![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2021\/11\/takapotkun_taikaa.jpg?resize=640%2C427&ssl=1\")
<\/p>\n<\/p>\n
Suomen Perinnejazz -yhdistys j\u00e4rjesti vuosina 2017-2019 kolme kiertuetta, joiden konserteissa soitettiin tietenkin perinteist\u00e4 jazzia. Siis sit\u00e4 svengaavaa musiikkia, joka sai alkunsa reilut sata vuotta sitten New Orleansista, levisi sielt\u00e4 ymp\u00e4ri maailmaa ja kehittyi swingin kautta bebopiksi. N\u00e4ille 1950-luvun tienoille asettuu Perinnejazz-yhdistyksen n\u00e4kemyksen mukaan perinnejazzin takaraja, jonka yli jazz seuraavien vuosikymmenien aikana astui.<\/p>\n
Kiertueiden Savoy-teatterin konsertit \u00e4\u00e4nitettiin ja tallenteista koottiin k\u00e4sill\u00e4 oleva tuplalevy, jonka musiikki on per\u00e4isin monipuolisista l\u00e4hteist\u00e4. Ohjelmassa on jazzin klassikoita New Orleansista swingin kautta bebopiin, vanhoja kotimaisia iskelmi\u00e4, versioita oopperasta ja kansanmusiikista, onpa mukaan sovitettu jopa Abba-sikerm\u00e4. Niinp\u00e4 my\u00f6s perinnejazzin sein\u00e4t n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t olevan leve\u00e4ll\u00e4 ja katto korkealla.<\/p>\n
Levyill\u00e4 soittaa kolme eri kokoonpanoa, joiden muusikot edustavat eri muusikkosukupolvia. Saksofonisti\/klarinetisti Pentti Lasasen<\/strong> ja pianisti Seppo Hovin<\/strong> kaltaisten jo veteraanien lis\u00e4ksi mukana ovat 1970-luvulla syntyneet trumpetistit Mikko Pettinen<\/strong> ja Jukka Eskola<\/strong>, jotka ovat tuttuja omista, nykyjazzin piiriin lukeutuvista yhtyeist\u00e4\u00e4n. Muut muusikot ovat 1950- ja 1960 -luvuilla syntyneit\u00e4. Basisti Wade Mikkola<\/strong>, klarinetisti Antti Sarpila<\/strong> ja Seppo Hovi osallistuivat kaikille kolmelle kiertueelle ja ainoina muusikkoina soittavat jokaisella levyn kappaleista.<\/p>\n Kahdelle levylle mahtuu per\u00e4ti 39 raitaa eli ne kaikki ovat varsin lyhyit\u00e4, vain kolmen kappaleen kesto venyy juuri yli viiden minuutin. Niinp\u00e4 improvisoidut soolot ovat napakoita ja tarkkaan harkittuja puheenvuoroja hieman samaan tapaan kuin savikiekoilla tapasi olla ennen LP-levyjen esiinmarssia. Wade Mikkola ja Antti Sarpila vastaavat l\u00e4hes kaikista levyn taiten kirjoitetuista sovituksista, joiden kekseli\u00e4isyys korostaa levyn moni-ilmeisyytt\u00e4.<\/p>\n Albumi pit\u00e4\u00e4 sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n yli kaksi tuntia taitavasti soitettua ja svengaavaa jazzia. Musiikki on tasalaatuista, mutta joitakin kohokohtia kappaleiden joukosta voi silti poimia. Syksyll\u00e4 2017 \u00e4\u00e4nitetyt konsertit olivat ilmeisesti Pentti Lasasen viimeisi\u00e4 levytyksi\u00e4. Duetto Sarpilan kanssa kappaleella ”When Your Lover Has Gone<\/em>” ja soolo Erik Lindstr\u00f6min<\/strong> balladissa ”Etk\u00f6 uskalla mua rakastaa<\/em>” k\u00e4yv\u00e4t mestarin koskettavista j\u00e4\u00e4hyv\u00e4isist\u00e4.<\/p>\n Muita mieleenj\u00e4\u00e4neit\u00e4 hetki\u00e4 ovat vaikkapa slaavilaisesta kaihosta jazzvalssiksi ja swingiksi muuntautuva Dmitri \u0160ostakovit\u0161in<\/strong> ”Jazz Waltz #2″<\/em>, bebopin s\u00e4vyill\u00e4 maustettu Toivo K\u00e4rjen<\/strong> ”Liljankukka<\/em>”, Sarpilan sopraanosaksofonin polte Sidney Bechet<\/strong> -tribuutilla ”Summertime<\/em>” sek\u00e4 ohjelmiston modernia laitaa edustavat Roland Kirkin<\/strong> ”Serenade To A Cuckoo<\/em>” ja Clifford Brownin<\/strong> ”Joy Spring<\/em>”. My\u00f6s Lasse M\u00e5rtensonin<\/strong> ”Laiskotellen<\/em>” on pakko mainita, sill\u00e4 sen alkuper\u00e4isesitys lienee varhaisin kosketukseni jazzin poljentoon. ”The Best of Finnish Classic Jazz<\/em>” on niin viihdytt\u00e4v\u00e4 ja l\u00e4mminhenkinen kokonaisuus, ett\u00e4 se kuuluu Valon kuvia -blogin Vuoden valinnat 2021<\/a> -listalle.