkiintoinen muusikko, joka soittaa oma\u00e4\u00e4nist\u00e4 ja samalla vahvasti pianojazzin perinteeseen kiinnittyv\u00e4\u00e4 musiikkia. Olen nyt kuunnellut viime aikoina paljon viitt\u00e4 Carrothersin levy\u00e4, jotka kaikki ovat hyvin antoisaa kuunneltavaa. Alun perin kiinnostuin Carrothersin musiikkiin Ethan Iversonin blogikirjoituksen innoittaman. Valitettavasti t\u00e4t\u00e4 kirjoitusta ei blogin uudesta versiosta en\u00e4\u00e4 l\u00f6ydy (ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n Internet Archivesta). <\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\"><strong>1. Bill Carrothers: Shine Ball (Fresh Sound, 2005)<\/strong><\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">\u201dShine Ball\u201d ei ole keskim\u00e4\u00e4r\u00e4inen pianotriolevy, sill\u00e4 Carrothers soittaa t\u00e4ll\u00e4 levyll\u00e4 preparoitua pianoa; pianon kielien p\u00e4\u00e4lle on siis asetettu pianon soundia muokkaavia ja s\u00e4rkevi\u00e4 esineit\u00e4. Levyll\u00e4 soittavat basisti Gordon Johnson ja Bad Plus-yhtyeen rumpali David King, jotka molemmat ovat Carrothersin tavoin pohjoisen USA:n poikia.<\/p>\n\n\n\n<figure class=\"wp-block-image aligncenter is-style-default\"><a href=\"https:\/\/i0.wp.com\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2011\/12\/Bill_Carrothers_PR_12.jpg\"><img data-recalc-dims=\"1\" loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"300\" height=\"212\" src=\"https:\/\/i0.wp.com\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2011\/12\/Bill_Carrothers_PR_12-300x212.jpg?resize=300%2C212\" alt=\"Bill Carrothers. Konstantin Kern\" class=\"wp-image-1444\" title=\"Bill Carrothers. Photo: Konstantin Kern\" srcset=\"https:\/\/i0.wp.com\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2011\/12\/Bill_Carrothers_PR_12.jpg?resize=300%2C212&amp;ssl=1 300w, https:\/\/i0.wp.com\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2011\/12\/Bill_Carrothers_PR_12.jpg?resize=564%2C400&amp;ssl=1 564w, https:\/\/i0.wp.com\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2011\/12\/Bill_Carrothers_PR_12.jpg?w=1535&amp;ssl=1 1535w\" sizes=\"auto, (max-width: 300px) 100vw, 300px\" \/><\/a><\/figure>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Levyn nimi \u201dShine Ball\u201d liittyy baseballiin, jossa shine ball tarkoittaa pelin s\u00e4\u00e4nn\u00f6iss\u00e4 kielletty\u00e4 kikkailua, jossa sy\u00f6tt\u00e4j\u00e4 k\u00e4sittelee palloa jollain aineella saadakseen sy\u00f6tt\u00f6\u00f6ns\u00e4 tavallista voimakkaamman ja ennalta arvaamattoman kierteen. Levyn musiikki on vapaasti improvisoitua, samalla taidokkaasti j\u00e4sennelty\u00e4 ja nimens\u00e4 mukaisesti oudolla kierteell\u00e4 yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4sti svengaavaa pianotriojazzia.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\"><strong>2. Bill Carrothers: Home Row (Pirouet, 2008)<\/strong><\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">\u201dHome Row\u201d on varhainen (levytetty 1992) Carrothers-\u00e4\u00e4nite, joka aivan turhaan j\u00e4i p\u00f6lyttym\u00e4\u00e4n varastohyllylle yli kymmeneksi vuodeksi. Onneksi Carrothers vei nauhoituksen kuultavaksi saksalaiselle Pirouet-levymerkille ja t\u00e4m\u00e4 upeasti \u00e4\u00e4nitetty levy julkaistiin lopulta vuonna 2008.  