{"id":19988,"date":"2022-06-01T13:26:31","date_gmt":"2022-06-01T11:26:31","guid":{"rendered":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/?p=19988"},"modified":"2023-11-21T12:23:45","modified_gmt":"2023-11-21T10:23:45","slug":"bill-frisell-beautiful","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/bill-frisell-beautiful\/","title":{"rendered":"Philip Watson: Bill Frisell, Beautiful Dreamer (Faber, 2022)"},"content":{"rendered":"\n<p>Kitaristi <strong>Bill Frisell <\/strong>syntyi vuonna 1951 Baltimoressa, mutta perhe muutti is\u00e4n biokemistin uran takia pian pojan syntym\u00e4n j\u00e4lkeen Denveriin, josta tuli Frisellin lapsuuden ja nuoruuden kotikaupunki. Is\u00e4n isovanhemmat olivat muuttaneet Yhdysvaltoihin Ruotsista 1900-luvun alussa, kun \u00e4idin puoleisen suvun Amerikan juuret ulottuvat 1700-luvulle saakka. Akateeminen ja keskiluokkainen perhe tuki pojan musiikaalisia taipumuksia ja Frisell soitti klarinettia niin vakavasti, ett\u00e4 aloitti lukion j\u00e4lkeen klassiset musiikkiopinnot klarinetti p\u00e4\u00e4aineena.<\/p>\n\n\n\n<p>Kitara oli kuitenkin Frisellin vapauden valtakunta, rockin, Beatlesin ja <strong>Bob Dylanin<\/strong> instrumentti ja lopulta Frisellin todellinen musiikillinen intohimo. Rockin ja kitaran kautta l\u00f6ytyi <strong>Wes Montgomery<\/strong> ja erityisesti <strong>Jim Hall<\/strong>, varhainen esikuva ja sittemmin opettajakin. Frisellin uran alkuvuosiin 1970-luvulla kuului paljon hapuilua ja musiikillisen suunnan hakemista, kuten kaksi erillist\u00e4 opiskelujaksoa Berklee College of&nbsp;Musicissa. Vuonna 1978 Frisell muutti kokonaiseksi vuodeksi Belgiaan, jossa h\u00e4n soitti ensimm\u00e4isen levytyksens\u00e4 belgialaisen pianisti <strong>Michel Herrin<\/strong> levyll\u00e4. Frisell sai my\u00f6s ensimm\u00e4isen kontaktinsa my\u00f6hemmin t\u00e4rke\u00e4\u00e4n ECM-levymerkkiin, kun h\u00e4n oli mukana saksalaisen basistin <strong>Eberhard Weberin<\/strong> albumilla &#8221;<em>Fluid Rustle<\/em>&#8221;.  Frisell ei kuitenkaan ollut tyytyv\u00e4inen panokseensa levyll\u00e4. ECM:n voimahahmo <strong>Manfred Eicher <\/strong>oli h\u00e4nkin tyytym\u00e4t\u00f6n ja kaipaili <strong>John Abercrombieta <\/strong>kitaristiksi.<\/p>\n\n\n\n<p>Frisellin my\u00f6hemm\u00e4n el\u00e4m\u00e4n kannalta Belgian vuodessa merkitt\u00e4vint\u00e4 oli tutustuminen  italialaiseen <strong>Carole d`Invernoon<\/strong>, jonka kanssa Frisell muutti vuonna 1979 New Yorkiin ja meni pian naimisiin. Kotimaassa Frisellin ura sai merkitt\u00e4v\u00e4sti lis\u00e4potkua, kun h\u00e4n p\u00e4\u00e4si mukaan rumpali Paul Motianin yhtyeisiin. Motianin kautta my\u00f6s yhteys ECM:\u00e4\u00e4n palautui ensiyrityst\u00e4 onnistuneemmissa merkeiss\u00e4 ja Frisellin debyyttialbumi &#8221;<em>In Line<\/em>&#8221; ilmestyi vuonna 1983. <\/p>\n\n\n\n<p>&#8221;<em>But what will you write about? I mean, there haven\u00b4t been any fights, or anything. And all I\u00b4ve done is stay married to the same woman for past forty-five years.<\/em>&#8221; N\u00e4in Frisell ihmetteli el\u00e4m\u00e4kerran kirjoittajalle, brittil\u00e4iselle toimittajalle <strong>Philip Watsonille<\/strong>. Sitaatti kertoo paitsi Frisellin vaatimattomasta luonteesta, my\u00f6s siit\u00e4 haasteesta, jonka edess\u00e4 Watson oli kirjaa kirjoittaessaan. Frisell on pohjimiltaan hyvin ujo persoona ja \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen tunnollinen taiteilija, joka kiert\u00e4\u00e4 jatkuvasti keikoilla ymp\u00e4ri maailmaa, levytt\u00e4\u00e4 todella ahkerasti ja samalla yritt\u00e4\u00e4 pit\u00e4\u00e4 yhteytt\u00e4 perheeseens\u00e4. Frisellin el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ei ei ole tuhoisia riippuvaisuuksia, ei naisseikkailuja eik\u00e4 muitakaan otsikoihin nousevia skandaaleja, joista monet muut taitelijael\u00e4m\u00e4kerrat ammentavat dramatiikkaa. Watsonin teht\u00e4v\u00e4 oli siis kirjoittaa kiinnostavasti kunnollisen taiteilijan el\u00e4m\u00e4n vaiheista ja siin\u00e4 onnistuu keskittym\u00e4ll\u00e4  musiikkiin.<\/p>\n\n\n\n<figure class=\"wp-block-pullquote is-style-default\"><blockquote><p>Frisellin el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ei ei ole tuhoisia riippuvaisuuksia, ei naisseikkailuja eik\u00e4 muitakaan otsikoihin nousevia skandaaleja, joista monet muut taitelijael\u00e4m\u00e4kerrat ammentavat dramatiikkaa.