{"id":20347,"date":"2022-10-14T18:54:08","date_gmt":"2022-10-14T15:54:08","guid":{"rendered":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/?p=20347"},"modified":"2023-04-03T16:17:22","modified_gmt":"2023-04-03T13:17:22","slug":"vinyylin-viehatys-3-x-herb-robertson","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/vinyylin-viehatys-3-x-herb-robertson\/","title":{"rendered":"Vinyylin vieh\u00e4tys – 3 x Herb Robertson"},"content":{"rendered":"\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Trumpetisti Herb Robertson<\/strong> (s.1951) oli vahvasti esill\u00e4 1980- ja 1990 -luvuilla nykyjazzin k\u00e4rkikahinoissa. H\u00e4n oli mukana esimerkiksi saksofonisti Tim Bernen<\/strong> ja basisti Mark Heliaksen<\/strong> varhaisimmilla levytyksill\u00e4. (Lue Heliaksen levyist\u00e4 lis\u00e4\u00e4: Split Image & The Current Set<\/a>.) Vaikka Robertson ilmeisesti soittaa ja opettaa viel\u00e4kin, ovat h\u00e4nen esiintymisens\u00e4 jostain syyst\u00e4 harventuneet 2010-luvulla. H\u00e4nen nettisivujaan ei ole aikoihin p\u00e4ivitetty, Youtubessa n\u00e4kyy niukasti videoita, eik\u00e4 tuoreita levytyksi\u00e4 googlaamalla l\u00f6ydy. Robertson oli kuitenkin aktiivisina aikoinaan merkitt\u00e4v\u00e4 jazztrumpetisti, esimerkiksi Dave Douglas<\/strong> pit\u00e4\u00e4 Robertsonia t\u00e4rke\u00e4n\u00e4 esikuvana ja vaikuttajana omalla urallaan. <\/p>\n\n\n\n

Ensimm\u00e4iset omat levyns\u00e4 yhtyeenjohtajana Robertson julkaisi 1980-luvun j\u00e4lkipuoliskolla, jolloin h\u00e4n levytti saksalaiselle JMT-levymerkille. JMT (Jazz Music Today) oli saksalainen levy-yhti\u00f6, joka toimi vuosina 1985-1995. JMT:n taiteilijoita oli Robertsonin ja Bernen ohella esimerkiksi Greg Osby<\/strong>, Steve Coleman<\/strong> ja Cassandra Wilson<\/strong>, kaikki amerikkalaisen jazzin nousevia nimi\u00e4 tuohon aikaan. JMT:n johtaja Stefan Winter<\/strong> perusti my\u00f6hemmin edelleen toimivan Winter & Winter -levymerkin. Herb Robertson levytti JMT:lle kaikkiaan nelj\u00e4 albumia vuosina 1985 – 1991, joista t\u00e4ss\u00e4 on esittelyss\u00e4 kolme ensimm\u00e4ist\u00e4, vuonna 1991 ilmestynytt\u00e4 ”Certified<\/em>”-levy\u00e4 ei (viel\u00e4) l\u00f6ydy levyhyllyst\u00e4ni. <\/p>\n\n\n\n

\"\"
Herb Robertson. Kuva: Jazz Times<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Robertson levytti ensimm\u00e4isen oman levyns\u00e4 New Yorkissa huhtikuussa 1985. Kokonaan Robertsonin s\u00e4vellyksist\u00e4 koostuvalla ”Transparency<\/em>”-levyll\u00e4 soittaa erinomainen kvintetti, jossa Tim Berne esiintyy vuorostaan rivimiehen\u00e4 oman yhtyeens\u00e4 trumpetistin levyll\u00e4. Pari omaa albumia julkaissut ja jo useilla muiden levyill\u00e4 vieraillut kitaristi Bill Frisell<\/strong> <\/a>on n\u00e4in j\u00e4lkik\u00e4teen katsottuna levytyksen suurin t\u00e4hti, mutta tuolloin 1980-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4 h\u00e4n oli yksi mielenkiintoinen nimi muiden kaltaistensa joukossa.<\/p>\n\n\n\n

Levyn A-puolen huippuja ovat alttosaksofonin ja trumpetin dialogin varassa leijuva ”Floatasia<\/em>” ja kulmikas bebop-teema ”Flocculus<\/em>”, joka ensin sy\u00f6ksyy t\u00e4yteen svengiin ja siirtyy sitten kipin\u00f6iv\u00e4n kitarasoolon kautta vapaan jazzin vesille. Suurimman osan B-puolesta t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kolmiosainen sarja, ”Enigmatic Suite<\/em>”, hyvinkin nimens\u00e4 veroinen arvoituksellinen vierailu jazzin ja nykymusiikin rajalle. Kaikkiaan ”Transparency<\/em>” on onnistunut ja hyvin kyps\u00e4 debyyttilevy.<\/p>\n\n\n\n

Herb Robertson Quintet<\/strong>: Transparency (JMT, 1985)
Herb Robertson, trumpetti, taskutrumpetti, kornetti, flyygelitorvi, Tim Berne, alttosaksofoni, Bill Frisell, kitara, Lindsey Horner, basso, Joey Baron, rummut<\/em><\/p>\n\n\n\n