Carrothersin lis\u00e4ksi levyll\u00e4 soittaa vaikkapa Keith Jarrettin triosta tuttu basisti Gary Peacock ja rumpali Bill Stewart, joka on soittanut mm. Joe Lovanon ja John Scofieldin kanssa. <\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">\u201dHome Row\u201d tarjoaa sulavan sujuvaa svengi\u00e4 (esim. Ornette Colemanin \u201dWhen The Blues Will Leave\u201d ja standardikappale \u201dMy Heart Belongs To Daddy\u201d) ja toisaalta se my\u00f6s hiljenee syv\u00e4lliseen pohdiskeluun (esim. Toots Thielemansin \u201dJesus&#8217; Last Ballad\u201d). <\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Bill Carrothersin soittaa klassisen kevyell\u00e4 kosketuksella ja svengaa ketter\u00e4sti, Peacockin basso liikkuu mielikuvituksellisen vapaana ja Stewartin rumpujen kudos on monikerroksinen. Levy tunnelmaltaan intiimi ja ilmavan raikas. \u201dHome Row\u201d on kest\u00e4v\u00e4 teos, jonka sis\u00e4lt\u00f6 ei tyhjene parilla kuuntelulla<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\"><strong>3. Bill Carrothers Trio: Joy Spring (Pirouet, 2010)<\/strong><\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Jo \u201dHome Row\u201d-levylt\u00e4 tuttu erinomainen trio soittaa my\u00f6s levyll\u00e4 \u201dJoy Spring\u201d, joka on kunnianosoitus vuonna 1956 auto-onnettomuudessa kuolleelle trumpetisti Clifford Brownille. Levyn kappaleet ovat Brownin s\u00e4vellyksi\u00e4, Brownin yhtyeiden muuten keskeist\u00e4 ohjelmistoa sek\u00e4 samassa onnettomuudessa kuolleen pianisti Richie Powellin (Bud Powellin veli) musiikkia ja levyn p\u00e4\u00e4tteeksi Benny Golsonin kaunis, klassinen muistokirjoitus \u201dI Remember Clifford\u201d.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">\u201dJoy Sping\u201d on \u201dHome Row\u201d-levyn tapaan poikkeuksellisen raikas ja omintakeinen levy. T\u00e4ll\u00e4kin levyn huomiota kiinnitt\u00e4v\u00e4t Carrothersin herkk\u00e4 kosketus ja valtavan s\u00e4vyk\u00e4s ilmaisu. Pianisti kunnioittaa luottaa melodioiden voimaan, mist\u00e4 hyv\u00e4 esimerkki on levyn nimikappale \u201dJoy Spring\u201d. Clifford Brown &amp; Max Roach Quintetin esityksen\u00e4 \u201dJoy Spring\u201d on leppoisasti svengaavaa hard bopia parhaimmillaan. Carrothers kuitenkin muokkaa Brownin s\u00e4vellyksest\u00e4 hitaan soolopianoballadin, jonka melodia on s\u00e4ilyy kuitenkin tunnistettavana, mutta tarjoaa s\u00e4velm\u00e4\u00e4n uuden n\u00e4k\u00f6kulman. <\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\"><strong>4. Bill Carrothers: Excelsior ( Out Note Records, 2011)<\/strong><\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Excelsior on Carrothersin pieni syntym\u00e4kaupunki Minnetonka-j\u00e4rven rannalla Minnesotan osavaltiossa. Carrothers meni lokakuussa 2010 tunnettuun ranskalaiseen La Buissonne-studioon ja levytti kahdessa p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4 soolopianolevyn. Levy on t\u00e4ysin improvisoitu. Carrothers kertoo levykannen tekstiss\u00e4: \u201dNo tunes, no chord structures, no plans, not even a scrap of paper in my pocket. I just wanted to meditate at the piano, considering Excelsior and what it meant to me as a child and now, as an adult\u201d.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\"><strong>5. Bill Carrothers Trio: A Night at the Village Vanguard (Pirouet, 2011)<\/strong><\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Carrothersin lis\u00e4ys New Yorkin Village Vanguard-klubilla \u00e4\u00e4nitettyjen livelevyjen pitk\u00e4lle listalle on per\u00e4isin kes\u00e4lt\u00e4 2009, jolloin Carrothers esiintyi kuululla klubilla yhdess\u00e4 belgialaisten soittokumppaniensa (Nicolas Thys, basso, Dr\u00e9 Pallemaerts, rummut) kanssa.