{"id":19354,"date":"2022-01-03T09:59:17","date_gmt":"2022-01-03T07:59:17","guid":{"rendered":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/?p=19354"},"modified":"2025-07-26T18:28:36","modified_gmt":"2025-07-26T15:28:36","slug":"a-love-supreme","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/a-love-supreme\/","title":{"rendered":"A Love Supreme – kirja, klubi\u00e4\u00e4nitys & suomalainen kunnianosoitus"},"content":{"rendered":"\n

Kirja – A Love Supreme. John Coltranen testamentti<\/h4>\n\n\n\n

Amerikkalainen musiikkihistorioitsija ja journalisti Ashley Kahn<\/strong> julkaisi vuonna vuonna 2000 kirjan ”Kind of Blue: The Making of the Miles Davis Masterpiece<\/em>”, joka esitteli perinpohjin Miles Davisin<\/strong> klassikkolevyn ”Kind of Blue<\/em>”. Onnistunut kirja sai hyv\u00e4n vastaanoton ja niinp\u00e4 Kahn kirjoitti samalla konseptilla heti per\u00e4\u00e4n toisen kirjan toisesta legendaarisesta levyst\u00e4 eli John Coltranen<\/strong> albumista ”A Love Supreme<\/em>”, jonka l\u00e4pivalaisu ”A Love Supreme: The Story of John Coltrane’s Signature Album<\/em>” ilmestyi vuonna 2002.<\/p>\n\n\n\n

Miles Davisin levy\u00e4 k\u00e4sittelev\u00e4 kirja k\u00e4\u00e4nnettiin suomeksi ja Johnny Kniga julkaisi k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen vuonna 2009 nimell\u00e4 ”Kind of Blue. Modernin jazzin avain<\/em><\/a>”. Nyt Aviador Kustannus on julkaissut suomennoksen my\u00f6s Coltrane-kirjasta. Vaikka kirjan ensimm\u00e4isest\u00e4 painoksesta on kulunut aikaa l\u00e4hes kaksikymment\u00e4 vuotta, on julkaisu juuri nyt ajankohtainen. Impulse-levymerkki nimitt\u00e4in ilahdutti kaikkia Coltranen ja modernin jazzin arkeologian yst\u00e4vi\u00e4 kaivamalla arkistojen k\u00e4tk\u00f6ist\u00e4 toisen konserttiversion ”A Love Supreme<\/em>” -sarjasta (levyst\u00e4 lis\u00e4\u00e4 alempana). Sit\u00e4 paitsi ”A Love Supreme<\/em>” on jatkuvasti ajankohtainen ja huomionarvoinen albumi, eih\u00e4n se muuten klassikko olisikaan. <\/p>\n\n\n\n

Kahnin Coltrane-kirja muistuttaa rakenteeltaan ”Kind of Bluen<\/em>” vaiheisiin paneutunutta teosta, sill\u00e4 molemmat jakaantuvat karkeasti ottaen kolmeen p\u00e4\u00e4jaksoon. Ensin esitell\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n vaiheet ennen ratkaisevaa levytyst\u00e4, sitten perataan levyn \u00e4\u00e4nitysprosessia ja lopuksi selvitell\u00e4\u00e4n levyn vastaanottoa. Niinp\u00e4 my\u00f6s k\u00e4sill\u00e4 olevassa kirjassa k\u00e4yd\u00e4\u00e4n aluksi tiiviisti l\u00e4pi Coltranen el\u00e4m\u00e4n ja uran t\u00e4rkeimm\u00e4t k\u00e4\u00e4nteet l\u00e4htien syntym\u00e4st\u00e4 vuonna 1926. Erityisen tarkasti k\u00e4yd\u00e4\u00e4n l\u00e4pi, kuinka ns. klassinen kvartetti muotoutui. Ensin Coltrane l\u00f6ysi pianisti McCoy Tynerin<\/strong> ja rumpali Elvin Jonesin<\/strong> ja kun basisti Jimmy Garrison<\/strong> viimein liittyi yhtyeeseen, oli er\u00e4s jazzin historian t\u00e4ydellisimmist\u00e4 kokoonpanoista valmis.<\/p>\n\n\n\n

Kertomus huipentuu ”A Love Supreme<\/em>” \u00e4\u00e4nitykseen joulukuussa 1964, kun kirja selostaa huolellisesti levyn \u00e4\u00e4nitt\u00e4misen vaiheet ja analysoi levyn musiikkia. Lopuksi Kahn kertaa vuonna 1967 vain 40-vuotiaana kuolleen Coltranen viimeisten vuosien pyrkimykset vied\u00e4 jazziaan aivan uusille urille ja valottaa klassikon asemaan nousseen albumin vastaanottoa vuosikymmenten varrella.<\/p>\n\n\n\n

