{"id":15240,"date":"2020-02-21T23:17:57","date_gmt":"2020-02-21T21:17:57","guid":{"rendered":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/?p=15240"},"modified":"2023-04-01T22:11:58","modified_gmt":"2023-04-01T19:11:58","slug":"yksin-levylla-nelja-uutta-soololevya","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/yksin-levylla-nelja-uutta-soololevya\/","title":{"rendered":"Yksin levyll\u00e4 &#8211; nelj\u00e4 uutta soololevy\u00e4"},"content":{"rendered":"\n<figure class=\"wp-block-image aligncenter is-style-default\"><a href=\"https:\/\/i0.wp.com\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2020\/02\/villeherrala.jpg?ssl=1\"><img data-recalc-dims=\"1\" loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"640\" height=\"427\" src=\"https:\/\/i0.wp.com\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2020\/02\/villeherrala.jpg?resize=640%2C427&#038;ssl=1\" alt=\"\" class=\"wp-image-15242\" srcset=\"https:\/\/i0.wp.com\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2020\/02\/villeherrala.jpg?w=640&amp;ssl=1 640w, https:\/\/i0.wp.com\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2020\/02\/villeherrala.jpg?resize=426%2C284&amp;ssl=1 426w\" sizes=\"auto, (max-width: 640px) 100vw, 640px\" \/><\/a><figcaption class=\"wp-element-caption\">Ville Herrala Torniossa Teemu Viinikaisen triossa helmikuussa 2013<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Esiintyminen solistina vain oman instrumenttinsa kanssa lienee muusikolle sek\u00e4 haaste ett\u00e4 siunaus. Kun ei voi turvautua yhtyeen muiden j\u00e4senten apuun, on pakko ja vapaus tehd\u00e4 kaikki oman p\u00e4\u00e4n mukaan. Yleis\u00f6n huomio ja kiinnostus t\u00e4ytyy voittaa t\u00e4ysin omin voimin. Klassisessa musiikissa sooloesityksi\u00e4 on harrastettu kauan. Yleisin soolosoitin taitaa olla piano, mutta musiikkia on s\u00e4velletty runsaasti my\u00f6s viululle, sellolle, uruille ja kitaralle.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Jazzin maailmassa varhaisimmat sooloesitykset ja -levytykset tehtiin nimenomaan pianolla jo jazzin alkuvuosina. Mallia lienee haettu klassisen musiikin puolelta, mutta piano k\u00e4\u00e4ntyy jazzsoittimeksi mainiosti muutenkin. Pianistin oikea k\u00e4si saa melodian soittajan ja improvisoivan solistin roolin, kun vasen k\u00e4si huolehtii rytmiryhm\u00e4n\u00e4 svengin perustasta. Hienoja esimerkkej\u00e4 t\u00e4st\u00e4 tarjoaa <strong>Art Tatumin <\/strong>laaja soolotuotanto.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\"><strong>Coleman Hawkins<\/strong> kokeili soolosaksofonia 1940-luvulla, esimerkkein\u00e4 \u201c<em><a href=\"https:\/\/youtu.be\/KkqEtFJbzVA\">Hawk&#8217;s Variations<\/a><\/em>\u201d (1945) ja \u201c<em><a href=\"https:\/\/youtu.be\/ZjrH5emJQw8\">Picasso<\/a><\/em>\u201d (1948). Kun free jazz&nbsp; myohemmin vapautti jazzin k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4, alkoivat my\u00f6s muiden instrumenttien soittajat esiinty\u00e4 ja levytt\u00e4\u00e4 yksin. Sooloja ovat soittaneet niin trumpetistit, saksofonistit ja pasunistit kuin basistit ja rumpalitkin.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Esittelyss\u00e4 on nyt nelj\u00e4 tuoretta soololevytyst\u00e4. Kotimaisten jazzyhtyeiden luottobasisti <strong>Ville Herrala<\/strong> julkaisee ensimm\u00e4isen sooloalbuminsa ja norjalainen basisti <strong>Sigurd Hole<\/strong> toisen soololevyns\u00e4. Kitaristi <strong>Mikko Iivanainen<\/strong> sooloilee erilaisilla kitaroilla ja amerikkalainen saksofonisti <strong>Jonah Parzen-Johnson<\/strong> yhdist\u00e4\u00e4 saksofonin ja syntetisaattoreiden \u00e4\u00e4ni\u00e4.