{"id":24870,"date":"2023-12-04T23:32:36","date_gmt":"2023-12-04T21:32:36","guid":{"rendered":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/?p=24870"},"modified":"2023-12-05T10:21:53","modified_gmt":"2023-12-05T08:21:53","slug":"we-jazz-2023-2","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/we-jazz-2023-2\/","title":{"rendered":"We Jazz 2023 – festivaaliraportti"},"content":{"rendered":"\n
\"\"
Gard Nilssen\u00b4s Acoustic Unity – Kuudes linja<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Kuudes linja – perjantai 1.12.2023 <\/h4>\n\n\n\n

T\u00e4m\u00e4n vuoden We Jazz -festivaali alkoi osaltani perjantai-iltana (1.12.2023) Kuudes linja -klubilta. Siell\u00e4 esiintyi kaksi yhtyett\u00e4, joita yhdisti ruotsalainen basisti Petter Eldh<\/strong>. Illan avanneessa rumpali Gard Nilssenin<\/strong> Acoustic Unityssa h\u00e4n esiintyi vahvassa rivimiehen roolissa, kun taas illan toinen yhtye Post Koma on edelt\u00e4j\u00e4ns\u00e4 Koma Saxon tavoin nimenomaan Eldhin yhdess\u00e4 saksofonisti Otis Sandsj\u00f6n<\/strong> kanssa luotsaama projekti.<\/p>\n\n\n\n

Kaksi tenorisaksonistia ja komppipari lupaa usein svengaavaa free jazzin suuntaan kallellaan olevaa musiikkia. Lupaus toteutui t\u00e4ydellisesti Acoustic Unityn keikalla, jossa yhtyeen vakituinen fonisti Andr\u00e9 Roligheten <\/strong>sai rinnalleen vieraaksi Kjetil M\u00f8sterin<\/strong>. Kvartetti todisti voimallisesti, ett\u00e4 norjalainen jazz voi hyvin olla muutakin kuin kuulasta vuonojazzia, sill\u00e4 Acoustic Unity soitti v\u00e4kivahvaa ja svengaavaa jazzia, jossa voi kuulla viittauksia niin Albert Aylerin<\/strong> kuin Ornette Colemanin<\/strong> suuntiin. <\/p>\n\n\n\n

P\u00e4\u00e4sin Acoustic Unityn setin aikana kamerani kanssa niin hyv\u00e4lle paikalle, ett\u00e4 j\u00e4in siihen odottamaan Post Koman keikkaa. Post Koma esiintyi triona, jossa Eldhin ja Sandsj\u00f6n lis\u00e4ksi rumpuja soitti Teppo M\u00e4kynen<\/strong>. Trion s\u00e4hk\u00f6ll\u00e4 ter\u00e4stetty musiikki tuli eturiviin turhan kovalla volyymilla, joten jouduin jonkin ajan kuluttua vaihtamaan paikkaa ja menetin n\u00e4k\u00f6yhteyden lavalla. Samalla oheni yhteys musiikkiin ja keikan loppu j\u00e4i hieman taustamusiikiksi, toki loppupuolen kansanmusiikillinen teema (olikohan se joltain Koma Saxon levylt\u00e4?) oli vaikuttava. <\/p>\n\n\n\n

Conversations lauantaina 2.12.2023 <\/h4>\n\n\n\n

El\u00e4m\u00e4ss\u00e4 t\u00e4ytyy tehd\u00e4 valintoja ja lauantaiaamuna valinta oli teht\u00e4v\u00e4 Pentti Sammallahden<\/strong> valokuvan\u00e4yttelyn ja We Jazzin ohjelmaan kuuluvien keskustelujen v\u00e4lill\u00e4. Koska olin matkustanut Helsinkiin nimenomaan We Jazzin takia, p\u00e4\u00e4tin menn\u00e4 Korjaamolle kuuntelemaan keskusteluja ja muusikkohaastatteluja, jotka alkoivat jo klo 11. Ensimm\u00e4isess\u00e4 istunnossa saksofonisti ja s\u00e4velt\u00e4j\u00e4 Darius Jones<\/strong> keskusteli viime vuoden parhaimpien levyjen joukkoon kuuluneesta \u201dfLuXkit Vancouver (its<\/s> suite but sacred<\/a><\/em>\u201d -albumistaan, monitaiteellisesta Fluxus-liikkeest\u00e4 sek\u00e4 tavoitteesta p\u00e4\u00e4st\u00e4 musiikissa aina kartoittamattomalle maaper\u00e4lle. <\/p>\n\n\n\n

