Jazzissa improvisaation ja s\u00e4vellyksen v\u00e4linen suhde on monesti ollut j\u00e4nnitteinen; miten sovittaa yhteen improvisaation ennalta arvaamaton vapaus ja s\u00e4vellyksen kiinte\u00e4 muoto. Esittelyss\u00e4 on nyt kolme kotimaista levy\u00e4, jotka vastaavat kukin omilla tavoillaan t\u00e4h\u00e4n kysymykseen.<\/p>\n\n\n\n
Kerkko Koskinen<\/strong> tuli takavuosien tunnetuksi suosikkib\u00e4ndi Ultra Bran keskeisen\u00e4 hahmona. H\u00e4n on my\u00f6s merkitt\u00e4v\u00e4 jazzs\u00e4velt\u00e4j\u00e4, jonka aikaisempia t\u00f6it\u00e4 ovat trumpetisti Verneri Pohjolan<\/strong> ja Umon kanssa tehty \u201dAgatha\u201d (2007) sek\u00e4 Five Corners Quintetille ja Kansallisteatterille s\u00e4velletty \u201dOthello\u201d.<\/p>\n\n\n\n Koskisen jazzty\u00f6 saa jatkoa levyll\u00e4 \u201dTrains & Letters\u201d, jolla soittaa kotimaisista muusikoista koottu isohko orkesteri. Levy nousee mahtavaan lentoon heti alusta, kun musiikkia vauhdittaa junien kiihke\u00e4n etunojainen rytmi. Levyn vahvoja melodioita s\u00e4vytt\u00e4v\u00e4t jazzyhteyksiss\u00e4 kuultu harvoin Koskisen cembalo, Panu Savolaisen<\/strong> l\u00e4mminsointinen vibrafoni ja Teppo M\u00e4kysen<\/strong> s\u00e4h\u00e4k\u00e4t rummut. <\/p>\n\n\n\n Kahdella raidalla luettavat Anna Viitalan<\/strong> ja Jukka Viiril\u00e4n<\/strong> kirjoittamat kirjeet laventavat musiikin synnytt\u00e4mi\u00e4 elokuvallisia, jopa nostalgisia mielikuvia. Uskoisin, ett\u00e4 jo 1920-luvun tulenkantajat olisivat mieluusti v\u00e4ritt\u00e4neet tekstej\u00e4\u00e4n n\u00e4in v\u00e4rikk\u00e4\u00e4n urbaanilla svengill\u00e4. <\/p>\n\n\n\n Kun on pitk\u00e4\u00e4n seurannut kotimaista jazzia, eteen tulee harvoin aivan tuntemattomia nimi\u00e4. Kitaristi Markus Pesonen<\/strong> (s.1984) on kuitenkin t\u00e4llainen uusi nimi ja samalla iloinen yll\u00e4tys. Kuopiosta kotoisin oleva Pesonen kulkee eri teit\u00e4 kuin nuoret suomalaiset jazzmuusikot yleens\u00e4 menem\u00e4ll\u00e4 Sibelius Akatemian sijasta opiskelemaan K\u00f6\u00f6penhaminaan, Berliiniin ja Intiaan saakka. <\/p>\n\n\n\n Pesosen s\u00e4vellysten ohella Hendectet tulkitsee kaksi lainakappaletta, Charles Minguksen<\/strong> klassisen balladin \u201dGoodbye Pork Pie Hat\u201d sek\u00e4 alkuper\u00e4isversiolle yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n uskollisen ja raikkaan tulkinnan Beatlesin \u201dA Day in Lifesta\u201d. <\/p>\n\n\n\n Yhtyeen omaper\u00e4isen soinnin osasia ovat mm. Sonny Heinil\u00e4n<\/strong> huilut, Vincent Courtoisin<\/strong> sello sek\u00e4 yhtyeenjohtajan nostalgisesti pulppuilevat moog-syntesoijan ja s\u00e4hk\u00f6pianon soundit. Huikean kaunis \u201dSegundo Tango Alegre\u201d on pys\u00e4ytt\u00e4v\u00e4 huipennus levylle, joka on Ikosen kolmas Karikko-yhtyeen nimiss\u00e4. \u201dThe Helsinski Suite\u201d t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kirkkaasti hienojen edelt\u00e4jiens\u00e4 (Karikko, 2001 ja Oceaphonic, 2008) asettamat korkeat odotukset. <\/p>\n\n\n\n Kerkko Koskinen Orchestra:<\/strong> Trains & Letters (Ricky-Tick Records 2011) Julkaistu Pohjolan Sanomissa 3.1.2012.