<\/p><\/blockquote><\/figure>\n\n\n\n<p>Jotta kirja ei olisi pelkk\u00e4 levytysten ja kiertueiden luettelo, Watson on p\u00e4\u00e4tynyt kahteen rakenteelliseen ratkaisuun. Ensinn\u00e4kin Watson katkaisee kronologian tiettyyn teemaan keskittyvill\u00e4 luvuilla. Oman k\u00e4sittelyns\u00e4 saavat esimerkiksi Frisellin omaper\u00e4isen soundin ulottuvuudet, h\u00e4nen laaja kitarakokoelmansa (&#8221;<em>I don\u00b4t cheat on my wife. But with guitars, I\u00b4m very promiscuous.&#8221;<\/em>) ja suhde visuaalisiin taiteisiin, siis kuvataiteeseen, sarjakuviin, elokuvaan ja valokuviin. <\/p>\n\n\n\n<p>Toisena keinona Watson kuuntelee Frisellin levyj\u00e4 ja keskustelee niist\u00e4 Frisellin musiikkia eri tavoin seuranneiden ihmisten kanssa. N\u00e4m\u00e4 jaksot kulkevat kirjassa nimell\u00e4 &#8221;<em>Counterpoint<\/em>&#8221;. Esimerkiksi tuottaja <strong>Hal Willner<\/strong> kuuntelee ja kommentoi levy\u00e4 &#8221;<em>Lookout fot Hope<\/em>&#8221;, Bad Plus -trion j\u00e4senet istuvat &#8221;<em>Where in the World?<\/em>&#8221; -levyn \u00e4\u00e4rell\u00e4 ja <strong>Paul Simon<\/strong> jakaa vaikutelmiaan &#8221;<em>The Intercontinentials<\/em>&#8221;-levyst\u00e4.<\/p>\n\n\n\n<p>Kirjan alaotsikkko,&#8221;<em>The guitarist who changed the sound of American music<\/em>&#8221;, viittaa Frisellin suureen vaikutukseen nykyp\u00e4iv\u00e4n musiikissa. Vaikutus ulottuu paljon jazzia laajemmalle, sill\u00e4 Frisell ei oikeastaan koskaan ole ollut perinteisess\u00e4 mieless\u00e4 jazzkitaristi. &#8221;<em>Bill Frisell, Beautiful Dreamer<\/em>&#8221; kertoo perusteellisesti Frisellin matkan Denverist\u00e4 rockin, jazzin ja avantgarden kautta amerikkalaisen musiikin eri muotojen synteesiin, jota joskus my\u00f6s Americanaksi kutsutaan. Kirja houkuttelee kuuntelemaan musiikkia, mik\u00e4 on onnistuneen musiikkikirjan tuntomerkki. Diskografia olisi helpottnut Frisellin laajan levytystuotannon seuraamista. <\/p>\n\n\n\n<p><strong>Philip Watson:<\/strong> Bill Frisell. Beautiful Dreamer. Faber 2022<\/p>\n\n\n\n<figure class=\"wp-block-image aligncenter size-large is-resized is-style-default\"><img data-recalc-dims=\"1\" loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"557\" height=\"852\" src=\"https:\/\/i0.wp.com\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2022\/05\/2022-Bill-Frisell-Beautiful-Dreamer-.webp?resize=557%2C852&#038;ssl=1\" alt=\"\" class=\"wp-image-19991\" style=\"width:279px;height:426px\"\/><\/figure>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Kitaristi Bill Frisell syntyi vuonna 1951 Baltimoressa, mutta perhe muutti is\u00e4n biokemistin uran takia pian pojan syntym\u00e4n j\u00e4lkeen Denveriin, josta tuli Frisellin lapsuuden ja nuoruuden kotikaupunki. Is\u00e4n isovanhemmat olivat muuttaneet Yhdysvaltoihin Ruotsista 1900-luvun alussa, kun \u00e4idin puoleisen suvun Amerikan juuret ulottuvat 1700-luvulle saakka. Akateeminen ja keskiluokkainen perhe tuki pojan musiikaalisia taipumuksia ja Frisell soitti klarinettia [&hellip;]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"ngg_post_thumbnail":0,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":"","jetpack_publicize_message":"","jetpack_publicize_feature_enabled":true,"jetpack_social_post_already_shared":true,"jetpack_social_options":{"image_generator_settings":{"template":"highway","default_image_id":0,"font":"","enabled":false},"version":2}},"categories":[3,16],"tags":[20,264,416,109,49],"class_list":["post-19988","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-jazz","category-kirjat-2","tag-amerikkalainen-jazz","tag-bill-frisell","tag-elamakerta","tag-kirjahyllysta","tag-kitara"],"jetpack_publicize_connections":[],"jetpack_featured_media_url":"","jetpack_likes_enabled":false,"jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/19988","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=19988"}],"version-history":[{"count":12,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/19988\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":24818,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/19988\/revisions\/24818"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=19988"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=19988"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=19988"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}