<\/p>\n\n\n\n<center>* * * * *<\/center>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\"><strong>Mikko Iivanainen<\/strong>: River Runs Through It (Iivana Records, 2020)<br><em>Mikko Iivanainen, akustinen kitara, s\u00e4hk\u00f6kitara, baritonikitara<\/em><\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Mikko Iivanaisen levyll\u00e4 kappaleiden nimet suuntaavat kuulijan mielikuvia luontoel\u00e4mysten suuntaan, esimerkkein\u00e4 \u201c<em>Swan Couple<\/em>\u201d, \u201c<em>Otter\u00b4s Dinner<\/em>\u201d ja \u201c<em>Sunset Glow<\/em>\u201d. Iivanaisen luontokuvat ovat syksyisen kuulaita ja kuin perinteisen kauniita akvarelleja. Ne tarkentavat pienill\u00e4 eleill\u00e4\u00e4n huomion mieluummin herkkiin yksityiskohtiin kuin laajoihin maisemiin tai dramaattisiin luonnonilmi\u00f6ihin.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Katso alla Iivanaisen videoversio kappaleesta \u201c<em>Fox Family<\/em>\u201d.<\/p>\n\n\n\n<center><iframe loading=\"lazy\" src=\"https:\/\/www.youtube.com\/embed\/9IsIfkK52wI\" width=\"560\" height=\"315\" frameborder=\"0\" allowfullscreen=\"allowfullscreen\"><\/iframe><\/center>\n\n\n\n<center>* * * * *<\/center>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\"><strong>Sigurd Hole<\/strong>: Ljus\/M\u00f8rk (Elvesang, 2020)<br><em>Sigurd Hole, kontrabasso<\/em><\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Luonto on vahvasti l\u00e4sn\u00e4 my\u00f6s Sigurd Holen (mm. Tord Gustavsen &nbsp;Trio) levyll\u00e4 \u201c<em>Ljus\/M\u00f8rk<\/em>\u201d. Holen ensimm\u00e4isen soololevy \u201c<em>Elvesang<\/em>\u201d (Elvesang, 2018) \u00e4\u00e4nitettiin vanhan puukirkon akustiikassa, mutta uutta albumiaan varten basisti matkusti syksyll\u00e4 2019 Pohjois-Norjassa Fleinv\u00e6rin saarelle, jonka karuissa maisemissa \u201c<em>Ljus\/M\u00f8rk<\/em>\u201d levytettiin. Osan musiikista Hole soitti ulkona ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4n luonnon keskell\u00e4 ja samalla taustaksi tallennettiin tuulen, meren ja lintujen \u00e4\u00e4ni\u00e4.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Hole saa kontrabassostaan irti monipuolisesti erilaisia soundeja. Siis tavanomaisen n\u00e4pp\u00e4ilyn lis\u00e4ksi h\u00e4n taikoo kielist\u00e4 heleit\u00e4 huilu\u00e4\u00e4ni\u00e4, k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 bassoa ly\u00f6m\u00e4soittimena ja loihtii jousella niin kamarimusiikin sellosoundeja kuin h\u00e4lyisi\u00e4 narinoita. Albumin tunnelma on harras ja sen levollinen mietiskely asettuu luontevasti osaksi avaraa \u00e4\u00e4nimaisemaa.<\/p>\n\n\n\n<center>* * * * *<\/center>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\"><strong>Ville Herrala<\/strong>: Pu: (We Jazz, 2020)<br><em>Ville Herrala, kontrabasso<\/em><\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Ville Herrala on tuttu monista jazzyhtyeista komppioryhm\u00e4n luotettavana tukipilarina. Niinp\u00e4 h\u00e4nen improvisoitu soololevyns\u00e4 on aivan uusi ja rohkea aluevaltaus. Herralan keinovalikoima muistuttaa hyvin paljon Sigurd Holen tapaa hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 monin tavoin basson ja jousen tarjoamia mahdollisuuksia. Herrala soittaa nimenomaan koko kontrabassoa, ei pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n soittimen kieli\u00e4. Niinp\u00e4 musiikissa soi puun ajaton l\u00e4mp\u00f6 ja syvyys.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Siin\u00e4 miss\u00e4 Hole levitt\u00e4\u00e4 improvisaationsa 80-minuuttiseksi tuplalevyksi, onnistuu Herrala tiivist\u00e4m\u00e4\u00e4n sanottavansa puoleen tuntiin. Levyn nelj\u00e4toista kappaletta ovat kaikki kompakteja miniatyyrej\u00e4, joista jokainen esittelee yhden n\u00e4k\u00f6kulman lyhyesti ja ytimekk\u00e4\u00e4sti. Herralan rohkeasti kokeilevat improvisaatiot kuulostavat jazzbasistin musiikilta, vaikka se ei ilmiselv\u00e4\u00e4 jazzia olekaan.