My\u00f6s suomenkielisess\u00e4 versiossa on runsas kuvitus ja kirjasta l\u00f6ytyv\u00e4t kuvat kuin alkuper\u00e4isest\u00e4 amerikkalaisesta painoksesta. Silti taitto ei yll\u00e4 ihan samaan n\u00e4ytt\u00e4vyyteen, esimerkiksi komeasti koko aukeamalle levitetyt kuvat puuttuvat. T\u00e4rkeint\u00e4 toki on kirjan sis\u00e4lt\u00f6 ja sen Petri Silaksen<\/strong> k\u00e4\u00e4nn\u00f6s v\u00e4litt\u00e4\u00e4 luonteikkaasti suomalaiselle lukijalle. Jazzin historian merkitt\u00e4vimm\u00e4n saksofonistin merkitt\u00e4vimm\u00e4n levytyksen tarina on tarpeellinen lis\u00e4ys suppeahkoon suomenkieliseen jazzkirjallisuuteen. <\/p>\n\n\n\n

Ashley Kahn<\/strong>: A Love Supreme. John Coltranen testamentti (Aviador Kustannus, 2021). K\u00e4\u00e4nn\u00f6s: Petri Silas.<\/p>\n\n\n\n

Klubi\u00e4\u00e4nitys – A Love Supreme. Live in Seattle<\/h4>\n\n\n\n

John Coltrane kvartetteineen \u00e4\u00e4nitti alkuper\u00e4isen ”Love Supremen<\/em>” joulukuun yhdeks\u00e4nten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 vuonna 1964 legendaarisen \u00e4\u00e4nitt\u00e4j\u00e4n, akustisen jazzsoundin luojan Rudy Van Gelderin<\/strong> studiolla. Levytys alkoi kello 19, kuten Coltranen levytyssessiot yleens\u00e4 alkoivat. Normaalisti Coltrane levytti illan aikana yhden kappaleen, johon k\u00e4ytettiin aikaa pari tuntia. Kun tarpeeksi monta iltaa oli istuttu, tuotoksista syntyi uusi albumi. T\u00e4ll\u00e4 kertaa Coltranella oli erilaiset suunnitelmat, aikaa k\u00e4ytettiin nelj\u00e4 tuntia ja albumin kaikki nelj\u00e4 kappaletta \u00e4\u00e4nitettiin samana iltana. <\/p>\n\n\n\n

Coltranella oli siis suunnitellut jotain tavallisesta poikkeavaa ja poikkeuksellinen levy \u00e4\u00e4nityksist\u00e4 syntyikin. Musiikilla oli Coltranelle suuri hengellinen merkitys ja ehk\u00e4p\u00e4 siksi h\u00e4n esitti ”Love Supremen<\/em>” kappaleita harvoin konserteissa. Pitk\u00e4\u00e4n luultiin, ett\u00e4 ainoa koko sarjan k\u00e4sitt\u00e4v\u00e4 konsertti\u00e4\u00e4nitys oli per\u00e4isin Antibes`n jazzfestivaaleilta Ranskasta 26.7.1965. Siell\u00e4 oli ilmeisesti ollut Coltranen mielest\u00e4 sopiva aika ja paikka esitykselle.<\/p>\n\n\n\n

Aika ja paikka olivat kohdillaan kuitenkin my\u00f6s 2.10.1965 Penthouse-klubilla Seattlessa, jossa Coltrane esiintyi kvartetista septetiksi laajentuneen yhtyeen kanssa. Paikallinen saksofonisti ja pedagogi Joe Brazil<\/strong> tallensi konsertin kelanauhurilla. Musiikki j\u00e4i Brazilin haltuun ja vain harvat tiesiv\u00e4t nauhojen olemassaolosta. Nauhat p\u00e4\u00e4tyiv\u00e4t Brazilin kuoleman j\u00e4lkeen vihdoin Impulse-levymerkille, joka julkaisi musiikin viime syksyn\u00e4. T\u00e4st\u00e4 versiosta ei Ashley Kahnilla ollut viel\u00e4 tietoa kirjaansa kirjoittaessaan, eik\u00e4 sit\u00e4 mainita my\u00f6sk\u00e4\u00e4n suomennoksessa.<\/p>\n\n\n\n

