{"id":22220,"date":"2023-03-29T22:30:43","date_gmt":"2023-03-29T19:30:43","guid":{"rendered":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/?p=22220"},"modified":"2023-04-10T22:11:00","modified_gmt":"2023-04-10T19:11:00","slug":"jason-moran-james-reese-europe","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/jason-moran-james-reese-europe\/","title":{"rendered":"Jason Moran: From the Dancehall to the Battlefield (Yes Records, 2023)"},"content":{"rendered":"\n
\n
\n
\"\"
James Reese Europe<\/em><\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n\n
\n
\"\"
Jason Moran<\/em><\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n<\/div>\n\n\n\n

Orkesterinjohtaja ja s\u00e4velt\u00e4j\u00e4 James Reese Europe<\/strong> (1881-1919) oli Amerikan mustan musiikin edell\u00e4k\u00e4vij\u00f6it\u00e4, er\u00e4s mustan musiikin alkur\u00e4j\u00e4hdyksist\u00e4, kuten Europen muistoa uudella levyll\u00e4\u00e4n kunnioittava pianisti ja s\u00e4velt\u00e4j\u00e4 Jason Moran<\/strong> luonnehtii. Europe toimi monessa asiassa ensimm\u00e4isen\u00e4 mustana muusikkona. Vuonna 1910 h\u00e4n organisoi ensimm\u00e4isen mustien muusikoiden yhteenliittym\u00e4n Clef Clubin, ammattiliiton ja sosiaalisen seuran. Clef Club yll\u00e4piti omaa orkesteria ja per\u00e4ti 125 muusikon suuruinen Clef Club Orchestra esiintyi Europen johdolla ensimm\u00e4inen\u00e4 mustien muusikoiden orkesterina kuuluisassa Carnegie Hallissa. Heti per\u00e4\u00e4n Europen oma orkesteri levytti ensimm\u00e4iset mustan orkesterin \u00e4\u00e4nilevyt vuonna 1913.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
James Reese Europe & Clef Club Orchestra<\/em><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Kun Yhdysvallat liittyiv\u00e4t mukaan ensimm\u00e4iseen maailmansotaan, johti James Reese Europe johti 369. jalkav\u00e4kirykmentin (Harlem Hellfighters) soittokuntaa. Orkesteri soitti ensimm\u00e4isen\u00e4 mustana yhtyeen\u00e4 ragtimen ja muiden jazzia edelt\u00e4vien musiikinlajien synkopoitua musiikkia Pariisissa ja tuli n\u00e4in osaksi my\u00f6s eurooppalaisen jazzin alkuaskelia. <\/p>\n\n\n\n

Europen ura j\u00e4i kuitenkin pahasti kesken, sill\u00e4 h\u00e4n kuoli jo vuonna 1919. Europe oli yhtyeineen esiintym\u00e4ss\u00e4 Bostonissa, kun h\u00e4nelle tuli riitaa aivan pikkuasiasta orkesterinsa rumpalin kanssa, joka puukotti Europea kaulaan kohtalokkain seurauksin.<\/p>\n\n\n\n

\u201cFrom the Dancehall to the Battlefield<\/em>\u201d tiivist\u00e4\u00e4 muutamaan sanaan Europen uran merkitt\u00e4vimm\u00e4t vaiheet, matkan ison tanssiorkesterin kapellimestarista maailmansodan melskeisiin. Moran kokosi levylle tentetin, jonka ytimess\u00e4 svengaa Moranin Bandwagon-trio (Jason Moran, basisti Tarus Mateen<\/strong> ja rumpali Nasheet Waits<\/strong>). Koska Europen musiikin kaltainen ”proto-jazz<\/em>” vaatii mukaan my\u00f6s puhallinsoittimia, soi levyll\u00e4 kolmen puupuhaltimen ja nelj\u00e4n vaskisoittimen muhkea\u00e4\u00e4ninen puhallinsektio.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
James Reese Europe ja 369. jalkav\u00e4kirykmentin muusikoita<\/em><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Moran on valinnut levylle j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4n valikoiman kappaleita 1900-luvun alusta, ajalta ennen varsinaisen jazzin syntym\u00e4\u00e4. Europen s\u00e4vellysten lis\u00e4ksi joukossa on sellaisia ragtime-s\u00e4velmi\u00e4 ja W.C. Handyn<\/strong> kappaleita, joita Europe ehti levytt\u00e4\u00e4. Jazzin esiasteiden ja modernin jazzin yhdistelm\u00e4st\u00e4 syntyy j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4n v\u00e4rik\u00e4st\u00e4 musiikkia. Vanhojen kappaleiden melodiat soivat tunnistettavina, mutta nykyjazzin keinoja monipuolisesti hallitsevat muusikot johdattavat musiikin v\u00e4lill\u00e4 t\u00e4ysin arvaamattomiin suuntiin. <\/p>\n\n\n\n

Suorastaan nerokas on Moranin idea liitt\u00e4\u00e4 yhteen vanha tanssikappale \u201cBallin\u00b4 the Jack<\/em>\u201d ja pianisti Geri Allenin<\/strong> s\u00e4vellys \u201cFeed the Fire\u201d<\/em>. Eri aikakausia edustavista kappaleista syntyy yhdess\u00e4 svengaava ja intensiivist\u00e4 tunnelmaa pursuavaa musiikkia. My\u00f6s vanhan virsis\u00e4velm\u00e4n \u201cFlee as a Bird<\/em>\u201d ja Arbert Aylerin<\/strong> \u201cGhosts<\/em>\u201d-kappaleen yhdistelm\u00e4 koskettaa. Harlem Hellfightersilla oli tapana kunnioittaa taistelussa kaatuneita asetovereitaan juuri \u201cFlee as a Birdi\u00e4<\/em>\u201d soittamalla. Saksofonisti Brian Settlesin <\/strong>soolossa yhdistyy Aylerin raaka free jazz ja vanhan virren hartaus. <\/p>\n\n\n\n

\"\"
James Reese Europen hautajaissaatto. Europe on haudattu<\/em>
Arlingtonin sotilashautausmaalle.<\/em><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

\u201cFrom the Dancehall to the Battlefield<\/em>\u201d on poikkeuksellisen onnistunut levy, joka kuuluu varmasti t\u00e4m\u00e4n vuoden parhaimpien jazzlevyn joukkoon (ja sit\u00e4 ennen Valon kuvia -blogin Vuoden valinnat-listalle<\/a>).<\/p>\n\n\n\n

Jason Moran<\/strong>: From the Dancehall to the Battlefield (Yes Records, 2023)
Jason Moran, piano, Tarus Mateen, basso, Nasheet Waits, rummut, Logan Richardson, alttosaksofoni, Brian Settles, tenorisaksofoni, Darryl Harper, klarinetti, David Adewumi, trumpetti, Reginald Cyntje, pasuuna, Chris Bates, pasuuna, Jose Davila, tuuba<\/em><\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Jason Moran: From the Dancehall to the Battlefield<\/h4>\n\n\n\n

Jason Moran kertoo levyn taustoista videoversiolla levyn nimikappaleesta.<\/p>\n\n\n\n

\n