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Tupla-cd (First Set ja Second Set) tallentaa sellaisenaan trion yhden illan konsertin (18.7.2009) viikon mittaiselta Village Vanguard-kiinnitykselt\u00e4. Levytys on j\u00e4lleen kaunis esimerkki Carrothersin musiikista; siis hienostunutta, selke\u00e4sti muotoiltua pianojazzia, joka v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 suuria eleit\u00e4. L\u00e4hes puolet levyn ohjelmistosta tulee edell\u00e4 mainitulta Clifford Brown-tribuutilta. Lis\u00e4ksi mukana on valittuja standardeja ja Carrothersin omia s\u00e4vellyksi\u00e4, joista Beethovenin i\u00e4nikuista \u201dF\u00fcr Elisea\u201d siteeraava \u201dPeg\u201d onnistuu sitaatin kuluneisuudesta huolimatta v\u00e4litt\u00e4m\u00e4\u00e4n haikean nostalgisia ja herkki\u00e4 tunnelmia.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\"><strong>Lis\u00e4tietoja:<\/strong><\/p>\n\n\n\n<h4 class=\"wp-block-heading\">Lis\u00e4tietoja:<\/h4>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\"><a title=\"Bridge Boy Music\" href=\"http:\/\/www.bridgeboymusic.com\/\">Bridge Boy Music<\/a>, Carrothersin omat sivut + nettikauppa<br> <a href=\"https:\/\/www.facebook.com\/groups\/46374926549\/\">Some Shine Ball Pitching: The Bill Carrothers Appreciation Society<\/a>; Facebook-ryhm\u00e4<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Amerikkalainen pianisti Bill Carrothers (s.1964) on j\u00e4\u00e4nyt tunnetumpien kollegoidensa, kuten Brad Mehldaun ja Jason Moranin varjoon. Paitsio johtunee osaltaan Carrothersin haluttomuudesta asua New Yorkissa. Jazzmetropolin sijasta Carrothers on asettunut asumaan Mass Cityn pikkukaupunkiin, joka sijaitsee Michicanin pohjoisosassa l\u00e4hell\u00e4 USA:n ja Kanadan rajaa. Carrothers sanoo kaipaavansa ymp\u00e4rilleen tilaa, puita ja lunta voidakseen harrastaa talvisin moottorikelkkailua. Lis\u00e4ksi [&hellip;]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"ngg_post_thumbnail":0,"_jetpack_newsletter_access":"","_jetpack_dont_email_post_to_subs":false,"_jetpack_newsletter_tier_id":0,"_jetpack_memberships_contains_paywalled_content":false,"_jetpack_feature_clip_id":0,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":"","jetpack_publicize_message":"","jetpack_publicize_feature_enabled":true,"jetpack_social_post_already_shared":false,"jetpack_social_options":{"image_generator_settings":{"template":"highway","default_image_id":0,"font":"","enabled":false},"version":2},"jetpack_post_was_ever_published":false},"categories":[3],"tags":[20,13,41,55],"class_list":["post-1438","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-jazz","tag-amerikkalainen-jazz","tag-jazzlevyt-2","tag-piano","tag-x"],"jetpack_publicize_connections":[],"jetpack_featured_media_url":"","jetpack_likes_enabled":false,"jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1438","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1438"}],"version-history":[{"count":22,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1438\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":23104,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1438\/revisions\/23104"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1438"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1438"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1438"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}