Penthouse-klubilla soitti siis septetti, jossa tutun kvartetin lis\u00e4ksi soittivat saksofonistit Pharoah Sanders<\/strong> ja Carlos Ward<\/strong> sek\u00e4 basisti Donald Garrett<\/strong>. Coltrane oli jo aikaisemminkin kokeillut kahden basistin k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 sek\u00e4 vienyt musiikkiaan Albert Aylerin<\/strong> viitoittamalle suunnalle, mihin pyrkimykseen nimenomaan Sandersin raaka tenorisaksofoni sopi enemm\u00e4n kuin hyvin. Coltrane liikkui siis pois harmoniapohjaisesta jazzista kohti soundia, energiaa ja entist\u00e4 vapaampaa ilmaisua. Sek\u00e4 McCoy Tyner ja Elvin Jones kokivat yhtyeen uuden suunnan vieraaksi ja erosivat yhtyeest\u00e4 marraskuussa 1965 eli pian Seattlen keikkojen j\u00e4lkeen.<\/p>\n\n\n\n

Seattlessa alkuper\u00e4isen sarjan kiinte\u00e4 muoto korvautuu pidemmill\u00e4 sooloilla, uusilla v\u00e4lisoitoilla ja vapaalla etsiskelyll\u00e4, samalla sarjan kesto venyy puolesta tunnista tuntiin ja varttiin. Vaikka \u00e4\u00e4niteknikot ovat varmasti tehneet parhaansa, ei alkuper\u00e4isen ep\u00e4virallisen nauhoituksen puutteita voi j\u00e4lkik\u00e4teen paikata. McCoy Tynerin piano kuuluu koko ajan varsin hyvin, mutta sen sijaan intensiiviset saksofonit j\u00e4\u00e4v\u00e4t \u00e4\u00e4nikuvassa muiden instrumenttien jalkoihin. Rosoinen ”A Love Supreme. Live in Seattle<\/em>” ei ole hifistin unelma, mutta tarjoaa j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4n n\u00e4k\u00f6alan murrosvaihetta el\u00e4neen Coltranen musiikkiin. Levy on siis mieluummin mielenkiintoinen dokumentti kuin t\u00e4ytel\u00e4inen kuunteluel\u00e4mys.<\/p>\n\n\n\n

John Coltrane<\/strong>: A Love Supreme. Live in Seattle (Impulse, 2021)
\nJohn Coltrane, Carlos Ward, Pharoah Sanders, saksofonit, McCoy Tyner, piano, Jimmy Garrison, Donald Garrett, basso, Elvin Jones, rummut<\/em> <\/p>\n\n\n\n

Kunnianosoitus – J\u00e4rkipy\u00f6rteit\u00e4<\/h3>\n\n\n\n

Aviador Kustannus on julkaissut Coltrane-kirjansa yhteydess\u00e4 \u201dA Love Supremen<\/em>\u201d innoittamana syntyneen \u201dJ\u00e4lkipy\u00f6rteit\u00e4<\/em>\u201d-levyn, jonka neliosainen sarja \u00e4\u00e4nitettiin lokakuussa 2021. Kolmessa ensimm\u00e4isess\u00e4 osassa soittaa trio (saksofonisti Mikko Innanen<\/strong>, kitaristi Raoul Bj\u00f6rkenheim<\/strong> ja rumpali Teemu Mustonen<\/strong>), joka laajenee p\u00e4\u00e4t\u00f6sosassa kvartetiksi, kun saksofonisti Juhani Aaltonen<\/strong> liittyy joukkoon mukaan.<\/p>\n\n\n\n

