{"id":19037,"date":"2021-11-09T11:00:06","date_gmt":"2021-11-09T09:00:06","guid":{"rendered":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/?p=19037"},"modified":"2023-04-02T13:36:03","modified_gmt":"2023-04-02T10:36:03","slug":"tjh-2021","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/tjh-2021\/","title":{"rendered":"Tampere Jazz Happening 2021 – festivaaliraportti"},"content":{"rendered":"\n
\"\"
Mikko Hassinen<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Kahden vuoden tauon j\u00e4lkeen Tampereella j\u00e4rjestettiin vihdoin aivan normaali jazztapahtuma, joka sijaitsi tutulla paikallaan pyh\u00e4inp\u00e4iv\u00e4n viikonloppuna. Toki viime vuonnakin festivaali j\u00e4rjestettiin, mutta silloisiin poikkeusoloihin supistettuna ja t\u00e4ysin kotimaisin voimin.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4n\u00e4 vuonna vietettiin tapahtuman 40-vuotisjuhlaa, tosin mit\u00e4\u00e4n erityisesti nimetty\u00e4 juhlakonserttia ei ollutkaan. Valokuvaaja Maarit Kyt\u00f6harjun<\/strong> festivaalikuvien n\u00e4yttely toki juhlisti tasavuosia. Kuuntelin viikonlopun aikana l\u00e4hes kaikki festivaalin p\u00e4\u00e4lavan Pakkahuoneen konsertit, vain perjantai-illan viimeinen esiintyj\u00e4 Natacha Atlas<\/strong> j\u00e4i v\u00e4list\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Yrj\u00f6 ja muut palkinnot<\/h3>\n\n\n\n

Pakkahuoneen konsertti-ilta avattiin jo vakiintuneeseen tapaan Suomen Jazzliiton palkinnoilla. Alan merkitt\u00e4vin palkinto Suomessa on tietenkin Yrj\u00f6-palkinto. T\u00e4n\u00e4 vuonna sen sai rumpali, s\u00e4velt\u00e4j\u00e4, kapellimestari Mikko Hassinen<\/strong>, joka p\u00e4\u00e4si n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n taitojaan uuden Future Food Factory -yhtyeens\u00e4 kanssa. Yhtyeess\u00e4 soittaa nuoren polven lupaavia muusikoita, saksofonisti Max Zenger<\/strong>, vibrafonisti Mikko Antila<\/strong> ja basisti Antti Ahoniemi.<\/strong> Uuden yhtyeen my\u00f6t\u00e4 Hassinen kertoi siirtyneens\u00e4 l\u00e4hes kokonaan akustisen musiikin pariin, vaikka joitain s\u00e4hk\u00f6isi\u00e4 efektej\u00e4 kuului paikoin lis\u00e4elementtin\u00e4. Future Food Factoryn puolen tunnin keikka oli enemm\u00e4n kuin lupaava n\u00e4yte. Kun yhtye on menossa levytysstudioon ensi vuoden alussa, siit\u00e4 kuullaan pian viel\u00e4 lis\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Muita palkittuja olivat Jazzliiton Andania-el\u00e4m\u00e4nty\u00f6palkinnon saanut Maija Hapuoja<\/strong> ja Yleisradion jazzradion Varjo-Yrj\u00f6n napannut manageri Pia Raitala<\/strong>.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Linda Fredriksson<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Juniper ja Donner<\/h3>\n\n\n\n