<\/p>\n Classic Jazz Society All Stars<\/strong>: The Best of Finnish Classic Jazz. Live at Savoy Theatre (Suomen Perinnejazz ry, 2021) Perinnejazz-yhdistys julkaisi tuplalevyn kaveriksi my\u00f6s kirjan ”Takapotkun taikaa<\/em>”, jonka tarkoituksena on esitell\u00e4 levyll\u00e4 soitettua musiikkia ja puolustaa perinnejazzin asemaa Suomessa. Antti Sarpila, Wade Mikkola, Seppo Hovi ja Perinnejazz-yhdistyksen puheenjohtaja Jukka Laitasalo<\/strong> kokoontuivat keskustelemaan levyn kappaleista ja niiden her\u00e4tt\u00e4mist\u00e4 ajatuksista. Martti Koljonen<\/strong> tallensi keskustelut ja muokkasi ne kirjaa varten.<\/p>\n Keskustelun muoto ei kuitenkaan ole t\u00e4ysin onnistunut tapa esitell\u00e4 levyn musiikkia. Kun keskustelu r\u00f6nsyilee ja hyppelee asiasta toiseen, j\u00e4\u00e4 kirjan sis\u00e4lt\u00e4m\u00e4 informaatio hajanaiseksi. Keskustelut v\u00e4litt\u00e4v\u00e4t silti paljon tietoa niin amerikkalaisen kuin suomalaisenkin jazzin historiasta. Hyvi\u00e4 esimerkkej\u00e4 ovat amerikkalaisten jazzpianistien vertailu ”Misty<\/em>”-kappaleen yhteydess\u00e4 tai saksofonisti Matti Rajulan<\/strong> esiinnostaminen varhaisen Suomi-jazzin h\u00e4m\u00e4r\u00e4st\u00e4. My\u00f6s kappaleiden sovitusten yleistajuinen avaaminen on kiinnostavaa luettavaa. Kuitenkin ikivanhat anekdootit, puujalkavitsit ja muu jutustelu heikent\u00e4v\u00e4t kirjan k\u00e4ytett\u00e4vyytt\u00e4 levyn rinnalla luettavana tietokirjana.<\/p>\n ”Takapotkun taikaa<\/em>” asettuu my\u00f6s puolustamaan perinteisen jazzin asemaa. Keskusteluissa nousee toistuvasti esille perinnejazzin heikko n\u00e4kyvyys nykyp\u00e4iv\u00e4n mediassa ja marginaalinen asema kulttuuriel\u00e4m\u00e4n kokonaisuudessa. Keskustelijat tiet\u00e4v\u00e4t syylliset t\u00e4h\u00e4n valitettavaan asiantilaan. Niit\u00e4 ovat isot mediatalot (YLE, Hesari), Suomen Jazzliitto ja jazzin koulutusj\u00e4rjestelm\u00e4, erityisesti Sibelius-Akatemian jazzosasto.<\/p>\n Keskustelussa ei pyrit\u00e4 t\u00e4t\u00e4 hieman salaliittoteorialta haiskahtavaa pohdiskelua syvemm\u00e4lle. Ent\u00e4p\u00e4 jos n\u00e4m\u00e4 musiikin muodot, joiden viimeisimm\u00e4t innovaatiot tehtiin 1950-luvulla, saavat juuri ansaitsemansa huomion. Onko perinnejazz on samassa asemassa kuin perinteinen blues, joka sekin el\u00e4\u00e4 valtavirran ulkopuolelle ja joka siit\u00e4 huolimatta pystyy edelleen tuottamaan hyv\u00e4\u00e4 musiikkia ja el\u00e4myksi\u00e4 kuulijoille?<\/p>\n T\u00f6rm\u00e4sin kirjassa viel\u00e4 yhteen kyseenalaiseen v\u00e4itteeseen. Seppo Hovi nimitt\u00e4in sanoo n\u00e4in: ”Jazzkoulutushan nykyisell\u00e4\u00e4n jossain m\u00e4\u00e4rin tasap\u00e4ist\u00e4\u00e4<\/em>.” V\u00e4ite kuulostaa minusta oudolta ja nostan perusteluksi esille muutamia kotimaisia, koulutettuja muusikoita, joiden levyj\u00e4 olen esitellyt blogissani parin viime vuoden aikana: Riitta Paakki<\/a>, Aki Rissanen<\/a>, Timo Lassy<\/a>, Mikko Pettinen<\/a>, Linda Fredriksson<\/a>, Nina Mya<\/a> ja Jukka Eskola<\/a>. Mielest\u00e4ni n\u00e4m\u00e4 muusikot ovat kaikkea muuta kuin tasap\u00e4isi\u00e4 ja yhdest\u00e4 puusta veistettyj\u00e4.<\/p>\n Kirjassa on viel\u00e4 muutama lyhyempi artikkeli, kuten Pentti Lasasen muistoa kunnioittavat lyhyt haastattelu ja muistokirjoitus sek\u00e4 kirjan painavinta antia tarjoava Wade Mikkolan kirjoitus, jossa h\u00e4n esitt\u00e4\u00e4 tiiviss\u00e4 muodossa jazzin vaiheet New Orleansista 1960-luvulle. ”The Best of Finnish Classic Jazz<\/em>” on siis hieno n\u00e4ytt\u00f6 ammattitaitoisesti esitetyn perinnejazzin voimasta, vakuuttavampi puolustuspuhe kuin hajanaiseksi j\u00e4\u00e4v\u00e4 ”Takapotkun taikaa<\/em>”.<\/p>\n
\nJukka Eskola, Mikko Pettinen, trumpetti, Petri Juutilainen, Jay Kortehisto, pasuuna, Pekka Toivanen, Pentti Lasanen, Antti Sarpila saksofonit, klarinetti, Juha Lanu, Petri Krzywacki, kitara, Seppo Hovi, piano, harmonikka, Keith Hall, Jari Kettunen, Thomas R\u00f6nnholm, rummut<\/em><\/p>\n![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2021\/03\/penttilasanen.jpg?resize=640%2C256&ssl=1\")