{"id":15430,"date":"2020-04-13T23:06:49","date_gmt":"2020-04-13T20:06:49","guid":{"rendered":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/?p=15430"},"modified":"2023-01-24T17:20:36","modified_gmt":"2023-01-24T15:20:36","slug":"nelja-uutta-kotimaista","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/nelja-uutta-kotimaista\/","title":{"rendered":"Nelj\u00e4 uutta kotimaista – Dalind\u00e8o, Mia Simanainen, Superposition & Orchestra Nazionale della Luna"},"content":{"rendered":"\n
\"\"<\/a>
Dalind\u00e8o, Raahen Rantajatsit 2015<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Dalind\u00e8on uuden viisiraitaisen, noin kaksikymment\u00e4 minuuttia kest\u00e4v\u00e4n EP:n syntyyn vaikutti yhtyeen johtajan Valtteri Laurell P\u00f6yh\u00f6sen<\/strong> kiinnostus globaalin rahatalouden ja asekaupan kaltaisiin nykyajan ongelmiin. Vakavat aiheet ovat vakavoittaneet ja tummentaneet yhtyeen aikaisemmin jopa riehakkaita \u00e4\u00e4nenpainoja. Hitaasti hiipiv\u00e4 ja painostava \u201cFollow the Dark Money pt.2<\/em>\u201d ja Jimi Tenorin<\/strong> vierailevan saksofonin hallitsema \u201cMerchants of Misery<\/em>\u201d nousevat esille erityisen painokkaina kommentteina.<\/p>\n\n\n\n

Dalind\u00e8o<\/strong>: Dark Money (Suomen Musiikki, 2020)
\nValtteri Laurell P\u00f6yh\u00f6nen, kitara, kosketinsoittimet, Jose M\u00e4enp\u00e4\u00e4, trumpetti, Pope Puolitaival, tenorisaksofoni, huilu, Pekka Lehti, basso, Rasmus Pailos, ly\u00f6m\u00e4soittimet, elektroniikka, Jaska Lukkarinen, rummut + Jimi Tenor, tenorisaksofoni, Didier Selin, elektroniikka<\/em><\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Mia Simanainen, Joensuu 2012<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

My\u00f6s Mia Simanainen<\/strong> tiivist\u00e4\u00e4 sanottavansa tavallista lyhyemp\u00e4\u00e4n, vajaan puolen tunnin mittaan levyll\u00e4\u00e4n, joka keskittyy Helvi Juvosen<\/strong> (1919-1959) runoihin. Kirjailijana Juvonen kuuluu perinteisen lyriikan sodanj\u00e4lkeisen ajan uudistajiin. Vanhan ja uuden v\u00e4limaastossa liikkunut sek\u00e4n luonnosta ja uskonnollisista teemoista kirjoittanut Juvonen sairasteli paljon ja h\u00e4nen uransa p\u00e4\u00e4ttyi ennenaikaiseen kuolemaan.<\/p>\n\n\n\n

Simanainen ja levyn \u00e4\u00e4nisuunnittelija Joonas Outakoski<\/strong> ovat koonneet tiiviin ja vaikeasti valmiisiin lokeroihin mahtuvan \u00e4\u00e4niteoksen, joka yhdist\u00e4\u00e4 omaper\u00e4isesti laulua, runoja, erilaisia efektej\u00e4 sek\u00e4 luonnon ja arkisen el\u00e4m\u00e4n \u00e4\u00e4ni\u00e4. Simanaisen upean laulun ja kiehtovan moni-ilmeisen \u00e4\u00e4nimaiseman yhdistelm\u00e4 avautuu pienist\u00e4 yksityiskohdista huikaiseviin korkeuksiin, kuten my\u00f6s Juvosen lyriikka kohoaa yksinkertaisista luontohavainnoista \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4\u00e4n saakka.<\/p>\n\n\n\n

Mia Simanainen<\/strong>: Soi Helvi Juvonen (Mia Simanainen, 2020)
\nMia Simanainen, laulu, Joonas Outakoski, \u00e4\u00e4nisuunnittelu<\/em><\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Superposition, Turku Jazz Festival 2019<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Kun yhtyeen kokoonpano on kaksi saksofonia, basso ja rummut, ajatukset viev\u00e4t v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 free jazzin suuntaan. Ja pari vuotta sitten perustettu Superposition todellakin puhuu monella tapaa nimenomaan free jazzin kielt\u00e4. Esimerkeist\u00e4 k\u00e4yv\u00e4t vaikka s\u00e4h\u00e4kk\u00e4 avauskappale \u201dAntiplace<\/em>\u201d ja sen saksofonien huuto tai heti seuraavana kuultava \u201dBilawal<\/em>\u201d, jota Olavi Louhivuoren<\/strong> rumpujen v\u00e4sym\u00e4tt\u00e4 vy\u00f6ryv\u00e4 energia kuljettaa. Free jazzin perinteeseen viittaa my\u00f6s \u201dMiimo<\/em>\u201d, jolla erilaiset rapinat ja kolinat luovat tilaa saksofonien ymp\u00e4rille kuten Art Ensemble of Chicagolla oli tapana tehd\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