Saksofonisti Linda Fredrikssonin<\/strong> ensimm\u00e4inen oma levy \u201dJuniper<\/em><\/a>\u201d on ollut er\u00e4s syksyn ilonaiheita, tavattoman hieno ja erityisen omaper\u00e4inen teos. Levy oli koottu pitk\u00e4hk\u00f6n ajan kuluessa leikkaa ja liimaa -periaatteella. Levytetty materiaali k\u00e4\u00e4ntyi Fredriksson ja yhtyeen (Tuomas Pr\u00e4tt\u00e4l\u00e4<\/strong>, Mikael Saastamoinen<\/strong> ja Olavi Louhivuori<\/strong>) k\u00e4siss\u00e4 toimivaksi yhtyemusiikiksi, jota leimasi levyyn verrattuna jazzillisempi ote, vaikkapa sooloja kuultiin enemm\u00e4n kuin levyll\u00e4. Juniperin konsertti oli ehj\u00e4 kokonaisuus ja levyn intiimi olemus siirtyi luontevasti konserttilavalle.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Pepe Willberg<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Pepe Willberg<\/strong> ja Jukka Eskola<\/strong> olivat tehneet todellisen kulttuurity\u00f6n nostamalla esille Otto Donnerin<\/strong> s\u00e4vellykset, nimenomaan klassiset levyt \u201dEn soisi sen p\u00e4\u00e4ttyv\u00e4n<\/em>” (1970) ja ”Niin v\u00e4h\u00e4n on aikaa<\/em>” (1972), joiden alkuper\u00e4isill\u00e4 levytyksill\u00e4 Willberg aikanaan lauloi.Jukka Eskola oli tuorestanut Donner-sovitukset yhtyeelleen ja antanut lis\u00e4\u00e4 tilaa sooloille. Willberg lauloi edelleen vakuuttavasti ja yhtyeen kaikki j\u00e4senet p\u00e4\u00e4siv\u00e4t n\u00e4kyv\u00e4sti esille solisteina. Erityisesti mieleen j\u00e4iv\u00e4t yhtyeenjohtajan v\u00e4kev\u00e4t soolot ja yksitt\u00e4isist\u00e4 kappaleista Aira Sinervon<\/strong> runoon s\u00e4velletty, aina niin riipaiseva ”Raja<\/em>”.<\/p>\n\n\n\n

Lauantain kuuden konsertin maratoni<\/h3>\n\n\n\n

Trumpetisti Yazz Ahmedin<\/strong> esiintyminen j\u00e4i odotuksia vaisummaksi. Yhtyeen mielenkiintoisimmaksi hahmoksi kohosi vibrafonisti Ralph Wyld<\/strong>, mutta muuten historian merkitt\u00e4vi\u00e4 naishahmoja kunniottanut musiikki kuulosti korvissani tasapaksulta.<\/p>\n\n\n\n

Italialaisen sopraanosaksofonisti Roberto Ottavianon<\/strong> Eternal Love Quintet sen sijaan oli kaikkea muuta kuin tasapaksu. Kvintetti soitti notkeasti svengaavaa ja el\u00e4m\u00e4niloa pursuavaa musiikkia, joka oli lujasti kiinni modernin jazzin  perinteiss\u00e4, siell\u00e4 sopraanasoksofonin mestarin Steve Lacyn<\/strong>, Ornette Colemanin<\/strong> ja Minguksen<\/strong> rehev\u00e4ss\u00e4 maaper\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Kun norjalainen rumpali Paal Nilssen-Love<\/strong> antaa yhtyeelleen nimen New Brasilian Funk, on kai selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 musiikilla ei ole ainakaan ilmeisi\u00e4 yhteyksi\u00e4 sen paremmin brasilialaiseen musiikkin kuin funkiinkaan. Musiikin v\u00e4sym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4 moottorina h\u00f6yrysi Nilssen-Loven rytminen ydinreaktori, joka kehittikin valtaisat tehot. Yhtye soitti raakaa, hiomatonta ja meluisan \u00e4\u00e4nek\u00e4st\u00e4 free jazzia, jonka keskell\u00e4 brasililaisen cuican vingahdukset kuulostivat humoristisilta.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Majid Bekkas<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Festivaaliohjelman vahvaa panostusta etnojazziin edusti marokkolaisen Majib Bekkasin<\/strong> johtama Macig Spirit Quartet, jonka kaikki muut j\u00e4senet tulevat hieman yll\u00e4tt\u00e4en Pohjoismaista, rumpali Stefan Pasborg<\/strong> Tanskasta ja kosketinsoittaja Jesper Nordenstr\u00f6m<\/strong> sek\u00e4 trumpetisti Goran Kajfes\u030c<\/strong> Ruotsista. Majib Bekkas soitti pohjoisafrikkalaista guembri-luuttua, joka toimitti yhtyeess\u00e4 pitk\u00e4lti basson virkaa. Macig Spirit Quartetin musiikkia leimasi hypnoottisen svengaava poljento, jota ajoittaiset tempon muutokset ohjasivat uusiin suuntiin. Ja Goran Kajfes\u030c oli t\u00e4ss\u00e4kin yhtyeess\u00e4\u00e4n s\u00e4ken\u00f6iv\u00e4 trumpettisolisti.<\/p>\n\n\n\n