* * * * * * * * *<\/p>\n\n\n\n

Toisen levyns\u00e4 Robertsonin kvintetti \u00e4\u00e4nitti Willisaussa Sveitsiss\u00e4, ei kuululla loppukes\u00e4n festivaalilla, vaan tammikuussa 1987 hotelli Mohrenin salissa, jossa illan toisena yhtyeen\u00e4 esiintyi Robertsonin yhtyeest\u00e4 nyt jo omille teille l\u00e4hteneen Bill Frisellin kvartetti. Willisaun arkistosta l\u00f6ytyy lyhyt katkelma (The Willisau Jazz Archive, January 1987<\/a>) Frisellin keikasta, mutta en tied\u00e4, onko \u00e4\u00e4nite julkaistu joskus kokonaan. Jos oikein ymm\u00e4rsin \u00e4\u00e4nitteen voi kuitenkin kuunnella Sveitsin kansallisen \u00e4\u00e4nitearkiston kuuntelupisteill\u00e4!<\/p>\n\n\n\n

Frisellin tilalla Robertsonin yhtyeess\u00e4 soitti vibrafonisti Gust William Tsilis<\/strong>, jonka rooli leijailevan soundin tuottajana jossain m\u00e4\u00e4rin muistutti Frisellin roolia ensimm\u00e4isell\u00e4 levyll\u00e4. P\u00e4\u00e4osan levyst\u00e4 vie neliosainen sarja ”Karmic Ramifications<\/em>”, joka kest\u00e4\u00e4 hieman yli puoli tuntia. Sin\u00e4 aikana ilmaisuvoimainen kvintetti ehtii n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kykyns\u00e4 niin svengaavan nykyjazzin kuin vapaan ilmaisun taitajana. Konsertti\u00e4\u00e4nitys on esikoislevy\u00e4 suoraviivaisempaa menoa ja tammikuun viimeisen p\u00e4iv\u00e4n ilta Willisaussa on ollut kuulijoille varmasti suuri el\u00e4mys. <\/p>\n\n\n\n

Levyn cd-versiolle on tallennettu viel\u00e4 vajaat puoli tuntia kest\u00e4v\u00e4 sarja ”Jiffy Jester Jig (Part 1, 2 & 3) Lulla<\/em>”.<\/p>\n\n\n\n

Herb Robertson Quintet<\/strong>: X-cerpts. Live at Willisau (JMT, 1987)
Herb Robertson, trumpetti, kornetti, flyygelitorvi, Tim Berne, alttosaksofoni, Gust William Tsilis, vibrafoni, Lindsey Horner, basso, Joey Baron, rummut<\/em><\/p>\n\n\n\n

* * * * * * * * *<\/p>\n\n\n\n

Robertsonin kolmas JMT-albumi poikkeaa kahdesta ensimm\u00e4isest\u00e4 albumista niin materiaaliltaan kuin kokoonpanoltaankin. ”Shades of Bud Powell<\/em>” on nimens\u00e4 mukainen Bud Powell<\/strong> -tribuutti. Viiden Powellin s\u00e4vellyksen lis\u00e4ksi levyll\u00e4 on yksi Robertsonin kappale, albumin nimikappale, joka sekin lainailee Powellin teemoja matkan varrella. <\/p>\n\n\n\n

Levyll\u00e4 soittaa rumpalilla vahvistettu vaskikvintetti. T\u00e4llainen bebop-yhteyksiss\u00e4 yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4 kokoonpano on luultavasti pakottanut Robertsonin v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4\u00e4n sovituksissaan ilmeisimpi\u00e4 bebopin vuorosanoja. Robertson nouseekin levyll\u00e4 enemm\u00e4n esille sointiv\u00e4reilt\u00e4\u00e4n rikkaiden vaskisoitinkuorojen luojana kuin trumpettisolistina. Levyn mieleenpainuvimmat tulkinnat ovat j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4t versiot Powellin klassikoista ”Un Poco Loco<\/em>”, ”Hallucinations<\/em>” ja ”Glass Enclosure<\/em>” sek\u00e4 trumpetti-tuuba-rumpu -trion esitt\u00e4m\u00e4 ”The Fruit<\/em>”, jolla Joey Baron<\/strong> svengaa vispil\u00f6ill\u00e4 ja sanomalehdell\u00e4. <\/p>\n\n\n\n

Herb Robertson Brass Ensemble<\/strong>: Shades of Bud Powell (JMT, 1989)
Herb Robertson, trumpetti, kornetti, flyygelitorvi, Brian Lynch, trumpetti, Robin Eubanks, pasuuna, Vincent Chancey, k\u00e4yr\u00e4torvi, Bob Stewart, tuuba, Joey Baron, rummut<\/em><\/p>\n\n\n\n

* * * * * * * * *<\/p>\n\n\n\n

Herb Robertsonin kolme ensimm\u00e4ist\u00e4 levy\u00e4 ovat siis kaikki eritt\u00e4in hienoa jazzia. Ne antavat Robertsonista monipuolisen kuvan niin trumpetistina, s\u00e4velt\u00e4j\u00e4n\u00e4 kuin yhtyeenjohtajana. N\u00e4it\u00e4 levyj\u00e4 ei l\u00f6ydy Spotifysta ja muista suoratoistopalveluista en ole etsinyt. Youtubesta sen sijaan l\u00f6ytyy keikka\u00e4\u00e4nite Willisaun vuoden 1988 festivaaleilta. Brass Ensemblen kokoonpano on hieman muuttunut levytyksest\u00e4, kun Steve Swell<\/strong> soittaa pasuunaa ja Joe Daley<\/strong> tuubaa. <\/p>\n\n\n\n

\n