{"id":14589,"date":"2019-11-22T15:41:48","date_gmt":"2019-11-22T13:41:48","guid":{"rendered":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/?p=14589"},"modified":"2023-04-01T22:06:07","modified_gmt":"2023-04-01T19:06:07","slug":"jimmy-lyons-quintet-give-it-up","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/jimmy-lyons-quintet-give-it-up\/","title":{"rendered":"Vinyylin vieh\u00e4tys &#8211; Jimmy Lyons Quintet: Give It Up (Black Saint, 1985)"},"content":{"rendered":"\n<figure class=\"wp-block-image aligncenter is-style-default\"><a href=\"https:\/\/i0.wp.com\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2019\/11\/lyons5.jpg?ssl=1\"><img data-recalc-dims=\"1\" loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"640\" height=\"427\" src=\"https:\/\/i0.wp.com\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2019\/11\/lyons5.jpg?resize=640%2C427&#038;ssl=1\" alt=\"\" class=\"wp-image-14602\" srcset=\"https:\/\/i0.wp.com\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2019\/11\/lyons5.jpg?w=640&amp;ssl=1 640w, https:\/\/i0.wp.com\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2019\/11\/lyons5.jpg?resize=426%2C284&amp;ssl=1 426w\" sizes=\"auto, (max-width: 640px) 100vw, 640px\" \/><\/a><\/figure>\n\n\n\n<p><br>Saksofonisti <strong>Jimmy Lyons<\/strong> (1931 &#8211; 1986) j\u00e4\u00e4nee jazzin historiaan pianisti <strong>Cecil Taylorin<\/strong> yhtyeen pitk\u00e4aikaisena j\u00e4senen\u00e4, mutta on h\u00e4nen omilla levyill\u00e4kin paikkansa historian lehdill\u00e4. Esittelyss\u00e4 on Lyonsin uran viimeiseksi j\u00e4\u00e4nyt levytys &#8221;<em>Give It Up<\/em>&#8221;, joka on \u00e4\u00e4nitetty Milanossa maaliskuussa 1985. Black Saint -levymerkki julkaisi sen viel\u00e4 samana vuonna. Lyons kuoli keuhkosy\u00f6p\u00e4\u00e4n seuraavan vuoden toukokuussa ja ilmeisesti &#8221;<em>Give It Up<\/em>&#8221; oli h\u00e4nen viimeinen levytyssessionsa.<\/p>\n\n\n\n<p>Levyll\u00e4 soittaa trumpettia italialainen <strong>Enrico Rava<\/strong>, jonka kansainv\u00e4linen ura oli tuohon aikaan kunnon nousussa. Takana oli joukko hyv\u00e4n vastaanoton saaneita levyj\u00e4 ECM-, Soul Note- ja Black Saint -levymerkeill\u00e4. Kvintetin omaper\u00e4isen yhtyesoundin kannalta merkitt\u00e4v\u00e4 j\u00e4sen oli kolmas puhaltaja, Jimmy Lyonsin vaimo <strong>Karen Borca, <\/strong>joka soittaa jazzissa harvoin kuultua fagottia. Klassisen koulutuksen saanut Borca oli my\u00f6s ty\u00f6skennellyt Cecil Taylorin kanssa.<\/p>\n\n\n\n<p>Levyn komppipari <strong>Jay Oliver<\/strong> ja <strong>Paul Murphy<\/strong> kuulostavat eritt\u00e4in p\u00e4tevilt\u00e4 soittajilta, vaikka heist\u00e4 on netiss\u00e4 tarjolla niukasti tietoja. Basisti Oliver on soittanut free jazzia Euroopassa mm. <strong>Sven-\u00c5ke Johanssonin<\/strong> ja <strong>Peter Br\u00f6tzmannin<\/strong> kanssa. Oliver kuoli Berliiniss\u00e4 vuonna 1993 51-vuotiaana. Rumpali Murphy soitti paljon free jazzia eri muusikoiden kanssa soittaneesta ja h\u00e4nest\u00e4 l\u00f6ytyy sent\u00e4\u00e4n blogikirjoitus &#8221;<a href=\"http:\/\/jazzriffing.blogspot.com\/2014\/04\/worcesters-outcat.html\">Worcester&#8217;s Outcat<\/a>&#8221;.