{"id":24714,"date":"2023-11-05T14:17:02","date_gmt":"2023-11-05T12:17:02","guid":{"rendered":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/?p=24714"},"modified":"2023-11-05T14:27:33","modified_gmt":"2023-11-05T12:27:33","slug":"tjh-2023-2","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/tjh-2023-2\/","title":{"rendered":"Tampere Jazz Happening 2023 – festivaaliraportti"},"content":{"rendered":"\n

Helsingin Sanomien ennakkojutussa Tampere Jazz Happeningin taiteellinen johtaja Juhamatti Kauppinen<\/strong> v\u00e4itti, ett\u00e4 monille nuoren polven muusikoille jazz alkaa olla jopa kirosana. Hiphopiin keskell\u00e4 varttuneet nuoret puhuvat mieluummin vaikkapa improvisoidusta musiikista kuin jazzista. Ilmi\u00f6h\u00e4n ei ole uusi, sill\u00e4 \u201djazz<\/em>\u201d on tietenkin ollut ongelmallisen rajallinen tai leimautunut sana jo vuosikymmeni\u00e4. Esimerkiksi Chicagon AACM:n nuoret vihaiset muusikot k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 jazzin tilalla k\u00e4sitett\u00e4 \u201dGreat Black Music<\/em>\u201d jo 1960-luvulla.<\/p>\n\n\n\n

My\u00f6s jazzin ja hiphopin yhteyksill\u00e4 on jo aika lailla historiaa takanaan, joten Tampere Jazz Happeningin panostus n\u00e4ihin usein s\u00e4hk\u00f6ll\u00e4 ter\u00e4stettyihin rytmeihin on perusteltu. Itseni kaltainen \u201dvanha<\/em>\u201d jazzin harrastaja on kuitenkin kasvanut kiinni akustisten instrumenttien soundeihin ja jazzin elastisesti hengitt\u00e4v\u00e4\u00e4n svengiin, joten voin hyvin samaistua pitk\u00e4n linjan jazztoimijan kokemukseen: \u201dEi ollut ihan meid\u00e4n festivaali t\u00e4ll\u00e4 kertaa<\/em>\u201d.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Linda Fredriksson <\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

T\u00e4n\u00e4 vuonna kuuntelin Pakkahuoneen perjantain ja lauantain konsertit. Rannekkeella olisi toki ollut p\u00e4\u00e4sy my\u00f6s viereisen Telakan klubille, joka on festivaalin kotimaisen jazzin kotipes\u00e4. Koska entuudestaan tiesin, ett\u00e4 siell\u00e4 tarjolla on vain seisomapaikkoja, keskityin t\u00e4ll\u00e4kin kertaa Pakkahuoneen ison lavan tarjontaan.<\/p>\n\n\n\n

Suomen Jazzliitto valtaa jo perinteeksi muodostuneeseen tapaan Pakkahuoneen lavan ennen varsinaisen festivaaliohjelman alkua. Jazzliitto ja YLE palkitsevat ansioituneita muusikoita ja toimijoita Suomi-jazzin t\u00e4rkeimmill\u00e4 tunnistuksilla. Vuoden Yrj\u00f6-palkinto my\u00f6nnettiin saksofonisti Linda Fredrikssonille<\/strong>, joka on hienon \u201dJuniper<\/em>\u201d-levyns\u00e4 ja -yhtyeens\u00e4 my\u00f6t\u00e4 saanut laajasti positiivista huomiota sek\u00e4 kotona ett\u00e4 ulkomailla. Jazzliitto on perustanut my\u00f6s uuden, nuorille muusikoille tarkoitetun Taimi-palkinnon. Historian ensimm\u00e4inen Taimi ojennettiin pianisti ja puhallinsoittaja Joonatan Henrikssonille<\/strong>, jonka musiikkia\/soittoa en viel\u00e4 ole p\u00e4\u00e4ssyt kuulemaan. Ylen jazzradion erilaisille jazztoimijoille suunnatun Varjo-Yrj\u00f6n sai sein\u00e4jokelainen aktiivi Marita Nyrhinen<\/strong> ansioistaan jazzkonserttien j\u00e4rjest\u00e4j\u00e4n\u00e4 haasteellisissa olosuhteissa.<\/p>\n\n\n\n