<\/em><\/p>\n\n\n\n Jazzissa improvisaation ja s\u00e4vellyksen v\u00e4linen suhde on monesti ollut j\u00e4nnitteinen; miten sovittaa yhteen improvisaation ennalta arvaamaton vapaus ja s\u00e4vellyksen kiinte\u00e4 muoto. Esittelyss\u00e4 on nyt kolme kotimaista levy\u00e4, jotka vastaavat kukin omilla tavoillaan t\u00e4h\u00e4n kysymykseen. Kerkko Koskinen tuli takavuosien tunnetuksi suosikkib\u00e4ndi Ultra Bran keskeisen\u00e4 hahmona. H\u00e4n on my\u00f6s merkitt\u00e4v\u00e4 jazzs\u00e4velt\u00e4j\u00e4, jonka aikaisempia t\u00f6it\u00e4 ovat trumpetisti Verneri […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"ngg_post_thumbnail":0,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":"","jetpack_publicize_message":"","jetpack_publicize_feature_enabled":true,"jetpack_social_post_already_shared":false,"jetpack_social_options":{"image_generator_settings":{"template":"highway","default_image_id":0,"font":"","enabled":false},"version":2}},"categories":[3],"tags":[13,66,18],"class_list":["post-1669","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-jazz","tag-jazzlevyt-2","tag-pohjolan-sanomat","tag-suomalainen-jazz"],"jetpack_publicize_connections":[],"jetpack_featured_media_url":"","jetpack_likes_enabled":false,"jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1669","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1669"}],"version-history":[{"count":10,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1669\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":22337,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1669\/revisions\/22337"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1669"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1669"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1669"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}
\nPesosen debyyttilevytys \u201dHum\u201d on kansainv\u00e4linen projekti, jonka h\u00e4n levytti yhdess\u00e4 tanskalaisten ja saksalaisten muusikoiden kanssa sveitsil\u00e4iselle levymerkille. Ollakseen kitaristin levy Pesosen kitara piiloutuu levyll\u00e4 yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n paljon osaksi tummaa ja ankaraakin kokonaissointia. P\u00e4\u00e4paino on siis Pesosen s\u00e4vellysten v\u00e4rikyll\u00e4isess\u00e4 soundimassojen liikkeess\u00e4, jonka usein hidas kehittely v\u00e4lill\u00e4 v\u00e4istyy ja antaa tilaa svengille ja improvisaatiolle. <\/p>\n\n\n\n
\nS\u00e4velt\u00e4j\u00e4 ja pianisti Kari Ikosen<\/strong> suomalais-ranskalainen Karikko-sekstetti tulkitsee taiten ja vivahteikkaasti kuusi Ikosen s\u00e4vellyst\u00e4 ja yhden Ellington-klassikon, Prelude to a Kiss. Nimest\u00e4\u00e4n huolimatta \u201dThe Helsinski Suite\u201d ei ole niink\u00e4\u00e4n yhten\u00e4inen sarja, vaan joukko ilmeilt\u00e4\u00e4n vaihtelevia s\u00e4vellyksi\u00e4, joita yhtyeen vakuuttavan keskittynyt tulkinta yhdist\u00e4\u00e4. <\/p>\n\n\n\n
\nMarkus Pesonen Hendectet:<\/strong> Hum (Unit Records, 2011)
\nKari Ikonen & Karikko:<\/strong> The Helsinski Suite (Eclipse Music 2011)<\/p>\n\n\n\n