{"id":25356,"date":"2024-04-01T10:07:18","date_gmt":"2024-04-01T07:07:18","guid":{"rendered":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/?p=25356"},"modified":"2024-04-01T10:18:07","modified_gmt":"2024-04-01T07:18:07","slug":"peela-notbad","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/peela-notbad\/","title":{"rendered":"Peela: Notbad (Eclipse Music, 2024)"},"content":{"rendered":"\n<figure class=\"wp-block-image size-large is-style-default\"><img data-recalc-dims=\"1\" loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"852\" height=\"568\" src=\"https:\/\/i0.wp.com\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2024\/03\/Peela-44-siisti-2-edit-1024x683-1.jpg?resize=852%2C568&#038;ssl=1\" alt=\"\" class=\"wp-image-25357\" srcset=\"https:\/\/i0.wp.com\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2024\/03\/Peela-44-siisti-2-edit-1024x683-1.jpg?resize=852%2C568&amp;ssl=1 852w, https:\/\/i0.wp.com\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2024\/03\/Peela-44-siisti-2-edit-1024x683-1.jpg?resize=426%2C284&amp;ssl=1 426w, https:\/\/i0.wp.com\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2024\/03\/Peela-44-siisti-2-edit-1024x683-1.jpg?resize=768%2C512&amp;ssl=1 768w, https:\/\/i0.wp.com\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2024\/03\/Peela-44-siisti-2-edit-1024x683-1.jpg?w=1024&amp;ssl=1 1024w\" sizes=\"auto, (max-width: 852px) 100vw, 852px\" \/><figcaption class=\"wp-element-caption\">Peela. Kuva: peelamusic.com<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n<p>Nettisivuillaan Peela-yhtye luonnehtii musiikkiaan genrerajoja ylitt\u00e4v\u00e4ksi ja jazzin, funkin, rockin ja neo soulin aineksia yhteen sulauttavaksi keitokseksi. Ehk\u00e4 kyse on sukupolvien eroista, mutta itselleni yhtyeen kolmannen albumin tarmokkaasti avaava nimikappale tuo v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti mieleen viel\u00e4 yhden genren, jota Peela itse ei esittelyss\u00e4\u00e4n mainitse, nimitt\u00e4in vanhan kunnon fuusiojazzin. Nimikappale n\u00e4et pursuaa fuusiosta tuttuja kiper\u00e4n mutkikkaita teemoja, s\u00e4hk\u00f6isten soittimien soundeja ja hyperaktiivisten rumpujen liikkeelle potkimaa vauhtia.<\/p>\n\n\n\n<p>Aloitellessani jazzin kuuntelemista 1970-luvun lopulla fuusiojazz oli suosittua, aivan ajan hermolla olevaa p\u00e4iv\u00e4n musiikkia. Toisaalta monet kriitikot suhtautuivat fuusioon ep\u00e4illen ja syyttiv\u00e4t genren edustajia liiallisesta virtuositeetin suosimisesta. Kitaristi <strong>Johannes Granrothin<\/strong> s\u00e4vellyksist\u00e4 koostuva albumi ei onneksi t\u00e4h\u00e4n sudenkuoppaan lankea. Vaikka yhtyeen soittajat ovat tietenkin riitt\u00e4v\u00e4n taidokkaita, tarvittaessa varmaan virtuoosejakin, onnistuu Peela esitt\u00e4m\u00e4\u00e4n musiikkinsa luonnollisen musikaalisesti, itsetarkoituksellista poseeraamista v\u00e4ltellen.<\/p>\n\n\n\n<p>Peelan noin 72 minuutin mittainen albumi on pidempi kuin useimmat viime aikoina julkaistut levyt ja sille mahtuu fuusiojazzin lis\u00e4ksi paljon muitakin vivahteita, my\u00f6s noita yhtyeen omia luonnehdintoja. Koska levyll\u00e4 on per\u00e4ti nelj\u00e4toista kappaletta, nostan kokonaisuudesta esille ihan vain muutaman esimerkin.