<\/p>\n\n\n\n<p>Levyn A-puolen avaa levyn nimikappale, joka jo heti k\u00e4ttelyss\u00e4 paljastaa Jimmy Lyonsin taidon v\u00e4litt\u00e4\u00e4 ilmeiset Parker-vaikutteensa free jazziin. Avauksen kiper\u00e4n mutkikas teema sy\u00f6ksee yhtyeen hellitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4\u00e4n vauhtiin, jossa koko yhtyeen kollektiivisella improvisaatiolla on keskeinen osa. Varsinaiset soolot j\u00e4\u00e4v\u00e4t melko lyhyiksi, kun kaikki kolme puhaltajaa soittavat usein yht\u00e4 aikaa. Levypuoliskon toinen raita &#8221;<em>Methods<\/em>&#8221; rauhoittaa tempoa, mutta muuten jatkaa matkaa samoilla kollektiivisen improvisaation ja keskustelevan yhteissoiton keinoilla.<\/p>\n\n\n\n<p>B-puolen ensimm\u00e4inen kappale on levyn pisin, yli 19 minuuttia kest\u00e4v\u00e4, &#8221;<em>Never<\/em>&#8221;. Pitk\u00e4ss\u00e4 kappaleessa on annettu tilaa my\u00f6s pidemmille sooloille. Alkupuolella esille nousevat Ravan trumpetin blues-henkiset vuorosanat. Jay Oliverin notkea soitto solistina ja s\u00e4est\u00e4j\u00e4n\u00e4 kuulostaa vankalta ja vakuuttavalta.<\/p>\n\n\n\n<p>Albumin kokonaisuudessa yhtyeenjohtaja itse j\u00e4tt\u00e4ytyy yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n paljon taka-alalle. Vasta levyn p\u00e4\u00e4t\u00f6s, kolme ja puoli minuuttia kestav\u00e4 &#8221;<em>Ballada<\/em>&#8221; antaa h\u00e4nelle tilaa p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 levy surumielisiin tunnelmiin. Levy on valittu <strong>Brian Mortonin<\/strong> ja <strong>Richard Cookin<\/strong> kirjaan &#8221;<em>The Penguin Jazz Guide: The History of the Music in the 1001 Best Albums<\/em>&#8221; (Penguin Books, 2010).<\/p>\n\n\n\n<p><strong>Jimmy Lyons Quintet<\/strong>: Give It Up (Black Saint, 1985)<br><em>Jimmy Lyons, alttosaksofoni, Enrico Rava, trumpetti, flyygelitorvi, Karen Borca, fagotti, Jay Oliver, basso, Paul Murphy, rummut<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Saksofonisti Jimmy Lyons (1931 &#8211; 1986) j\u00e4\u00e4nee jazzin historiaan pianisti Cecil Taylorin yhtyeen pitk\u00e4aikaisena j\u00e4senen\u00e4, mutta on h\u00e4nen omilla levyill\u00e4kin paikkansa historian lehdill\u00e4. Esittelyss\u00e4 on Lyonsin uran viimeiseksi j\u00e4\u00e4nyt levytys &#8221;Give It Up&#8221;, joka on \u00e4\u00e4nitetty Milanossa maaliskuussa 1985. Black Saint -levymerkki julkaisi sen viel\u00e4 samana vuonna. Lyons kuoli keuhkosy\u00f6p\u00e4\u00e4n seuraavan vuoden toukokuussa ja ilmeisesti [&hellip;]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"ngg_post_thumbnail":0,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":"","jetpack_publicize_message":"","jetpack_publicize_feature_enabled":true,"jetpack_social_post_already_shared":true,"jetpack_social_options":{"image_generator_settings":{"template":"highway","default_image_id":0,"font":"","enabled":false},"version":2}},"categories":[3],"tags":[20,450,664,96,13,663,115,108],"class_list":["post-14589","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-jazz","tag-amerikkalainen-jazz","tag-black-saint","tag-enrico-rava","tag-free-jazz","tag-jazzlevyt-2","tag-jimmy-lyons","tag-vinyyli-2","tag-vinyyli"],"jetpack_publicize_connections":[],"jetpack_featured_media_url":"","jetpack_likes_enabled":false,"jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/14589","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=14589"}],"version-history":[{"count":16,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/14589\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":22644,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/14589\/revisions\/22644"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=14589"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=14589"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=14589"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}