\"\"
Darius Jones ja Matti Nives<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Toinen keskustelu meni ruotsalaisen avantgarden ja siihen liittyvien dokumenttielokuvien merkeiss\u00e4. Puheena olivat paikan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 itsekin ollut ly\u00f6m\u00e4soittaja ja k\u00e4sitemuusikko Sven-\u00c5ke Johansson<\/strong> sek\u00e4 ruotsalaisen vapaan improvisaation yksin\u00e4inen edell\u00e4k\u00e4vij\u00e4 Bengt \u201dFrippe\u201d Nordstr\u00f6m<\/strong> (1936-2000), joista molemmista on tehty dokumenttielokuvat. Elokuvaan liittyy l\u00e4heisesti my\u00f6s Mats Gustafssonin<\/strong> ty\u00f6st\u00e4m\u00e4 levyboksi, joka kokoaa yhteen Frippe Nordstr\u00f6min aikoinaan l\u00e4hinn\u00e4 itselleen ja l\u00e4hipiirilleen \u00e4\u00e4nitt\u00e4m\u00e4t saksofonisoolot. <\/p>\n\n\n\n

Keskusteluosion kolmantena jaksona Petter Eldh ja Otis Sandj\u00f6 demonstroivat ty\u00f6tapojaan. Samplaamalla p\u00e4tki\u00e4 Sven-\u00c5ke Johanssonin ja pianisti Jan Johanssonin<\/strong> versioista ruotsalaisesta kansanlaulusta \u201dFlickorna i Sm\u00e5land<\/em>\u201d he rakensivat rytmisen aihion, josta saattaa lopulta kehitty\u00e4 ihan oikea kappale. Digitaalinen \u00e4\u00e4nen muokkaaminen ja my\u00f6hemmin illalla kuultu vapaa, t\u00e4ysin akustinen improvisointi ovat ensi silm\u00e4yksell\u00e4 t\u00e4ysin eri maailmoista, mutta ainakin Petter Eldh pystyy toimimaan molemmissa ymp\u00e4rist\u00f6iss\u00e4. <\/p>\n\n\n\n

On arvokasta, ett\u00e4 We Jazz tarjoaa musiikin lis\u00e4ksi syvent\u00e4v\u00e4\u00e4 oheisohjelmaa, vaikka keskustelujen ja elokuvien osallistujam\u00e4\u00e4r\u00e4t j\u00e4iv\u00e4t nyt aika pieniksi. Musiikki ei koskaan el\u00e4 tyhji\u00f6ss\u00e4 ja keskustelut niin muusikoiden kuin muidenkin musiikin ymp\u00e4rill\u00e4 toimivien kanssa laventavat ymm\u00e4rryst\u00e4 musiikista.<\/p>\n\n\n\n

Blue For A Moment & Frippe lauantaina 2.12.2023 <\/h4>\n\n\n\n

Vuonna 2017 ilmestynyt dokumenttielokuva \u201dBlue For a Moment<\/em>\u201d kertoo 1960-luvulla Saksaan muuttaneen Sven-\u00c5ke Johanssonin uran vaiheista ja n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 h\u00e4net esiintymislavalla erilaisten kokoonpanojen kanssa. Vaikka niihin n\u00e4ytti kuuluvan tavallinen marssimusiikkia soittava puhallinorkesterikin, on Johansson pohjimmiltaan musiikin olemusta tai rajoja pohdiskeleva k\u00e4sitetaiteilija, joka haastaa esimerkiksi ajatuksia instrumentista soittamalla jousella vaikkapa pahvilaatikoita.<\/p>\n\n\n\n

