{"id":19189,"date":"2021-12-05T15:49:21","date_gmt":"2021-12-05T13:49:21","guid":{"rendered":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/?p=19189"},"modified":"2022-09-07T23:21:03","modified_gmt":"2022-09-07T20:21:03","slug":"jan-bruer-lars-gullin-saxofonist-och-kompositor-bo-ejeby-forlag-2021","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/jan-bruer-lars-gullin-saxofonist-och-kompositor-bo-ejeby-forlag-2021\/","title":{"rendered":"Jan Bru\u00e9r: Lars Gullin. Saxofonist och komposit\u00f6r (Bo Ejeby F\u00f6rlag, 2021)"},"content":{"rendered":"

\"\"<\/a><\/p>\n

Kun avaa Jan Bru\u00e9rin<\/strong> kirjan saksofonisti Lars Gullinista<\/strong>, huomaa ihan heti pitelev\u00e4ns\u00e4 k\u00e4siss\u00e4\u00e4n nykyaikaista tietokirjaa, jonka ulkon\u00e4k\u00f6\u00f6n on n\u00e4hty vaivaa. Kuvien joukossa on paljon suoraan p\u00e4\u00e4henkil\u00f6\u00f6n liittyvien valokuvien lis\u00e4ksi lehtileikkeit\u00e4, levynkansia, kirjeit\u00e4, sopimuksia, nuotteja, p\u00e4\u00e4sylippuja ja konserttijulisteita. Onpa mukana kuva my\u00f6s s\u00e4\u00e4nn\u00f6stelykupongeista, mik\u00e4 muistuttaa sotavuosien olleen taloudellisesti tiukkaa aikaa Ruotsissakin. Runsas ja monipuolinen kuvitus luo siis ajankuvaa.<\/p>\n

Kirjoittaja on selv\u00e4stikin pyrkinyt v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4\u00e4n perinteist\u00e4 el\u00e4m\u00e4 ja teokset -kerrontaa. Gullinin uran varhaisvuodet k\u00e4yd\u00e4\u00e4n l\u00e4pi aikajanoina, jossa kunkin vuoden tapahtumat kirjataan lyhyesti muistiin. Varsinaisen leip\u00e4tekstin krologia katkeaa v\u00e4lill\u00e4 pitkiin lainauksiin haastattaluista, joissa erityisesti Gullinin toinen ja kolmas vaimo, Gerd Gullin<\/strong> ja Majlis Gullin<\/strong> saavat laajasti \u00e4\u00e4nens\u00e4 kuuluville. Saksofonisti ja s\u00e4velt\u00e4j\u00e4 Jan Levander<\/strong> puolestaan esittelee tarkemmin muutamia Gullinin avainteoksia, mik\u00e4 antaa tilaisuuden k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kirjaa musiikin kuuntelun apuv\u00e4lineen\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Lars Gullin syntyi 4.5.1928 Sandassa Gotlannissa. H\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 ty\u00f6skenteli rautatiel\u00e4isen\u00e4. Perhe ei siis ollut erityisen varakas ja ainoa tuolloin k\u00e4sill\u00e4 ollut soitin musikaalisille lapsille oli harmonikka. Lahjakas Gullin esiintyi paikkakunnalla er\u00e4\u00e4nlaisena ihmelapsena. Monet muutkin ajan jazzmuusikot aloittivat harmonikalla ja Jan Bru\u00e9r esitt\u00e4\u00e4 kiinnostavan teorian, jonka mukaan nimenomaan harmonikka on vaikuttanut ruotsalaisen jazzin omaper\u00e4iseen ilmeeseen.<\/p>\n

Gullinin perheell\u00e4 ei ollut varaa kustantaa pojalleen musiikkikoulutusta. Ainoa mahdollisuus p\u00e4\u00e4st\u00e4 koulutukseen oli armeijan soittokunta, jossa Gullin aloittikin soitto-oppilaana jo 1941. Koska h\u00e4n oli pari vuotta liian nuori, h\u00e4n joutui anomaan poikkeusluvan itselt\u00e4\u00e4n kuninkaalta. Armeijassa Gullin soitti klarinettia, signaalitorvea ja rumpuja. Vapaa-ajalla h\u00e4n soitti my\u00f6s tanssiorkestereissa, jolloin saksofonit ja viulu tulivat mukaan valikoimaan. Gullin soitti my\u00f6s pianoa ja suunnitteli my\u00f6hemmin jopa uraa konserttipianistina ja s\u00e4velt\u00e4j\u00e4n\u00e4.<\/p>\n

