{"id":19480,"date":"2022-01-15T13:45:52","date_gmt":"2022-01-15T11:45:52","guid":{"rendered":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/?p=19480"},"modified":"2023-04-01T23:15:52","modified_gmt":"2023-04-01T20:15:52","slug":"philip-freeman-ugly-beauty","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/philip-freeman-ugly-beauty\/","title":{"rendered":"Philip Freeman: Ugly Beauty. Jazz in the 21st Century (Zero Books, 2021)"},"content":{"rendered":"\n

Amerikkalainen journalisti, kirjailija ja Burning Ambulance -kulttuurisivuston perustajiin kuuluva Philip Freeman<\/strong> on nimennyt uusimman kirjansa osuvasti Thelonious Monkin<\/strong> ainoan tunnetun valssin mukaan. Kirja k\u00e4sittelee nykyp\u00e4iv\u00e4n jazzin suuntauksia, joiden moniulotteinen ja usein karhea pinta k\u00e4tkee alleen rujoa ja ep\u00e4sovinnaista kauneutta.<\/p>\n\n\n\n

Freeman jakaa kirjansa viiteen jaksoon, joiden avulla h\u00e4n pyrkii hahmottamaan nykyjazzin kentt\u00e4\u00e4. Jokaisessa jaksolla Freeman nostaa esille joukon keskeisi\u00e4 muusikoita, joiden toimintaan h\u00e4n luo tarkemman katseen esittelem\u00e4ll\u00e4 muusikoiden uran vaiheita ja keskeisi\u00e4 levytyksi\u00e4. Muusikoiden oma \u00e4\u00e4ni p\u00e4\u00e4see usein esille haastattelujen kautta, joita Freeman on tehnyt ilmeisen ahkerasti.<\/p>\n\n\n\n

Freeman kirjoittaa journalistin otteella ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4sti ja v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 vaikeaselkoista taidejargonia. Erityisen kiinnostavasti h\u00e4n kuvailee kokemuksiaan konserteissa, klubeilla ja muissa kulttuuritiloissa. N\u00e4m\u00e4 kuvaukset on kirjoitettu niin eloisasti, ett\u00e4 n\u00e4in suomalaisen pikkukaupungin n\u00e4k\u00f6kulmasta tunnen jopa kateutta suurkaupunkien loputonta musiikkitarjontaa kohtaan. Ajallisesti kirja ulottuu 2000-luvun alusta nykyp\u00e4iv\u00e4\u00e4n ja koronan mukanaan tuomiin vaikeuksiin saakka.<\/p>\n\n\n\n

Ensimm\u00e4inen jakso esittelee jazzmuusikoita, jotka mieluusti tunnustavat itse olevansa jazzmuusikoita ja my\u00f6s n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t sellaisilta; \u201dThey wear tailored suits on stage, or jackets, button-down shirts and trousers at least<\/em>.\u201d Heid\u00e4n musiikin maallikkokin tunnistaa helposti jazziksi. T\u00e4h\u00e4n joukkoon kuuluvat esimerkiksi J.D. Allen<\/strong>, Jeremy Pelt<\/strong>, Ethan Iverson<\/strong> ja Jason Moran<\/strong>.<\/p>\n\n\n\n

Toinen jakso liikkuu jazzin ja s\u00e4velletyn nykymusiikin rajoilla ja sana jazz kuvaa usein huonosti t\u00e4t\u00e4 musiikkia. Vijay Iyer<\/strong>, Mary Halvorsen<\/strong> ja Tyshawn Sorey<\/strong> ovat t\u00e4m\u00e4n jakson muusikoita. Kolmas osa k\u00e4sittelee brittil\u00e4isen ja etel\u00e4afrikkalaisen jazzin uusia nimi\u00e4 sek\u00e4 John Coltranen<\/strong> ja Albert Aylerin<\/strong> jalanj\u00e4ljiss\u00e4 kulkevia \u201dspirituaalisen<\/em>\u201d jazzin soittajia. Esille p\u00e4\u00e4sev\u00e4t mm. Shabaka Hutchings<\/strong>, Nubya Garcia<\/strong>, Nduduzo Makhathini<\/strong> ja Kamasi Washington<\/strong>.<\/p>\n\n\n\n

