{"id":14475,"date":"2019-11-05T09:13:32","date_gmt":"2019-11-05T07:13:32","guid":{"rendered":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/?p=14475"},"modified":"2023-04-02T15:21:58","modified_gmt":"2023-04-02T12:21:58","slug":"tjh2019","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/tjh2019\/","title":{"rendered":"Tampere Jazz Happening 2019 – festivaaliraportti"},"content":{"rendered":"\n
\"\"<\/a>
Cross Currents Trio oli er\u00e4s festivaalin kohokohdista.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Tampere Jazz Happening julisti t\u00e4m\u00e4n vuoden teemassaan riemukkaasti \u201cVive le Jazz!<\/em>\u201d ja levitti j\u00e4lleen kerran jazzin, improvisaation ja kaiken luovan musiikin ilosanomaa. P\u00e4\u00e4osassa oli eurooppalainen, erityisesti ranskalainen, musiikki, vaikka Tullikamarin Pakkahuoneelle ja Klubille tuli vieraita my\u00f6s Yhdysvalloista, Kuubasta ja Jamaikalta. Kotimainen jazz esitt\u00e4ytyi tuttuun tapaan Telakan klubilla usean kokoonpanon voimin. Seurasin t\u00e4n\u00e4 vuonna Tullikamarin Pakkahuoneen perjantain ja lauantain ohjelmat kokonaan. Sunnuntain Pakkahuone sek\u00e4 Klubin ja Telakan ohjelma j\u00e4\u00e4v\u00e4t festivaaliraporttini ulkopuolelle.<\/p>\n\n\n\n

Yrj\u00f6-palkinto 2019 ja muut muistamiset<\/h4>\n\n\n\n

Jazzliiton vuotuinen Yrj\u00f6-palkinto jaettiin perjantain Pakkahuoneen konsertin aluksi ja tunnustus meni pianisti Riitta Paakille<\/strong>, joka on vasta kolmas tunnustuksen saanut nainen. Paakki esitti kvartettinsa kanssa kolme kappaletta viimeisimm\u00e4lt\u00e4 levylt\u00e4\u00e4n \u201cLive At Koko Jazz Club<\/em>\u201d, joukossa oli tietenkin Tampereelle sopivasti levyn svengaava avausraita \u201c\u00c5bo<\/em>\u201d.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Riitta Paakki ja yl\u00e4kulmaa t\u00e4m\u00e4n vuoden Yrj\u00f6-palkinnosta eli Anita Naukkarisen<\/strong> teoksesta ”Occur<\/em>”<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Jazzliitto jakoi t\u00e4n\u00e4 vuonna my\u00f6s Andania-palkinnon, jonka sai el\u00e4m\u00e4nty\u00f6st\u00e4\u00e4n Ylen jazzohjelmien tuottaja Veli-Pekka Heinonen<\/strong>. Ylen Varjo-Yrj\u00f6 meni Poriin Validi Karkia -klubin ja Karkia Mistika -levymerkin aktivistille Jyrki Laiholle<\/strong>.<\/p>\n\n\n\n

Pakkahuoneen perjantai<\/h4>\n\n\n\n

Perjantain varsinaisen konserttiosuuden avaus oli linjassa festivaalin pitk\u00e4n perinteen kanssa. Jazz Happening on aina rohjennut tuoda esille kuulijoilta k\u00e4rsiv\u00e4llisyytt\u00e4 ja keskittymista vaativaa musiikkia. Ranskalaisen basisti Jo\u00eblle L\u00e9andre<\/strong> ohjasi silm\u00e4 tarkkana tentettins\u00e4 soittamaa ankaraa modernismia. Ilmeisen pitk\u00e4lle s\u00e4vellettyyn musiikkiin sis\u00e4ltyi toki improvisoituja osuuksia, esimerkiksi trumpetisti Jean-Luc Cappozzo<\/strong> nousi esille. Mieleenj\u00e4\u00e4neen konsertin huippukohtiin kuului suorastaan lempe\u00e4n seesteinen jakso, joka \u00e4kisti s\u00e4rkyi rumpujen rajuihin iskuihin.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Jo\u00eblle L\u00e9andre keskittyy.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Norjalainen Susanna & Brotherhood of Our Lady soitti musiikkia, jonka vaikutteeksi mainittiin hollantilaisen maalarin Hieronymus Boschin<\/strong> hurjat visuaaliset n\u00e4yt. Musiikin ja Boschin kuvaston v\u00e4linen yhteys j\u00e4i ep\u00e4selv\u00e4ksi,  Oikeastaan kyse oli poplauluista, joita s\u00e4hk\u00f6iset s\u00e4r\u00f6t ja h\u00e4r\u00f6t kuorruttivat. Kuulas ja surumielisesti melodinen musiikki j\u00e4i korvissani yksiulotteiseksi ja yhtyeen konsertti tuntui pitk\u00e4lt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Dave Hollandista voi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kulunutta ilmaisua jazzlegenda.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Kuuntelin Pakkahuoneen illan p\u00e4\u00e4tt\u00e4nytt\u00e4 Cross Currents Trion esityst\u00e4 l\u00e4hinn\u00e4 fanin asenteella. Muistelin niit\u00e4 monia levyj\u00e4, joilla basisti Dave Holland<\/strong> on mukana sek\u00e4 ihastelin h\u00e4nen soundiaan ja edelleen notkean voimakasta soittoaan.\u00a0 Zakir Hussainin<\/strong> tablarummut muuttivat saksofonitrion tyypillist\u00e4 ilmaisua ilmavampaan suuntaan, mutta it\u00e4maiset vaikutteet j\u00e4iv\u00e4t lopulta aika v\u00e4h\u00e4isiksi. ECM-levyill\u00e4\u00e4n suosikkieni joukkoon noussut saksofonisti Chris Potter<\/strong> oli vakuuttavan intensiivinen. Kolmen virtuoosin esityksest\u00e4 muotoutui vahva ja viihdytt\u00e4v\u00e4 perjantai-illan p\u00e4\u00e4t\u00f6s.<\/p>\n\n\n\n