Sylvie Courvoisier Trio oli ilman muuta festivaalin kohokohtia. Sylvie Courvoisier<\/strong> soitti pianoa paikoin hyvin ep\u00e4sovinnaisesti. H\u00e4n n\u00e4pp\u00e4ili pianon kieli\u00e4, py\u00f6ritti ranteitaan koskettimia vasten, hakkasi koskettimia k\u00e4mmensyrj\u00e4ll\u00e4, kyyn\u00e4rp\u00e4\u00e4ll\u00e4, koko kyyn\u00e4rvarrellakin. Trio musiikki oli levotonta, katkelmallisesti moneen suuntaa kipin\u00f6iv\u00e4\u00e4 ja lopulta runollisen moniselitteist\u00e4, avointa.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Lakecia Benjamin<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Amerikkalainen saksofonisti Lakecia Benjamin<\/strong> soitti Coltranea, sek\u00e4 John<\/strong> ett\u00e4 Alice<\/strong> Coltranea<\/strong>. Musiikissa oli runsain mitoin kire\u00e4lle j\u00e4nnitetty\u00e4 energiaa, joka j\u00e4i ilmeisen hyv\u00e4st\u00e4 tarkoituksesta huolimatta kovin yksiulotteiseksi, eik\u00e4 Coltrane s\u00e4velt\u00e4j\u00e4nimen\u00e4 riitt\u00e4nyt musiikillisen merkityksen kirkastamiseen. Yhtyeen kokoonpano oli muuttunut ohjelmaan painetusta, sill\u00e4 kokeneiden Lonnie Plaxicon<\/strong> (basso) ja Zaccai Curtisin<\/strong> (piano) tilalla soittivat vastaavasti nuoret Ivan Taylor<\/strong> ja Taber Gable<\/strong>. Ehk\u00e4 t\u00e4m\u00e4 muutoskin s\u00f6i s\u00e4vyj\u00e4 ja syvyytt\u00e4 yhtyeen ilmaisusta. Toisaalta Benjaminin konsertti her\u00e4tti my\u00f6s innostuneita reaktioita, sill\u00e4 Aamulehti otsikoi: ”Jazz on saanut uuden supert\u00e4hden \u2013 Lakecia Benjamin oli Tampereen jazztapahtuman sensaatio<\/em>”.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Alexander Hawkins<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Tasapainoinen sunnuntai<\/h3>\n\n\n\n

Englantilainen pianisti Alexander Hawkins<\/strong> soitti jo lauantaina Roberto Ottavianon kvintetiss\u00e4. H\u00e4n avasi sunnuntaina soolopianokonsertillaan festivaalin viimeisen rupeaman. Hawkins soitti nelj\u00e4 pitk\u00e4\u00e4, ilmeisen improvisoitua sooloa, joihin mahtui niin preparoitua pianoa, pitk\u00e4lle jalostettua Ellingtonia kuin Monkin koulukunnan kulmikkuutta. Improvisaatiot j\u00e4sentyiv\u00e4t laajoiksi draaman kaariksi, joissa musiikki kasvoi vaatimattomista eleist\u00e4 jykev\u00e4\u00e4n pauhuun.<\/p>\n\n\n\n

Israelilainen Shalosh on toiminut omillaan pianotriona jo vuodesta 2014 l\u00e4htien. Trio on laajentunut viime aikoina kvartetiksi, kun sopraanosaksofonisti Daniel Zamir<\/strong> on liittynyt mukaan. Konsertissa Zamir oli levoton virtuoosi, joka vaelsi herke\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ymp\u00e4ri esiintymislavaa, samalla kun trio puolestaan paahtoi hellitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 etnomausteista svengi\u00e4\u00e4n. Surumielisill\u00e4 ja vakavilla s\u00e4vyill\u00e4 maalannut kvartetti p\u00e4\u00e4tti konsertin hyv\u00e4ntuuliseen kunnianosoitukseen pianisti Ahmad Jamalille<\/strong>, jonka lopuksi Zamir hypp\u00e4si lavalta katsomon puolelle soittamaan yleis\u00f6n keskell\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Dave Holland & John Scofield<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