S\u00e4rmik\u00e4s free jazz on kuitenkin vain yksi osa Superpositionin musiikkia. Suuremman osan levyst\u00e4 valtaavat rauhallisen levolliset kappaleet, joilla yhtye hiljentyy koskettavien melodioiden \u00e4\u00e4relle, kuten Adele Sauroksen<\/strong> ja Linda Fredrikssonin<\/strong> saksofoneilla herk\u00e4sti muotoilema \u201dBallad No.3<\/em>\u201d. Lis\u00e4l\u00e4mp\u00f6\u00e4 levylle tuovat viel\u00e4 harras v\u00e4lisoitto \u201dChoral<\/em>\u201d, surumielisen levolliset p\u00e4\u00e4t\u00f6sraidat \u201cFor The Fallen<\/em>\u201d ja \u201dMarch<\/em>\u201d. Levyn pisin raita (l\u00e4hes kahdeksan minuuttia) \u201cWasteland<\/em>\u201d ehtii yhdist\u00e4\u00e4 samaan dramaattiseen tarinaan sek\u00e4 s\u00e4rm\u00e4\u00e4 ett\u00e4 lyyrisyytt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Superposition on ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 er\u00e4s viime vuosien j\u00e4nnitt\u00e4vimmist\u00e4 uusista jazzyhtyeist\u00e4 Suomessa (ja miksei laajemminkin). Kvartetin debyyttilevy niin kyps\u00e4 ja varmaotteinen n\u00e4ytt\u00f6, ett\u00e4 yhtyeen ura jatkuu niin konserttilavoilla kuin studiossakin.<\/p>\n\n\n\n

Superposition<\/strong>: Superposition (We Jazz, 2020)
\nAdele Sauros, Linda Fredriksson, saksofonit, Mikael Saastamoinen, basso, Olavi Louhivuori, rummut<\/em><\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Orchestra Nazionale della Luna, Raahen Rantajazzit 2017<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Pianisti Kari Ikosen<\/strong> ja saksofonisti Manuel Hermian<\/strong> johtama Orchestra Nazionale della Luna on kansainv\u00e4linen yhtye, sill\u00e4 sen muusikot tulevat Suomesta, Belgiasta ja Ranskasta. Ikosen merkitt\u00e4v\u00e4n panoksen takia lasken yhtyeen toisen levyn (vai lasketaanko my\u00f6s ranskalaisen Ajmi-klubin vain digimuodoissa julkaisema konsertti\u00e4\u00e4nite mukaan?) t\u00e4ss\u00e4 kotimaiseksi jazziksi. \u201cThere\u00b4s Still Life On Earth<\/em>\u201d muistuttaa sik\u00e4li Dalind\u00e8on uutuutta, ett\u00e4 sekin ottaa musiikillista kantaa ihmiskunnan suuriin kysymyksiin. Esimerkiksi \u201cEcocracy<\/em>\u201d ja \u201cMelting Poles<\/em>\u201d viittaavat jo nimill\u00e4\u00e4n ilmastonmuutokseen.<\/p>\n\n\n\n

Yhtye kantaa taiteilijan vastuuta ja kehitt\u00e4\u00e4 musiikkiaan etsim\u00e4ll\u00e4 uusia ilmaisutapoja. Orchestra Nazionale della Luna tavoittaa uutta ja omaa ilmett\u00e4, vaikkapa kun Ikosen soittaman moog-syntetisaattorin soundi kietoutuu osaksi muuten akustisen yhtyeen soundia. Uusia n\u00e4k\u00f6kulmia yhtye hakee my\u00f6s arabialaisen musiikin asteikoista (maqam), joita varten Ikonen on kehitellyt pianoon lis\u00e4laitteen maqianon. (Katso postauksen lopusta on video maqianon k\u00e4yt\u00f6st\u00e4).<\/p>\n\n\n\n

Arabilaisvaikutteiset \u201cAl Bahr<\/em>\u201d ja \u201cAl Qamar<\/em>\u201d ovat levyn kohokohtia. \u201cAl Bahr<\/em>\u201d, suomeksi meri ja erityisesti V\u00e4limeri, on surulaulu Eurooppaa ja Pohjois-Afrikkaa antiikin ajoista yhdist\u00e4neen meren muuttumisesta pakolaisten hautapaikaksi. Intialaisen bansuri-huilun s\u00e4vytt\u00e4m\u00e4 \u201cAl Qamar<\/em>\u201d (Kuu) on puolestaan syntynyt Maan aavikoitumisen synnytt\u00e4m\u00e4st\u00e4 huolesta.<\/p>\n\n\n\n

Vaikka kuulijalle j\u00e4\u00e4 t\u00e4ysi vapaus tulkita instrumentaalimusiikkia oman mielens\u00e4 mukaisesti, esitt\u00e4\u00e4 Orchestra Nazionale della Luna tuoreen jazzinsa niin p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4isesti, ett\u00e4 sen painokkuus ei j\u00e4\u00e4 kenellek\u00e4\u00e4n ep\u00e4selv\u00e4ksi. \u201cThere\u00b4s Still Life On Earth<\/em>\u201d on siis poikkeuksellisen intensiivisesti soitettua jazzia, omintakeinen yhdistelm\u00e4 herkkyytt\u00e4 ja vimmaa.<\/p>\n\n\n\n

Orchestra Nazionale della Luna<\/strong>: There\u00b4s Still Life On Earth (BMC Records, 2020)
\nManuel Hermia, saksofoni, huilu, bansuri, Kari Ikonen, piano, moog, S\u00e9bastien Boisseau, basso, Teun Verbruggen, rummut<\/em><\/p>\n\n\n\n

Lis\u00e4sin kaikki esill\u00e4 olevat levyt vuoden 2020 kuuntelusuositusten listalle. Katso, mit\u00e4 kaikkea listalla jo on: \u201c”.<\/p>\n\n\n\n

Kari Ikonen plays maqam Bayati on grand piano<\/strong><\/p>\n\n\n\n