{"id":18222,"date":"2021-04-17T12:10:29","date_gmt":"2021-04-17T09:10:29","guid":{"rendered":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/?p=18222"},"modified":"2023-04-02T14:07:19","modified_gmt":"2023-04-02T11:07:19","slug":"nathan-francis-quartet","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/nathan-francis-quartet\/","title":{"rendered":"Nathan Francis Quartet: Nathan Francis Quartet feat. Eero Koivistoinen (Ajabu! Records, 2021)"},"content":{"rendered":"\n
\"\"
Nathan Francis Quartet. Kuva: Kristiina Salmi<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Kun Nathan Francis Quartet sy\u00f6ksyy vauhtiin Aleksi Heinolan<\/strong> rumpujen iskusta ja Eero Koivistoisen<\/strong> tenorisaksofonin tuttu soundi tulvii korviin, tajuaa kuulija aivan heti, ett\u00e4 nyt soitetaan klassista musiikkia. Suomeen asettuneen amerikkalaisen basistin Nathan Francisin<\/strong> johtama kvartetti hengitt\u00e4\u00e4 samaa ilmaa kuin monet muut saksofonivetoiset kvartetit John Coltranesta tai Koivistoisen omista yhtyeist\u00e4 l\u00e4htien.<\/p>\n\n\n\n

Nathan Francis Quartet soittaa debyyttilevyll\u00e4\u00e4n periaatteessa tuttua ja turvallista modernia jazzia, joka ammentaa suoraan tutuista alkul\u00e4hteist\u00e4 niit\u00e4 mitenk\u00e4\u00e4n peittelem\u00e4tt\u00e4. Miksi musiikki ei kuitenkaan hetke\u00e4k\u00e4\u00e4n kuulosta kliseiselt\u00e4 tai kuluneelta, vaan p\u00e4invastoin tuoreelta, jopa innostavalta?<\/p>\n\n\n\n

Yksi selitys on ehdottomasti Eero Koivistoisen mukanaan tuoma l\u00e4sn\u00e4olon tuntu. H\u00e4n on niin monumentaalinen hahmo ja edelleen niin vahvassa vireess\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n ei j\u00e4\u00e4 rivimiehen rooliin taka-alalle. Toisaalta h\u00e4n on niin kyps\u00e4 taiteilija, ett\u00e4 h\u00e4n ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n varjosta nuorempia yhtyetovereitaan hiljaisiksi. P\u00e4invastoin eri sukupolvia edustavat muusikot ovat selv\u00e4sti innostaneet toisiaan niin, ett\u00e4 soittamisen ja luovuuden ilo v\u00e4littyv\u00e4t kuulijalle saakka.<\/p>\n\n\n\n

Vaikuttaa vahvasti silt\u00e4, ett\u00e4 albumi on syntynyt rennosti tavalla, jolla jazzin historiassa on tallennettu lukematon m\u00e4\u00e4r\u00e4 muitakin onnnistuneita levyj\u00e4. Siis muusikot ovat tulleet studiolle, ottaneet k\u00e4sittelyyn muutaman mieluisan lainakappaleen lis\u00e4ksi pari omaa s\u00e4vellyst\u00e4 ja tallentaneet noin 35 minuuttia puhdasta musiikkia ilman ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isi\u00e4 teemoja tai n\u00e4k\u00f6kulmia.<\/p>\n\n\n\n

Kappalevalinnatkin ovat onnistuneet nappiin, sill\u00e4 kuuden kappaleen albumikokonaisuus on mielenkiintoinen ja poikkeuksellinenkin. Levyll\u00e4 ei nimitt\u00e4in ole lainkaan yhtyeenjohtajan omia s\u00e4vellyksi\u00e4, vaan h\u00e4n on valinnut kolme hieman v\u00e4hemm\u00e4n tunnettua klassikkoa eli pianisti John Hicksin<\/strong> s\u00e4vellyksen ”After the Morning<\/em>”, basisti Cecil McBeen<\/strong> balladin ”Song of Her”<\/em> ja p\u00e4\u00e4t\u00f6sraidaksi Coltranen Franz Leharin<\/strong> teemasta muokkaaman ”Vilian<\/em>”.<\/p>\n\n\n\n

Koivistoinen toi studioon kaksi s\u00e4vellyst\u00e4, joista ”Minor Solution<\/em>” on uusittu versio jo vuonna 1969 ilmestyneen ”Odysseus<\/em>” -levyn kappaleesta ”Traneology<\/em>”, kun taas Thelonious Monkia <\/strong>kunnioittava ”Late Show<\/em>” on per\u00e4isin 1990-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4 toimineen Dialog-yhtyeen ohjelmistosta.<\/p>\n\n\n\n

Kuudes s\u00e4vellys on pianisti Markus Niittysen letke\u00e4sti svengaava ”Crystal Clear<\/em>”, jolla kuullaan levyn ainoa bassosoolo. Yhtyeenjohtaja j\u00e4\u00e4 kuitenkin taka-alalle vain n\u00e4enn\u00e4isesti, sill\u00e4 h\u00e4nen vahva ja svengaava bassonsa kantaa j\u00e4ntev\u00e4sti koko yhtyett\u00e4. N\u00e4in Nathan Francis Quartet on onnistunut luomaan tutuista elementeist\u00e4 sek\u00e4 poikkeuksellisen raikasta svengijazzia ett\u00e4 tasapainoisen albumikokonaisuuden.<\/p>\n\n\n\n

Levy kuuluu tietenkin Valon kuvia -blogin Vuoden valinnat 2021<\/a> -listalle.<\/p>\n\n\n\n

Lue lis\u00e4\u00e4<\/strong>:<\/p>\n\n\n\n