Armeijavuosien j\u00e4lkeen Gullin kuitenkin soitti yh\u00e4 enemm\u00e4n tanssiorkestereissa, jotka usein soittivat jazzia. Niinp\u00e4 my\u00f6s Gullin hylk\u00e4si ajatukset klassisesta musiikista ja siirtyi yh\u00e4 enemm\u00e4n jazzin pariin. Amerikkalaisten jazzmuusikkojen Ruotsin vierailut vahvistivat valintaa, kun Gullin p\u00e4\u00e4si soittamaan jameissa Charlie Parkerin<\/strong> ja Stan Getzin<\/strong> kanssa. Miles Davisin<\/strong> ”Birth of Cool<\/em>” -levytykset olivat t\u00e4rke\u00e4 suunnann\u00e4ytt\u00e4j\u00e4 ja Davisin levytyksill\u00e4 alttosaksofonia soittaneesta Lee Konitzista<\/strong> tuli pian yhteisty\u00f6kumppani. My\u00f6s instrumentinvalinta varmistui syksyll\u00e4 1949 ja Gullin siirtyi soittamaan baritonisaksofia, jonka merkitt\u00e4vimpi\u00e4 \u00e4\u00e4ni\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 sittemmin tuli.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Ensimm\u00e4iset oman levytyksens\u00e4 Gullin teki vuonna 1951 ja h\u00e4nen varhainen tuotantonsa julkaistiin 78-kierroksen levyin\u00e4 tai pidemm\u00e4n soittoajan mahdollistavina EP-levyin\u00e4. Varhainen klassikko, ensimm\u00e4iselle lapselle omistettu ”Danny\u00b4s Dream<\/em>” ilmestyi kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1954. T\u00e4m\u00e4 kansanmusiikkivaikutteinen tuutulaulu sai yleisesti hyv\u00e4n vastaanoton, mutta my\u00f6s kritiikki\u00e4 kuului. Amerikkalaisen jazzin asettamia malleja haastanut musiikki sai kriitikoilta nimen ”f\u00e4bodjazz<\/em>” (karjamajajazz), mist\u00e4 Gullin ei ollut lainkaan mieliss\u00e4\u00e4n. Levyteknologista murrosaikaa el\u00e4nyt Gullin levytti lopulta v\u00e4h\u00e4n varsinaisia LP-levyj\u00e4. Ensimm\u00e4inen LP ”The Artistry of Lars Gullin<\/em>” ilmestyi vuonna 1958, seuraava ”Portrait of My Pals<\/em>” vasta 1964. Sen j\u00e4lkeen Gullin julkaisi vain kolme studiolevy\u00e4, viimeisen\u00e4 ”Aeros Aromatic Atomica Suite<\/em>”, jonka Gullin ehti levytt\u00e4\u00e4 juuri ennen kuolemaansa vuonna 1976.<\/p>\n

Yhdysvalloissa uraa tehnyt rumpali Jack Nor\u00e9n<\/strong> toi kotimaahan palatessaan huumeet ruotsalaiseen jazzel\u00e4m\u00e4\u00e4n. My\u00f6s maassa vierailleilla amerikkalaisilla muusikoilla oli osuutta huumeongelman syntyy. Gullin aloitti Nor\u00e9nin tuomalla hashiksella, lievensi esiintymispelkoaan l\u00e4\u00e4kkeill\u00e4 ja lopulta riippuvuuden t\u00e4ydensi morfiini, jota h\u00e4n oli saanut ensin ihan laillisesti sappivaivoihinsa. Jo 1950-luvun alussa alkanut huumeriippuvuus hankaloitti Gullinin uraa pitk\u00e4n aikaa. Esiintymiset ja levytykset olivat harvassa ja Gullin joutui v\u00e4lill\u00e4 h\u00e4ik\u00e4ilem\u00e4tt\u00f6m\u00e4n sensaatiolehdist\u00f6n hampaisiin.<\/p>\n

Viimeisin\u00e4 vuosinaan Gullin muutti yhdess\u00e4 vaimonsa Majlisin kanssa pois Tukholmasta maaseudulle, lopulta pieneen Moshultin kyl\u00e4\u00e4n Smoolannissa. Vaikka h\u00e4n ei suinkaan t\u00e4ysin erakoitunut tai lopettanut esiintymisi\u00e4, h\u00e4n pystyi syrj\u00e4ss\u00e4 p\u00e4\u00e4kaupungin piireist\u00e4 luopumaan huumeista ja el\u00e4m\u00e4\u00e4n jossain m\u00e4\u00e4rin levollista perhe-el\u00e4m\u00e4\u00e4. Taloudellinen tilannekin helpotti valtion elinik\u00e4isen taitelijapalkan my\u00f6t\u00e4 vuonna 1968. Taitelijapalkka toi mukanaan tilausteoksia, kuten ”Jazz Amour Affair<\/em>”, s\u00e4vellys sinfoniaorkesterille ja jazzyhtyeelle.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