Tuttuun tapaan Yrj\u00f6-palkittu sai soittaa lyhyen n\u00e4ytteen musiikistaan. Linda Fredriksson toi tietenkin lavalle Juniper-yhtyeens\u00e4, joka soitti ensin pari tuttua kappaletta, mutta my\u00f6s yhden ennenkuulemattoman. Uuden kappaleen j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4n v\u00e4reilev\u00e4 tunnelma antaa syyn odottaa innokkaasti Fredrikssonin toista albumia.<\/p>\n\n\n\n

Perjantai 3.11.2023<\/h3>\n\n\n\n

Varsinainen festivaaliohjelman avasi Britanniassa asuvan ukrainalaisen harpistin Alina Bzhezhinskan<\/strong> johtama HipHarp Collective. Yhtyeen nimi viittaa hiphopin suuntaan, mutta minun korvissani yhtyeen musiikki liittyi mieluummin \u201dspiritual jazzin<\/em>\u201d perinteeseen. T\u00e4ll\u00e4 hieman ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isell\u00e4 k\u00e4sitteell\u00e4 viitataan John Coltranen<\/strong> ja Pharoah Sandersin<\/strong> perinteit\u00e4 jatkavaan musiikkiin, jota leimaavat meditatiiviset rytmit, pitk\u00e4t saksofonisoolot ja maailmoja syleilev\u00e4t s\u00e4vellysten nimet. HipHarp Collective soittikin aluksi Sandersin, Alice Coltranen<\/strong> ja toisen jazzharpun uranuurtajan Dorothy Ashbyn<\/strong> kappaleita. Musiikki oli edell\u00e4 kuvatulla tavalla spirituaalista ja saksofonisti Tony Kofi<\/strong> sooloili voimallisesti. Bzhezhinska itse todisti, ett\u00e4 harppu ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole mik\u00e4\u00e4n hempeiden tunnelmien instrumentti, vaan sill\u00e4 on mahdollista tuottaa my\u00f6s ter\u00e4v\u00e4n raivokkaita soundeja. Setin loppupuolella yhtye soitti omaa tuotantoaan ja musiikin intensiteetti laski.<\/p>\n\n\n\n

Trumpetisti Verneri Pohjola<\/strong> toi lavalle uuden yhtyeens\u00e4, joka on mukana vasta ilmestyneell\u00e4 \u201dMonkey Mind<\/em>\u201d -albumilla (Edition Records). Kvartetissa soittavat brittil\u00e4inen pianisti Kit Downes<\/strong>, tanskalainen basisti Jasper H\u00f8iby<\/strong> ja rumpali Olavi Louhivuori<\/strong>. Tampereella mukana oli viel\u00e4 kosketinsoittaja Tuomas Pr\u00e4tt\u00e4l\u00e4<\/strong> ja kahdelle kappaleelle kutsuttu tuore Yrj\u00f6-palkittu Linda Fredriksson. Pohjolan musiikki oli tuttuun tapaan melankolisen jylh\u00e4\u00e4 ja paikoin dramaattista. Kun uusi yhtye oli tuonut mukanaan lis\u00e4\u00e4 rentoutta ja groovea, nousi yhtyeen keskittynyt ja kaunis konsertti koko festivaalin huippuhetkeksi.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Illan p\u00e4\u00e4tti jazzlaulajana Timo Lassyn<\/strong> levyll\u00e4 aikoinaan vieraillut Jos\u00e9 James<\/strong>, joka esitti tulkintojaan Erykah Badun<\/strong> neo soulista. James on taitava laulaja ja h\u00e4nt\u00e4 s\u00e4est\u00e4v\u00e4 trio tavoitti jazzyhtyeen notkeutta ja dynamiikkaa. Koska en tunne Erykah Badun musiikkia, j\u00e4in seuraamaan Jamesin tulkintaa ulkopuolelta. Luulen, ett\u00e4 aihetta paremmin tunteneille Jamesin esitys oli hyvinkin antoisaa kuultavaa.<\/p>\n\n\n\n