<\/p>\n\n\n\n<center>* * * * *<\/center>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\"><strong>Jonah Parzen-Johnson<\/strong>: Imagine Giving Up (We Jazz, 2020)<br><em>Jonah Parzen-Johnson, baritonisaksofoni, elektroniikka<\/em><\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Jonah Parzen-Johnson on erikoistunut esiintym\u00e4\u00e4n ja levytt\u00e4m\u00e4\u00e4n yksin baritonisaksofonin ja analogisten syntetisaattoreiden kanssa. Syntetisaattoreilla Parzen-Johnson luo alati el\u00e4v\u00e4n taustakankaan tai rytmisen pulssin, joiden p\u00e4\u00e4lle h\u00e4n maalaa saksofonillaan. Akustisten ja s\u00e4hk\u00f6isten \u00e4\u00e4nien kohtaamisesta syntyy minimalistisen hypnoottinen musiikin virtaus. Se vie kuulijan osalliseksi rituaaliin, jota johtaa saksofonin hellitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 jatkuva ja paikoin s\u00e4kkipilli\u00e4kin muistuttava soundi.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Videolla Parzen-Johnson esittelee musiikissaan k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 tekniikkaa.<\/p>\n\n\n\n<center><iframe loading=\"lazy\" src=\"https:\/\/www.youtube.com\/embed\/9ate_6sTq44\" width=\"560\" height=\"315\" frameborder=\"0\" allowfullscreen=\"allowfullscreen\"><\/iframe><\/center>\n\n\n\n<center>* * * * *<\/center>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Kaikki nelj\u00e4 levy\u00e4 p\u00e4\u00e4siv\u00e4t  -listalle.\nngg_shortcode_0_placeholder<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Esiintyminen solistina vain oman instrumenttinsa kanssa lienee muusikolle sek\u00e4 haaste ett\u00e4 siunaus. Kun ei voi turvautua yhtyeen muiden j\u00e4senten apuun, on pakko ja vapaus tehd\u00e4 kaikki oman p\u00e4\u00e4n mukaan. Yleis\u00f6n huomio ja kiinnostus t\u00e4ytyy voittaa t\u00e4ysin omin voimin. Klassisessa musiikissa sooloesityksi\u00e4 on harrastettu kauan. Yleisin soolosoitin taitaa olla piano, mutta musiikkia on s\u00e4velletty runsaasti my\u00f6s [&hellip;]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"ngg_post_thumbnail":0,"_jetpack_newsletter_access":"","_jetpack_dont_email_post_to_subs":false,"_jetpack_newsletter_tier_id":0,"_jetpack_memberships_contains_paywalled_content":false,"_jetpack_feature_clip_id":0,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":"","jetpack_publicize_message":"","jetpack_publicize_feature_enabled":true,"jetpack_social_post_already_shared":true,"jetpack_social_options":{"image_generator_settings":{"template":"highway","default_image_id":0,"font":"","enabled":false},"version":2},"jetpack_post_was_ever_published":false},"categories":[3],"tags":[20,50,697,80,696,49,217,23,695,18,59,147,148],"class_list":["post-15240","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-jazz","tag-amerikkalainen-jazz","tag-basso","tag-coleman-hawkins","tag-eurooppalainen-jazz","tag-jonah-parzen-johnson","tag-kitara","tag-mikko-iivanainen","tag-saksofoni","tag-sigurd-hole","tag-suomalainen-jazz","tag-video","tag-ville-herrala","tag-we-jazz"],"jetpack_publicize_connections":[],"jetpack_featured_media_url":"","jetpack_likes_enabled":false,"jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/15240","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=15240"}],"version-history":[{"count":20,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/15240\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":22662,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/15240\/revisions\/22662"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=15240"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=15240"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=15240"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}