Nelj\u00e4nness\u00e4 osassa vuoron saa viisi trumpetistia, joita yhdist\u00e4v\u00e4 kiinnostus hip-hopiin kuuluu musiikissakin eli Ambrose Akinmusire<\/strong>, Christian Scott aTunde Adjuah<\/strong>, Keyon Harrold<\/strong>, Theo Croker<\/strong> ja Marquis Hill<\/strong>. Viimeinen jakson yhteinen teema on ehk\u00e4 vaikeimmin m\u00e4\u00e4ritelt\u00e4viss\u00e4, mutta jaksossa esitelt\u00e4v\u00e4t muusikot soittavat raakaa, poliittisesti suuntautuvaa, Yhdysvaltojen nykyp\u00e4iv\u00e4n kipe\u00e4\u00e4 todellisuutta vihaisestikin kommentoivaa musiikkia. Heit\u00e4 ovat esimerkiksi Jaimie Branch<\/strong>, James Brandon Lewis<\/strong> ja Moor Mother<\/strong>.<\/p>\n\n\n\n

Kuten jo edell\u00e4 esimerkkein\u00e4 mainitut nimetkin kertovat, kertoo ”Ugly Beauty<\/em>” l\u00e4hes kokonaan amerikkalaisesta jazzista, vain pieni kurkistus Lontooseen ja Etel\u00e4-Afrikkaan laajentaa n\u00e4k\u00f6kulmaa Yhdysvaltojen ulkopuolelle. Rajauksestaan huolimatta ”Ugly Beauty<\/em>” on niin onnistunut teos, ett\u00e4 se innostaa lukijaa (ainakin siis minua) kuuntelemaan musiikkia ja l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n uusia muusikoita, uusia n\u00e4k\u00f6kulmia.<\/p>\n\n\n\n

Ja niit\u00e4, joita jazzin laaja kentt\u00e4 pelottaa tai joille itse jazzin k\u00e4site on j\u00e4\u00e4nyt ep\u00e4selv\u00e4ksi, Freeman lohduttaa: ”From my point of view, though, the word ”jazz” is not a box or an envelope; it’s an umbrella, or a house. All who wish to stand under it, or live within it, are welcome<\/em>.”<\/p>\n\n\n\n

Philip Freeman<\/strong>: Ugly Beauty. Jazz in the 21st Century (Zero Books, 2021)<\/p>\n\n\n\n

Kirjahyllyst\u00e4 l\u00f6ytyy my\u00f6s toinen Freemanin kirja ”Running the Voodoo Down. The Electric Music of Miles Davis<\/em>” (Backbeat Books), joka siis k\u00e4sittelee Miles Davisin s\u00e4hk\u00f6isen kauden musiikkia. Huomaan, ett\u00e4 kirja pit\u00e4isi lukea uudelleen.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a><\/figure>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Amerikkalainen journalisti, kirjailija ja Burning Ambulance -kulttuurisivuston perustajiin kuuluva Philip Freeman on nimennyt uusimman kirjansa osuvasti Thelonious Monkin ainoan tunnetun valssin mukaan. Kirja k\u00e4sittelee nykyp\u00e4iv\u00e4n jazzin suuntauksia, joiden moniulotteinen ja usein karhea pinta k\u00e4tkee alleen rujoa ja ep\u00e4sovinnaista kauneutta. Freeman jakaa kirjansa viiteen jaksoon, joiden avulla h\u00e4n pyrkii hahmottamaan nykyjazzin kentt\u00e4\u00e4. Jokaisessa jaksolla Freeman nostaa […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"ngg_post_thumbnail":0,"_jetpack_newsletter_access":"","_jetpack_dont_email_post_to_subs":false,"_jetpack_newsletter_tier_id":0,"_jetpack_memberships_contains_paywalled_content":false,"_jetpack_feature_clip_id":0,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":"","jetpack_publicize_message":"","jetpack_publicize_feature_enabled":true,"jetpack_social_post_already_shared":true,"jetpack_social_options":{"image_generator_settings":{"template":"highway","default_image_id":0,"font":"","enabled":false},"version":2},"jetpack_post_was_ever_published":false},"categories":[3,16],"tags":[20,109],"class_list":["post-19480","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-jazz","category-kirjat-2","tag-amerikkalainen-jazz","tag-kirjahyllysta"],"jetpack_publicize_connections":[],"jetpack_featured_media_url":"","jetpack_likes_enabled":false,"jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/19480","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=19480"}],"version-history":[{"count":24,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/19480\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":22733,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/19480\/revisions\/22733"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=19480"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=19480"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=19480"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}