Lauantai 4.11.2023<\/h4>\n\n\n\n

Aikaisemmilta vuosilta tutuksi tulleeseen tapaan Pakkahuoneen lauantai tarjoili todella tukevan paketin musiikkia, kaksi kolmen yhtyeen konserttia. Siit\u00e4h\u00e4n tulee kestoa noin kuusi tuntia, eli tarkka kuuntelu tarkoittaa ihan t\u00e4ytt\u00e4 ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4\u00e4. Niinp\u00e4 ei olekaan ihme, ett\u00e4 aivan kaikkiin yhtyeisiin en jaksanut paneutua samalla tavalla.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Kalle Kalima<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Ensimm\u00e4isen konserttiosouuden aloitti saksalainen Kuu!, joka on suomalaisittain kiinnostava Kalle Kaliman<\/strong>, yhtyeen s\u00e4velt\u00e4j\u00e4n ja toisen kitaristin takia. Kuu! soitti meluisaa ja \u00e4kkiv\u00e4\u00e4r\u00e4t kulmikasta rockia, jossa oli niukalti tilaa hiljaisemmille lepopaikoille. Setti oli voimakas kokonaisuus, laulaja Jelena Kulji\u0107<\/strong> dramaattinen, rumpali Christian Lillinger<\/strong> levottomasti jatkuvassa liikkeess\u00e4 ja molemmilla kitaristien (toinen kitaristi on Frank M\u00f6bus<\/strong>)soitossa oli raivoisan energian lis\u00e4ksi aikaa my\u00f6s yksityiskohdille.<\/p>\n\n\n\n

Amerikkalaisen vibrafonisti Joel Rossin<\/strong> (Down Beat -\u00e4\u00e4nestysten menestyj\u00e4) Good Vibes oli lauantain toinen selke\u00e4 jazzyhtye. (Toinen oli illan viimeinen Marcus Strickland Twi-Life.) Kvartetti soitti yhteen putkeen svengaavasti virtaavan matkan, jonka varrella pys\u00e4hdyttiin muutaman kerran tarttuvien melodioiden \u00e4\u00e4relle. Joel Ross oli itsevarma virtuoosi, jonka soittoa oli jo pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n visuaalisessa mieless\u00e4 j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4\u00e4 seurata. Kenties yhtye olisi kaivannut Rossin rinnalle viel\u00e4 toisen yht\u00e4 vahvan solistisen \u00e4\u00e4nen.<\/p>\n\n\n\n