Lauantai triot Pakkahuoneella<\/h4>\n\n\n\n

Lauantain Pakkahuoneen ensimm\u00e4inen kattaus esitteli kolme erilaista trioa, jotka kaikki mahtuvat helposti jazzin karsinan sis\u00e4puolelle. Konsertin aloitti belgilais-ranskalainen Hermia\/Darrifourcq\/Ceccaldi -trio. En tuntenut trion musiikkia ennakolta, mutta basson korvaaminen sellolla vei odotuksia kamarijazzin suuntaan. Erehdys paljastui heti k\u00e4ttelyss\u00e4, sill\u00e4 sen verran aggressiivisesti sahasi Valentin Ceccaldi<\/strong> selloaan ja trio sy\u00f6ksyi raivokkaasti matkaan. V\u00e4lill\u00e4 meno rauhoittui hankaus\u00e4\u00e4nten, saksofonin l\u00e4pi puhalletun ilman ja sellolla n\u00e4pp\u00e4illyn pulssin elintoiminnoksi. Kohta kuitenkin rumpujen ja sellon robottirytmit kasvoivat kulmikkaaksi grooveksi.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Hermia\/Darrifourcq\/Ceccaldi<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Portugalilaisen rumpali M\u00e1rio Costan<\/strong> johti rumpusettins\u00e4 takaa ilmeikk\u00e4\u00e4sti v\u00e4liin varsin perinteiseen tapaan soinutta pianotrioa. Sen painokkaista piano-osuuksista vastasi ranskalainen Beno\u00eet Delbecq<\/strong> ja bassoa soitti toinen portugalilainen Hugo Carvalhais<\/strong>. V\u00e4lill\u00e4 trion akustinen sointi rikastui s\u00e4hk\u00f6isten kosketinsoittimien ja efektien soundilla, kuten on melko yleisesti ollut tapana monilla nykyajan jazzyhtyeill\u00e4. Hyvi\u00e4 esimerkkej\u00e4 ovat t\u00e4st\u00e4 sellaiset We Jazz Recordsin artistit kuin 3TM ja Koma Saxo. Lis\u00e4sin M\u00e1rio Costan niiden seurattavien jazzmuusikoiden joukkoon, johon levytyksist\u00e4\u00e4n tuttu Beno\u00eet Delbecq jo kuuluikin.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
M\u00e1rio Costa<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

\u201cVive la France<\/em>\u201d -levyns\u00e4 kansikuvalla koko festivaalin visuaaliseen ilmeeseen vaikuttanut Das Kapital p\u00e4\u00e4tti kolmantena triona iltap\u00e4iv\u00e4n konsertin. Das Kapital keskittyi laajasti ranskalaiseen musiikkiin barokista klassiseen ja poppiin. Ohjelmaa sis\u00e4ltyi \u201cComme d\u00b4habitude<\/em>\u201d, joka tullut paljon tunnetuksi Paul Ankan<\/strong> englanniksi sanoittamana ja Frank Sinatran<\/strong> esitt\u00e4m\u00e4n\u00e4 nimell\u00e4 \u201cMy Way<\/em>\u201d.<\/p>\n\n\n\n

Saksofonisti Daniel Erdmannin<\/strong> ja kitaristi Hasse Poulsenin<\/strong> (jotka molemmat olivat kuulemma valinneet ranskalaisuuden) keskell\u00e4 h\u00e4\u00e4ri rumpali Edward Perraud<\/strong>. H\u00e4n pitk\u00e4lti vastasi trion paikoin humoristisesta ilmeest\u00e4 ja oli arvaamaton miimikko, joka toi mieleen Han Benninkin<\/strong> luovan hulluuden.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Edward Perraud<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Pakkahuoneen lauantain toinen kattaus<\/h4>\n\n\n\n

