{"id":16465,"date":"2020-08-23T22:10:41","date_gmt":"2020-08-23T19:10:41","guid":{"rendered":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/?p=16465"},"modified":"2023-04-01T22:30:38","modified_gmt":"2023-04-01T19:30:38","slug":"ainon-drought","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/ainon-drought\/","title":{"rendered":"AINON: Drought (We Jazz, 2020)"},"content":{"rendered":"\n
\"\"<\/a>
AINON. Kuva: Kastehelmi Korpijaakko<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

AINON-kvartetin nuoret muusikot antavat vaan menn\u00e4 ja soittavat musiikkia, jossa jazzin ja klassisen musiikin vaikutteet sekoittuvat saumattomasti. He viittaavat kintaalla musiikin lajeille ja niiden nimilapuille. Sen sijaan minun kaltaisellani yli kuusikymppisell\u00e4, jonka musiikilliseen itseymm\u00e4rykseen on vahvasti liittynyt ajatus ”jazzdiggarista<\/em>”, on v\u00e4hint\u00e4\u00e4n takaraivossa t\u00e4ytynyt olla jonkinlainen jazzin m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4, jonkinlainen k\u00e4sitys siit\u00e4, mit\u00e4 musiikinlajin piiriin kuuluu. AINON kaltaiset yhtyeet venytt\u00e4v\u00e4t t\u00e4t\u00e4 piiri\u00e4 entist\u00e4 laajemmalle. AINON muusikot kuuluvat niiden taiteilijoiden joukkoon, jotka vakuuttavat meille, ett\u00e4 musiikin nimilapuilla ei ole merkityst\u00e4. He todistavat, ett\u00e4 vain musiikin sis\u00e4lt\u00f6 ratkaisee. <\/p>\n\n\n\n

Jazzin ja klassisen musiikin yhteiselo ei suinkaan ole uusia ajatus. S\u00e4velt\u00e4j\u00e4 Gunther Schuller<\/strong> loi 1950-luvun lopulla k\u00e4sitteen ”third stream<\/em>”, jolla h\u00e4n viittasi uuteen genreen jazzin ja klassisen musiikin v\u00e4limaastolla. Eiv\u00e4tk\u00e4 jazzin ja klassisen yhteydet alkaneet vasta 1950-luvulla, sill\u00e4 n\u00e4m\u00e4 ensi kuulemalta aivan erilaiset musiikinlajit olivat kohdanneet jo aiemmin esimerkiksi Duke Ellingtonin<\/strong>, Igor Stravinskin<\/strong>, Stan Kentonin<\/strong>, Benny Goodmanin<\/strong> ja George Gershwinin<\/strong> musiikissa. <\/p>\n\n\n\n

Ajatus kolmannesta virrasta syntyi aikana, jolloin jazzmuusikot taistelivat oman musiikinlajinsa arvostuksen puolesta. Taistelussa oli kyse jazzin asemasta viihteen ja taiteen v\u00e4limaastossa. AINON-yhtyeen ei tarvitse en\u00e4\u00e4 osallistua t\u00e4h\u00e4n kamppailuun ja nyky\u00e4\u00e4n lienee t\u00e4ysin luontevaa hyppi\u00e4 musiikillisten raja-aitojen yli mist\u00e4 huvittaa. <\/p>\n\n\n\n

Sellisti ja s\u00e4velt\u00e4j\u00e4 Aino Juutilainen<\/strong> perusti AINON-yhtyeen vuonna 2017. Juutilainen itse, viulisti Satu-Maija Aalto<\/strong> ja puhaltaja Suvi Linnovaara<\/strong> ovat saaneet klassisen musiikin koulutuksen ja olleet kaikki my\u00f6s innostuneita improvisaatiosta. Rumpali Joonas Lepp\u00e4nen<\/strong> on jazzmuusikko, joka on tullut tutuksi Alder Ego<\/a> -yhtyeen johtohahmona ja s\u00e4velt\u00e4j\u00e4n\u00e4. <\/p>\n\n\n\n

Nyt debyyttialbuminsa julkaiseva kvartetti sekoittaa nykymusiikin, klassisen ja jazzin vaikutteita sill\u00e4 tavoin omintakeiseksi sekoitukseksi, ett\u00e4 mieleen ei nouse selvi\u00e4 vertailukohtia. Levyll\u00e4 on yksitoista kappaletta, yhdeks\u00e4n s\u00e4vellyst\u00e4 Juutilaiselta, yksi Lepp\u00e4selt\u00e4 ja v\u00e4lisoittoina kaksi lyhytt\u00e4 improvisaatiota. <\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Joonas Lepp\u00e4sen s\u00e4vellys ”Sch\u00f6n Berg<\/em>” viittaa tietenkin s\u00e4velt\u00e4j\u00e4 Arnold Sch\u00f6nbergiin<\/strong>. Aino Juutilaisen piirros kansilehtisess\u00e4 sen todistaa.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Kappaleet ovat aika lyhyit\u00e4, minuutista reiluun viiteen minuuttiin ja painopiste on enemm\u00e4n koko kvartetin yhteissoitossa kuin sooloissa. T\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 AINON liittyy enemm\u00e4n kamarimusiikin kuin jazzin perinteeseen. Hieno esimerkki on levyn viisiminuuttinen avausraita ”Kruununhaka<\/em>”, jonka lyhyt rumpusoolo jakaa kahteen suurinpiirtein yht\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n osaan. Tihe\u00e4n t\u00e4ytel\u00e4inen soundi ter\u00e4voityy rumpuosuuden j\u00e4lkeen, esitys huipentuu ja hajoaa pian palasiksi. Muita mieleenpainuvia esityksi\u00e4 ovat vaikkapa nimikappale, jota sello jazzbasson lailla k\u00e4velytt\u00e4\u00e4, Lepp\u00e4sen v\u00e4lill\u00e4 free jazziksi muuntuva marssi ”Sch\u00f6n Berg<\/em>” ja suorastaan hartaita tunnelmia tavoittava p\u00e4\u00e4t\u00f6sraita ”Time Transformed<\/em>”. Ja onhan musiikissa jazziakin, jota Lepp\u00e4sen jazzrumpujen tilanrakentelu, svengi ja energia tuovat mukanaan.<\/p>\n\n\n\n

Juuri AINON-yhtye ja kamarimusiikillinen n\u00e4k\u00f6kulma uuden n\u00e4k\u00f6kulman my\u00f6s We Jazzin levytystuotantoon. Tuttuun tapaan ”Drought<\/em>” on visuaalisestikin onnistunut kokonaisuus. Levyn kannessa on jo JAF Trion levyn kansikuvasta tutun Maija Lassilan<\/strong> maalaus ”Kulkemisia sisimm\u00e4ss\u00e4<\/em>”. Pakettiin kuuluu viel\u00e4 vihkonen, joka esittelee Aino Juutilaisen piirroksia ja englanninkielisi\u00e4 runoja. Vuoden huippuihin kuuluva albumi p\u00e4\u00e4see tietenkin kuuntelusuositusteni listalle: .<\/p>\n\n\n\n

AINON<\/strong>: Drought (We Jazz, 2020)
\nAino Juutilainen, sello, Satu-Maija Aalto, viulu, alttoviulu, Suvi Linnovaara, saksofoni, klarinetti, huilu, Joonas Lepp\u00e4nen, rummut<\/em><\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a><\/figure>\n\n\n\n

AINON \/ Living room session<\/strong><\/p>\n\n\n\n