T\u00e4ll\u00e4 kertaa festivaalin loppuhuipennus oli todellinen loppuhuipennus. Basisti Dave Holland<\/strong> ja kitaristi John Scofield<\/strong> soittivat hyv\u00e4ntuulisesti omia s\u00e4vellyksi\u00e4\u00e4n ja pallottelivat vapautuneesti ideoitaan toinen toisilleen. L\u00e4mminhenkinen konsertti todisti j\u00e4lleen, kuinka taiteessa suureen sis\u00e4lt\u00f6\u00f6n ei aina tarvita suurta \u00e4\u00e4nt\u00e4, n\u00e4ytt\u00e4vi\u00e4 eleit\u00e4 tai ennalta julistettua hyv\u00e4\u00e4 sanomaa. T\u00e4ss\u00e4 tapauksessa hyv\u00e4t s\u00e4vellykset ja muusikoiden saumaton kommunikaatio riittiv\u00e4t v\u00e4litt\u00e4m\u00e4\u00e4n jotain merkityksellisen tuntua.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4m\u00e4n vuoden Tampere Jazz Happening oli minulle, kuten varmasti monelle muullekin, ensimm\u00e4inen kokonainen festivaali koronapandemian alkamisen j\u00e4lkeen. Koska pandemia ei n\u00e4yt\u00e4 suinkaan olevan viel\u00e4 ohitse, tuntuu t\u00e4ll\u00e4isen el\u00e4myksellisen musiikkiviikonlopun; j\u00e4lkeen ajatus koronapassin k\u00e4yt\u00f6n laajentamisesta entist\u00e4kin paremmalta ajatukselta.<\/p>\n\n\n\n

Tampere Jazz Happenig 2021 Top 5<\/h3>\n\n\n\n

Lopuksi viel\u00e4 tiivistyksen\u00e4 subjektiivinen top 5 -valinta:<\/p>\n\n\n\n

1. Linda Fredriksson Juniper
\n2. Roberto Ottaviano Eternal Love Quintet
\n3. Sylvie Courvoisier Trio
\n4. Daniel Zamir & Shalosh
\n5. Dave Holland & John Scofield<\/p>\n\n\n\n

Palaan viel\u00e4 festivaaliin ja siell\u00e4 ottamiini valokuviin my\u00f6hemmin, kun saan k\u00e4yty\u00e4 l\u00e4pi kuvasatoa.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kahden vuoden tauon j\u00e4lkeen Tampereella j\u00e4rjestettiin vihdoin aivan normaali jazztapahtuma, joka sijaitsi tutulla paikallaan pyh\u00e4inp\u00e4iv\u00e4n viikonloppuna. Toki viime vuonnakin festivaali j\u00e4rjestettiin, mutta silloisiin poikkeusoloihin supistettuna ja t\u00e4ysin kotimaisin voimin. T\u00e4n\u00e4 vuonna vietettiin tapahtuman 40-vuotisjuhlaa, tosin mit\u00e4\u00e4n erityisesti nimetty\u00e4 juhlakonserttia ei ollutkaan. Valokuvaaja Maarit Kyt\u00f6harjun festivaalikuvien n\u00e4yttely toki juhlisti tasavuosia. Kuuntelin viikonlopun aikana l\u00e4hes kaikki festivaalin […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"ngg_post_thumbnail":0,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":"","jetpack_publicize_message":"","jetpack_publicize_feature_enabled":true,"jetpack_social_post_already_shared":true,"jetpack_social_options":{"image_generator_settings":{"template":"highway","default_image_id":0,"font":"","enabled":false},"version":2}},"categories":[3,10],"tags":[20,80,561,15,18,219],"class_list":["post-19037","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-jazz","category-valokuvaus","tag-amerikkalainen-jazz","tag-eurooppalainen-jazz","tag-festivaaliraportti","tag-jazztapahtumat","tag-suomalainen-jazz","tag-tampere-jazz-happening"],"jetpack_publicize_connections":[],"jetpack_featured_media_url":"","jetpack_likes_enabled":false,"jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/19037","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=19037"}],"version-history":[{"count":22,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/19037\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":22749,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/19037\/revisions\/22749"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=19037"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=19037"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=19037"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}