Ruotsalaisen Goran Kajfe\u0161in<\/strong> johtama Subtropic Arkestra soitti muhkean maailmanmusiikillisen sekoituksen, jossa oli vaikutteita niin Balkanilta kuin Turkista. Yhtyeenjohtajan lis\u00e4ksi saksofonistit Jonas Kullhammar<\/strong> ja Per \u201dRusktr\u00e4sk\u201d Johansson<\/strong> sek\u00e4 omaper\u00e4isell\u00e4 avaruusoundilla soittava kitaristi Robert \u00d6stlund<\/strong> vakuuttivat. Festivaalin k\u00e4siohjelmassa v\u00e4itet\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 kyse on yhtyeen ensimm\u00e4isest\u00e4 Suomen vierailusta. Kuitenkin luotettavan l\u00e4hteen (Rantajatsien veteraani Pertti Kinnunen<\/strong>) mukaan Arkestra esiintyi Raahen Rantajatseilla jo vuonna 2013.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Goran Kajfe\u0161<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Illan toisen konserttijakson aloitti australialainen trio Brekky Boy soitti s\u00e4hk\u00f6ll\u00e4 h\u00f6ystetty\u00e4 pianotriomusiikkia, joka j\u00e4i kyll\u00e4 kauas k\u00e4siohjelman vertailukohdista Bad Plus -triosta ja E.S.T.:sta. Trion rumpalin kova\u00e4\u00e4ninen paukutus oli itselleni liikaa ja siirryin klubin puolelle muiden pakolaisten p\u00f6yt\u00e4\u00e4n. Joko kohdalleni iski festivaaliv\u00e4symys tai sitten Brekky Boy oli oikeasti tyls\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Brittil\u00e4inen saksofonisti Camilla George<\/strong> jatkoi iltaa huomattavasti dynaamisemmalla musiikilla. Georgella oli vahva soundi alttosaksofonissaan ja muutamalla kappaleella vieraillut rappari Sanity oli sympaattinen. Yhtye soitti energisesti, mutta en kai kuulunut kohderyhm\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 j\u00e4in tarkkailemaan musiikkia t\u00e4ysin ulkopuolelta. Sel\u00e4n takaa kuului kuitenkin setin lopussa tyytyv\u00e4inen kommentti: \u201dYksist\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4n konsertin takia kannatti tulla t\u00e4nne<\/em>\u201d. Onneksi maailmassa on erilaista musiikkia ja erilaiset ihmiset saavat musiikista erilaisia el\u00e4myksi\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Pakkahuoneen lauantai p\u00e4\u00e4ttyi amerikkalaisen Marcus Stricklandin<\/strong> Twi-Life -yhtyeen settiin, joka liittyi mielest\u00e4ni aika lailla alussa mainitun spiritual jazzin maailmaan. Stricklandin s\u00e4vellysten tausta-ajatuksena oli usein maapallon tilaan liittyv\u00e4t huolet ja Strickland soitti v\u00e4kivahvasti niin tenorisaksofonia kuin bassoklarinettia. Spiritual jazzin suuntaan kuulijoita johdatti erityisesti yhtyeen kosketinsoittaja Mitch Henryn<\/strong> luomat varsin avaruudelliset tunnelmat. Kvartetin rumpali Charles Haynes<\/strong> osoittautui varsinaiseksi virtuoosiksi, joka taitavan jazzrumpalit lailla hallitsi koko skaalan pienist\u00e4 hiljaisista iskuista koko rumpusetin massiiviseen pauhuun. My\u00f6s s\u00e4hk\u00f6bassot soittanut Kyle Miles<\/strong> kuulosti mielenkiintoiselta, mutta eturivin valokuvaajan paikalta kuunneltuna basson soundi puuroutui turhan usein.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4m\u00e4n vuoden Tampere Jazz Happening j\u00e4tti j\u00e4lkeens\u00e4 ehk\u00e4 enemm\u00e4n kysymyksi\u00e4 kuin niit\u00e4 suurimpia el\u00e4myksi\u00e4. (Sunnuntain Pakkahuoneelle oli toki luvassa jazzillisempaa ilmett\u00e4, mutta t\u00e4ll\u00e4 kertaa sunnuntain ohjelma j\u00e4i siis kuulematta.) Kysymyksist\u00e4 huolimatta (ja toki niiden ansiosta) Tampere Jazz Happening oli toki paikka sek\u00e4 kulttuuriel\u00e4myksille ett\u00e4 mukaville kohtaamisille.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a><\/figure>\n\n\n\n

Valokuvaamisesta<\/h4>\n\n\n\n

Kameran muistikortille tallentui runsaasti valokuvia Pakkahuoneen esiintyjist\u00e4. Niist\u00e4 vain muutama on t\u00e4m\u00e4n postauksen kuvituksena. Palaan kuvasatoon my\u00f6hemmin viel\u00e4 erillisess\u00e4 kuvajutussa.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Helsingin Sanomien ennakkojutussa Tampere Jazz Happeningin taiteellinen johtaja Juhamatti Kauppinen v\u00e4itti, ett\u00e4 monille nuoren polven muusikoille jazz alkaa olla jopa kirosana. Hiphopiin keskell\u00e4 varttuneet nuoret puhuvat mieluummin vaikkapa improvisoidusta musiikista kuin jazzista. Ilmi\u00f6h\u00e4n ei ole uusi, sill\u00e4 \u201djazz\u201d on tietenkin ollut ongelmallisen rajallinen tai leimautunut sana jo vuosikymmeni\u00e4. Esimerkiksi Chicagon AACM:n nuoret vihaiset muusikot k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":24715,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"ngg_post_thumbnail":0,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":"","jetpack_publicize_message":"","jetpack_publicize_feature_enabled":true,"jetpack_social_post_already_shared":true,"jetpack_social_options":{"image_generator_settings":{"template":"highway","default_image_id":0,"font":"","enabled":false},"version":2}},"categories":[3],"tags":[561,991,18,219,54],"class_list":["post-24714","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-jazz","tag-festivaaliraportti","tag-jazzfestivaalit","tag-suomalainen-jazz","tag-tampere-jazz-happening","tag-yrjo-palkinto"],"jetpack_publicize_connections":[],"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/i0.wp.com\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2023\/11\/MG_5166.jpeg?fit=1549%2C1032&ssl=1","jetpack_likes_enabled":false,"jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/24714","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=24714"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/24714\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":24724,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/24714\/revisions\/24724"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/24715"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=24714"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=24714"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=24714"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}