Kuulin Johanssonia jo vuosia sitten Kerava Jazzeilla ja muistan tuolloin ihastuneeni h\u00e4nen t\u00e4ysin arvaamattomalta ja absurdilta vaikuttaneeseen soittoonsa. H\u00e4n esimerkiksi l\u00f6i rumpuja pyyhkeell\u00e4 ja sama toistuu my\u00f6s elokuvassa useita kertoja. Kuten elokuvassa haastateltu Johanssonin yhteisty\u00f6kumppani R\u00fcdiger Carl<\/strong> toteaa, on vapaallakin improvisoinnilla omat rajansa ja vakiintuneet k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6ns\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Illan toisena dokumenttina esitettiin Bengt \u201dFrippe<\/em>\u201d Nordstr\u00f6mist\u00e4 kertovan \u201dFrippe<\/em>\u201d-elokuvan t\u00e4m\u00e4n hetkinen ty\u00f6versio, sill\u00e4 elokuva valmistuu lopullisesti vasta ensi vuonna. Keskener\u00e4isen\u00e4kin \u201dFrippe<\/em>\u201d toi esille ristiriitaisen, surullisenkin hahmon. Frippe Nordstr\u00f6m oli toisille vapaan improvisoinnin edell\u00e4k\u00e4vij\u00e4 ja torille sukunsa varoilla muusikkoa leikkiv\u00e4 amat\u00f6\u00f6ri, joka ei oikeasti osannut soittaa. Ehk\u00e4 h\u00e4n oli jonkinlainen kyl\u00e4hullu, joka kuitenkin jaksoi v\u00e4sym\u00e4tt\u00e4 haastaa sovinnaisia musiikintekemisen muotoja ja asettui n\u00e4in esikuvaksi monelle, esimerkiksi juuri Mats Gustafssonille. <\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Joonas Tuuri & Adele Sauros – JAF Trio<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/a>
Frederik Emil B\u00fclow – JAF Trio<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Solos for Frippe – lauantai 2.12.2023 <\/h4>\n\n\n\n

Lauantain Korjaamon mega-illan valikoima oli valtava, Hesarin laskujen<\/a> mukaan ohjelmassa oli yhteens\u00e4 noin viisitoista tuntia musiikkia. Kuulija oli siis pakollisen valinnan \u00e4\u00e4rell\u00e4. Elokuvan ja keskustelun innoittamana p\u00e4\u00e4tin valita p\u00e4\u00e4kohteekseni sooloimprovisaatioiden sarjan \u201dSolos for Frippe<\/em>\u201d, jonka Mats Gustafsson oli kuratoinut Frippe Nordstr\u00f6min kunniaksi. T\u00e4llaisia vapaan improvisaation paketteja on harvoin tarjolla. <\/p>\n\n\n\n