V\u00e4lill\u00e4 Gullin joutui luopumaan saksofoninsoitosta hammasongelmien takia. Silloin h\u00e4n palasi pianistiksi ja levytti vuonna 1973 albumin ”Like Grass<\/em>”, jolla Bernt Rosengren<\/strong> ja Lee Konitz soittivat saksofoneja. Gullin pystyi kuitenkin viel\u00e4 tarttumaan baritonisaksofoniin, jolloin syntyiv\u00e4t levyt ”Bluesport<\/em>” (1974) ja jo aiemmin mainittu ”Aeros Aromatic Atomica Suite<\/em>” (1976). ”Bluesport<\/em>” on melko tavanomainen ja suoraviivainen jazzalbumi, kun taas \u201dAeros Aromatic Atomica Suite<\/em>” on Gullinin viimeinen laaja orkesteriteos. Se \u00e4\u00e4nitettiin p\u00e4\u00e4osin helmikuussa 1976, vain muutamaa kuukautta ennen kuolemaan johtanutta syd\u00e4nkohtausta saman vuoden toukokuussa. Gullin oli kuollessaan vain 48-vuotias.<\/p>\n

En ole varma, kuinka paljon alussa kuvatut visuaaliset ja tekniset ratkaisut auttavat lukijaa. Ehk\u00e4p\u00e4 perinteinen el\u00e4m\u00e4kertateos olisi ollut sujuvampi lukukokemus, vaikka p\u00e4\u00e4asia eli Lars Gullinin el\u00e4m\u00e4nvaiheet tulevat kyll\u00e4 lukijalle tutuiksi n\u00e4inkin. ”Lars Gullin. Saxofonist och komposit\u00f6r<\/em>” on siis onnistunut kuvaus saksofonistin el\u00e4m\u00e4nvaiheista. Samalla lukija saa hyv\u00e4n katsauksen ruotsalaisen jazzin vaiheisiin 1940-luvun lopulta 1970-luvulle saakka. Suomalaisesta n\u00e4k\u00f6kulmasta huomio kiinnittyi vaikkapa siihen, kuinka kansainv\u00e4list\u00e4 ruotsalainen jazz oli jo 1950-luvun alussa. Ruotsalaisia levyj\u00e4 julkaistiin silloin s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti Yhdysvalloissa ja ne saivat huomiota ja kiitosta esimerkiksi Down Beat -lehden sivuilla.<\/p>\n

Jan Bru\u00e9r<\/strong>: Lars Gullin. Saxofonist och komposit\u00f6r (Bo Ejeby F\u00f6rlag, 2021)<\/p>\n

Kirjassa ei ole Gullinin diskografiaa, loppuun koottu cd-julkaisujen luettelo ei auta selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n ennen LP-levyj\u00e4 julkaistujen levytysten kokonaisuutta. Netist\u00e4 l\u00f6ytyy onneksi apua eli Lars Gullin Discography<\/a>.<\/p>\n

Jan Bru\u00e9r on musiikkituottaja ja kirjoittaja. H\u00e4n on kirjoittanut yhdess\u00e4 Lars Westinin<\/strong> kanssa tiiviin jazzin historian ”Jazz. Musik, m\u00e4nniskor, milj\u00f6er<\/em>” sek\u00e4 klarinetisti Putte Wickmanin<\/strong> el\u00e4m\u00e4kerran. Bru\u00e9r on my\u00f6s yksi viime vuonna ilmestyneen Georg Riedelin<\/strong> el\u00e4m\u00e4kerran kirjoittajista.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kun avaa Jan Bru\u00e9rin kirjan saksofonisti Lars Gullinista, huomaa ihan heti pitelev\u00e4ns\u00e4 k\u00e4siss\u00e4\u00e4n nykyaikaista tietokirjaa, jonka ulkon\u00e4k\u00f6\u00f6n on n\u00e4hty vaivaa. Kuvien joukossa on paljon suoraan p\u00e4\u00e4henkil\u00f6\u00f6n liittyvien valokuvien lis\u00e4ksi lehtileikkeit\u00e4, levynkansia, kirjeit\u00e4, sopimuksia, nuotteja, p\u00e4\u00e4sylippuja ja konserttijulisteita. Onpa mukana kuva my\u00f6s s\u00e4\u00e4nn\u00f6stelykupongeista, mik\u00e4 muistuttaa sotavuosien olleen taloudellisesti tiukkaa aikaa Ruotsissakin. Runsas ja monipuolinen kuvitus luo […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"ngg_post_thumbnail":0,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":"","jetpack_publicize_message":"","jetpack_publicize_feature_enabled":true,"jetpack_social_post_already_shared":true,"jetpack_social_options":{"image_generator_settings":{"template":"highway","default_image_id":0,"font":"","enabled":false},"version":2}},"categories":[3,16],"tags":[416,109,912,23,14],"class_list":["post-19189","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-jazz","category-kirjat-2","tag-elamakerta","tag-kirjahyllysta","tag-lars-gullin","tag-saksofoni","tag-ruotsalainen-jazz"],"jetpack_publicize_connections":[],"jetpack_featured_media_url":"","jetpack_likes_enabled":false,"jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/19189","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=19189"}],"version-history":[{"count":28,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/19189\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":20236,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/19189\/revisions\/20236"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=19189"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=19189"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=19189"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}