Ensisilm\u00e4yksell\u00e4 \u201dJ\u00e4lkipy\u00f6rteit\u00e4<\/em>\u201d ja \u201dA Love Supreme<\/em>\u201d muistuttavat toisiaan, sill\u00e4 molemmat kest\u00e4v\u00e4t v\u00e4h\u00e4n yli puolituntia ja molemmissa on nelj\u00e4 osaa. N\u00e4iden ulkoisten piirteiden lis\u00e4ksi suomalaisten levyll\u00e4 on syv\u00e4llisempi\u00e4kin yht\u00e4l\u00e4isyyksi\u00e4 \u201dA Love Supremen<\/em>\u201d kanssa. Coltranen henki el\u00e4\u00e4 ainakin siin\u00e4 raa\u00b4an suoraselk\u00e4isess\u00e4 soundissa, jolla suomalaiset muusikot sanottavansa julistavat. \u201dJ\u00e4lkipy\u00f6rteet<\/em>\u201d j\u00e4nnitt\u00e4\u00e4 my\u00f6s samankaltaisen kaaren kuin \u201dA Love Supreme<\/em>\u201d. Ensimm\u00e4isen osan (Innasen \u201dPaluu<\/em>\u201d) varovaisen ja rauhallisen alun j\u00e4lkeen kaksi seuraavaa osaa (Bj\u00f6rkenheimin \u201dNousuvesi<\/em>\u201d ja Innasen \u201dL\u00e4ht\u00f6<\/em>\u201d) huipentavat intensiteetin huippuunsa ennen kuin viimeinen osa (Aaltosen \u201dHymni<\/em>\u201d) saattelee kuulijat hiljenev\u00e4\u00e4n lopetukseen. Vaikka \u201dA Love Supreme\u201d<\/em> on innoittanut \u201dJ\u00e4lkipy\u00f6rteiden<\/em>\u201d tekij\u00f6it\u00e4, liikkuvat suomalaiset niiss\u00e4 free jazzin maisemissa, joita Coltrane oli luomassa viimeisin\u00e4 vuosinaan \u201dA Love Supreme\u201d<\/em> j\u00e4lkeen, kun Elvin Jones ja McCoy Tyner olivat jo l\u00e4hteneet kvartetista.<\/p>\n\n\n\n

Innanen, Bj\u00f6rkenheim ja Aaltonen ovat ennest\u00e4\u00e4n monesta monituisesta yhteydest\u00e4 tuttuja, eiv\u00e4tk\u00e4 sin\u00e4ns\u00e4 yll\u00e4t\u00e4. Rumpali Teemu Mustonen on minulle uusi ja heti k\u00e4ttelyss\u00e4 mieleenpainuva tuttavuus. Mustosen rummuilla on t\u00e4rke\u00e4 rooli bassottoman yhtyeen rytmisen\u00e4 moottorina ja perustana.<\/p>\n\n\n\n

Innanen, Bj\u00f6rkenheim, Mustonen & Aaltonen<\/strong>: J\u00e4lkipy\u00f6rteit\u00e4 (Aviador Kustannus, 2021)
\nMikko Innanen, saksofonit, Raoul Bj\u00f6rkenheim, kitara, Teemu Mustonen, rummut, Juhani Aaltonen, tenorisaksofoni<\/em><\/p>\n\n\n\n

\u201dJ\u00e4lkipy\u00f6rteit\u00e4<\/em>\u201d on julkaistu cd-levyn\u00e4, joka l\u00f6ytyy kirjan takakannen muovitaskusta. Levy on saatavilla my\u00f6s erikseen ilman kirjaa.<\/p>\n\n\n\n

\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n<\/figure>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kirja – A Love Supreme. John Coltranen testamentti Amerikkalainen musiikkihistorioitsija ja journalisti Ashley Kahn julkaisi vuonna vuonna 2000 kirjan ”Kind of Blue: The Making of the Miles Davis Masterpiece”, joka esitteli perinpohjin Miles Davisin klassikkolevyn ”Kind of Blue”. Onnistunut kirja sai hyv\u00e4n vastaanoton ja niinp\u00e4 Kahn kirjoitti samalla konseptilla heti per\u00e4\u00e4n toisen kirjan toisesta legendaarisesta […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":19393,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"ngg_post_thumbnail":0,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":"","jetpack_publicize_message":"","jetpack_publicize_feature_enabled":true,"jetpack_social_post_already_shared":true,"jetpack_social_options":{"image_generator_settings":{"template":"highway","default_image_id":0,"font":"","enabled":false},"version":2}},"categories":[3,16],"tags":[918,20,428,778,19,13,915,63,154,109,346,702,53,916,522,917],"class_list":["post-19354","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-jazz","category-kirjat-2","tag-a-love-supreme","tag-amerikkalainen-jazz","tag-aviador-kustannus","tag-elvin-jones","tag-jazzkonsertti","tag-jazzlevyt-2","tag-jimmy-garrison","tag-john-coltrane","tag-juhani-aaltonen","tag-kirjahyllysta","tag-klassikot","tag-mccoy-tyner","tag-mikko-innanen","tag-pharoah-sanders","tag-raoul-bjorkenheim","tag-teemu-mustonen"],"jetpack_publicize_connections":[],"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/i0.wp.com\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2021\/12\/alovesupreme-2-e1640848496227.jpeg?fit=250%2C360&ssl=1","jetpack_likes_enabled":false,"jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/19354","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=19354"}],"version-history":[{"count":74,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/19354\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":27245,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/19354\/revisions\/27245"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/19393"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=19354"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=19354"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=19354"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}