Th\u00e9o Ceccaldin<\/strong> johtama Freaks kuulutettiin lavalle punkjazzina ja viulisti pogosikin ymp\u00e4ri lavaa omien osuuksiensa v\u00e4lill\u00e4. Sekstetti soitti \u00e4\u00e4nek\u00e4st\u00e4 rockia, joka kuului salin eturiviin liian kovaa. Kun olin aikani kokeillut vangita pitk\u00e4ll\u00e4 valotusajalla energisen Ceccaldin liikkeit\u00e4, siirryin salin takaosiin lepuuttamaan korviani ja yhtye j\u00e4i tarkemmin kuuntelematta.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Th\u00e9o Ceccaldi, valotusaika 1\/30 s<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Sen sijaan pianisti Aki Takasen<\/strong> Japanic-kvintetin jazzin monia kerrostumia yhteen koonnut musiikki vamgitsi. Yhtye kietoi yhteen h\u00e4iv\u00e4hdyksi\u00e4 Fats Wallerista<\/strong>, Thelonious Monkista<\/strong> ja Cecil Taylorista<\/strong> sek\u00e4 sekoitti ne samaan pakettiin kovan svengin, free jazzin ja h\u00e4ly\u00e4\u00e4nten kanssa. H\u00e4lyist\u00e4 vastasi levysoittimillaan ja vinyylilevyill\u00e4\u00e4n DJ Illvibe<\/strong> eli Vincent von Schlippenbach<\/strong> (siis Aki Takasen miehen Alexander von Schlippenbachin<\/strong> poika). Moni-ilmeinen esitys nousi t\u00e4m\u00e4n vuoden festivaalin konserttien kolmen k\u00e4rkeen. Ne kaksi muuta olivat Das Kapital ja Cross Currents Trio, tosin ei Jo\u00eblle L\u00e9andre Tentetk\u00e4\u00e4n j\u00e4\u00e4nyt kauas k\u00e4rjest\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Aki Takase<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Pakkahuoneen lauantai-ilta p\u00e4\u00e4ttyi pianisti Omar Sosan<\/strong>, viulisti\/laulaja Yilian Ca\u00f1izaresis<\/strong> ja ly\u00f6m\u00e4soittaja Gustavo Ovallesin<\/strong> riemukkaaseen konserttin, jonka aikana lavalla n\u00e4htiin ja kuultiin jopa suihkul\u00e4hde. Trion musiikki poikkesi aika lailla festivaalin muusta ohjelmasta, niin vilpitt\u00f6m\u00e4n romanttista tyyli\u00e4 oli v\u00e4liin tarjolla. Esitys oli kuitenkin valloittava ja lopun kuubalainen rytmi-ilottelu nosti yleis\u00f6n yl\u00f6s tuoleiltaan osoittamaan suosiota. Siin\u00e4 vaiheessa takana oli kymmenen yhtyett\u00e4 kahden p\u00e4iv\u00e4n aikana ja oli syyt\u00e4 huokaista tyytyv\u00e4isen\u00e4: \u201cVive le Jazz<\/em>\u201d!<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Omar Sosa ja Yilian Ca\u00f1izares<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Julkaisen viel\u00e4 my\u00f6hemmin lis\u00e4\u00e4 valokuvia kuvasarjana.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Tampere Jazz Happening julisti t\u00e4m\u00e4n vuoden teemassaan riemukkaasti \u201cVive le Jazz!\u201d ja levitti j\u00e4lleen kerran jazzin, improvisaation ja kaiken luovan musiikin ilosanomaa. P\u00e4\u00e4osassa oli eurooppalainen, erityisesti ranskalainen, musiikki, vaikka Tullikamarin Pakkahuoneelle ja Klubille tuli vieraita my\u00f6s Yhdysvalloista, Kuubasta ja Jamaikalta. Kotimainen jazz esitt\u00e4ytyi tuttuun tapaan Telakan klubilla usean kokoonpanon voimin. Seurasin t\u00e4n\u00e4 vuonna Tullikamarin Pakkahuoneen […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"ngg_post_thumbnail":0,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":"","jetpack_publicize_message":"","jetpack_publicize_feature_enabled":true,"jetpack_social_post_already_shared":true,"jetpack_social_options":{"image_generator_settings":{"template":"highway","default_image_id":0,"font":"","enabled":false},"version":2}},"categories":[3],"tags":[80,561,15,18,219],"class_list":["post-14475","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-jazz","tag-eurooppalainen-jazz","tag-festivaaliraportti","tag-jazztapahtumat","tag-suomalainen-jazz","tag-tampere-jazz-happening"],"jetpack_publicize_connections":[],"jetpack_featured_media_url":"","jetpack_likes_enabled":false,"jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/14475","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=14475"}],"version-history":[{"count":15,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/14475\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":22868,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/14475\/revisions\/22868"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=14475"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=14475"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=14475"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}