Gustafsson oli valinnut mukaan kaikkiaan kolmetoista muusikkoa, jotka kukin soittivat noin vartin mittaisen vapaan improvisaation. Kun seuraava muusikko astui lavalle soittamaan edellisen viel\u00e4 lopetellessa, syntyi keskeytym\u00e4tt\u00e4 jatkuva virta niin kontrabasson naputtelua ja basson kielten raapimista kuin raastavia saksofonisoundeja. Varsinkin Mette Rasmussen<\/strong> onnistui puhaltamaan fonistaan suorastaan j\u00e4risytt\u00e4v\u00e4n intensiivisi\u00e4 \u00e4\u00e4ni\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Mats Gustafsson<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Illan erikoisvieras oli Seppo Laine<\/strong>, suomalaisen vapaan improvisaation tuntemattomin hahmo, jonka Mats Gustafsson kuitenkin l\u00f6ysi ja kutsui mukaan Frippe-sarjaan. Laine \u00e4\u00e4nitti vuonna 1970 yhdess\u00e4 ly\u00f6m\u00e4soittaja Jouni Kestin <\/strong>kanssa levyn \u201dVallankumouksen analyysi<\/em>\u201d. Parikymment\u00e4 minuuttia kest\u00e4v\u00e4 ep-levy vaipui unohduksiin ja on j\u00e4\u00e4nyt useimmilta (my\u00f6s minulta) t\u00e4ysin piiloon. Nyt Laine siis nousi pitk\u00e4n tauon j\u00e4lkeen yleis\u00f6n eteen, ty\u00f6nsi mikrofonin mustaksi ja punaiseksi maalatun saksofoninsa torveen ja soitti.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Seppo Laine<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Mielest\u00e4ni on tarpeetonta arvioida soolojen vapaata lentoa tai vertailla solistien ilmaisua ja k\u00e4ytt\u00e4mi\u00e4 keinoja. Vapaa improvisaatio on parhaimmillaan Korjaamon kaltaisessa intiimiss\u00e4 tilanteessa, jossa muusikon n\u00e4kee ja kokee aivan silmiens\u00e4 edess\u00e4. Silloin voi antaa melodioita ja s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisi\u00e4 rytmej\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4v\u00e4n abstraktin musiikin tulla korviin ilman pyrkimyst\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4miseen tai analyysiin. Kuuntelin sarjan soolot kahta viimeist\u00e4 lukuunottamatta ja ankarista \u00e4\u00e4nist\u00e4 huolimatta kokemus oli jollain tavalla levollinen, jopa puhdistava. <\/p>\n\n\n\n

Gard Nilssen\u00b4s Supertronic Orchestra – lauantai 2.12.2023 <\/h4>\n\n\n\n
\"\"
Gard Nilssen\u00b4s Supertronic Orchestra<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

J\u00e4tin siis improvisaatiot virtaamaan ja siirryin yksin\u00e4isten solistien \u00e4\u00e4relt\u00e4 kuuntelemaan festivaalin suurinta kokoonpanoa eli 17-henkist\u00e4 Gard Nilssen\u00b4s Supertronic Orchestraa, jonka keikka oli ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 koko festivaalin tapaus. Orkesteri julkaisi aiemmin t\u00e4n\u00e4 vuonna We Jazzilla erinomaisen levyn ”Family<\/em>”, josta kirjoittamani p\u00e4tee hyvin orkesterin upeaan live-esitykseenkin. Siis n\u00e4in: \u201dSupersonic Orchestrasta tarvittaessa irtoaa massiivinen \u00e4\u00e4nimuuri, mutta orkesterin ei kuitenkaan paahda t\u00e4ysill\u00e4 koko aikaa. Isosta orkesterista n\u00e4et kohoaa esille erilaisia pienempi\u00e4 kokoonpanoja ja t\u00e4yden orkesterin pauhun vastapainoksi kuullaan l\u00e4hes lyyrisi\u00e4 jaksoja<\/em>.\u201d Vaikka orkesteri on iso, kyse ei mill\u00e4\u00e4n lailla ole big band -musiikista totutussa mieless\u00e4, vaan v\u00e4rikk\u00e4\u00e4st\u00e4 voimajazzista vaikkapa Charles Minguksen<\/strong> orkesterien hengess\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4m\u00e4n vuoden We Jazz -reittini kulki vahvasti siis vapaan improvisaation ja norjalaisen jazzin merkeiss\u00e4. Kuuntelin lauantaina vajaat setit my\u00f6s JAF Triolta ja Valtteri Laurell Nonetilta. Niist\u00e4 keikoista liitin t\u00e4h\u00e4n raporttiin muutaman kuvan. Palaan festivaalin kuvasatoon viel\u00e4 laajemmin ja julkaisen lis\u00e4\u00e4 valokuvia my\u00f6hemm\u00e4ss\u00e4 postauksessa.<\/p>\n\n\n\n

Lis\u00e4tietoja<\/h4>\n\n\n\n