<\/p>\n\n\n\n<p>Levyn pisin raita, kahdeksanminuuttinen \u201d<em>Ball Dance<\/em>\u201d on vakuuttava n\u00e4yte yhtyeen dynaamisesta groovesta, joka kulkee vahvasti  rumpali <strong>Severi Sorjosen<\/strong> ja basisti <strong>Oliver Karttusen<\/strong> j\u00e4ntev\u00e4n kompin varassa. Albumin laulukappaleista mieleen j\u00e4i eristyisesti \u201d<em>Liar<\/em>\u201d jossa <strong>Maja Mannilan<\/strong> vahvan soul-laulun j\u00e4lkeen sy\u00f6ksyt\u00e4\u00e4n Granrothin kitaran ja <strong>Sami Leponiemen <\/strong>saksofonin intensiiviseen vuoropuheluun. Lempe\u00e4n melodinen \u201d<em>Silver Lining<\/em>\u201d antaa tilaa vierailevan trumpetistin <strong>Rafa Postelin<\/strong> viile\u00e4n tyylikk\u00e4\u00e4lle soololle. My\u00f6s yhtyeen alkuper\u00e4inen basisti <strong>Filemon von Numers<\/strong> vierailee levyll\u00e4 ja tuo \u201d<em>Maybe Next Timelle<\/em>\u201d kepe\u00e4sti kulkevaa svengi\u00e4 yhdess\u00e4 <strong>Mikko Antilan<\/strong> vibrafonin kanssa.<\/p>\n\n\n\n<p>Siis jo kolmannen albuminsa julkaiseva Peela on valitettavasti j\u00e4\u00e4nyt minulta aiemmin huomiotta niin blogissa kuin kuunteluussakin. Nyt raikas, kepe\u00e4n vaivattomasti ja moni-ilmeinen kulkeva \u201d<em>Notbad<\/em>\u201d korjaa puutteen ja j\u00e4tt\u00e4\u00e4 vahvan toiveen: T\u00e4t\u00e4 yhtyett\u00e4 olisi mukava kuunnella liven\u00e4!<\/p>\n\n\n\n<p><strong>Peela<\/strong>: Notbad (Eclipse Music, 2024)<br><em>Jimi Ahlroos, saksofonit, Johannes Granroth, kitara, Mikko Antila, ly\u00f6m\u00e4soittimet, koskettimet, Maja Mannila, laulu, koskettimet, Oliver Karttunen, basso, Severi Sorjonen, rummut + vieraina Sami Leponiemi, saksofonit, Rafa Postel, trumpetti, Filemon von Numer<\/em>s, <em>basso<\/em><\/p>\n\n\n\n<figure class=\"wp-block-image aligncenter size-medium is-style-default\"><img data-recalc-dims=\"1\" loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"426\" height=\"426\" src=\"https:\/\/i0.wp.com\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2024\/03\/peela-kansi.jpeg?resize=426%2C426&#038;ssl=1\" alt=\"\" class=\"wp-image-25358\" srcset=\"https:\/\/i0.wp.com\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2024\/03\/peela-kansi-scaled.jpeg?resize=426%2C426&amp;ssl=1 426w, https:\/\/i0.wp.com\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2024\/03\/peela-kansi-scaled.jpeg?resize=852%2C852&amp;ssl=1 852w, https:\/\/i0.wp.com\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2024\/03\/peela-kansi-scaled.jpeg?resize=150%2C150&amp;ssl=1 150w, https:\/\/i0.wp.com\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2024\/03\/peela-kansi-scaled.jpeg?resize=768%2C768&amp;ssl=1 768w, https:\/\/i0.wp.com\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2024\/03\/peela-kansi-scaled.jpeg?resize=400%2C400&amp;ssl=1 400w, https:\/\/i0.wp.com\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2024\/03\/peela-kansi-scaled.jpeg?resize=1536%2C1536&amp;ssl=1 1536w, https:\/\/i0.wp.com\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2024\/03\/peela-kansi-scaled.jpeg?resize=2048%2C2048&amp;ssl=1 2048w, https:\/\/i0.wp.com\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2024\/03\/peela-kansi-scaled.jpeg?resize=120%2C120&amp;ssl=1 120w\" sizes=\"auto, (max-width: 426px) 100vw, 426px\" \/><\/figure>\n\n\n\n<p class=\"has-text-align-center\">Peela p\u00e4\u00e4see tietenkin\u00a0\u201c<em>Vuoden valinnat 2024<\/em>\u201d -listalle.<br>Lue lis\u00e4\u00e4 t\u00e4\u00e4lt\u00e4:\u00a0<a href=\"https:\/\/docs.google.com\/document\/d\/164fOSEY53E2ICehK1jmBCqyv54Y2t8vmFQ5HsbQ3TiQ\/edit?usp=sharing\">Vuoden valinnat 2024<\/a>.<\/p>\n\n\n\n<p>Loppuun viel\u00e4 sitaatti Tampere Jazz Happeningin vuoden 2023 b\u00e4ndiesittelyst\u00e4: &#8221;<em>Helsinkil\u00e4inen Peela-yhtye sai nimens\u00e4 puhetavasta, jolla musiikkia harrastaneet ruotsinkieliset lukio-opiskelijat huvittivat kymmenisen vuotta sitten toisiaan \u2013 j\u00e4tt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 joistakin sanoista pois ensimm\u00e4isen kirjaimen. Arkip\u00e4iv\u00e4inen kysymys Ska vi spela k\u00e4\u00e4ntyi muotoon Ska vi peela.<\/em>&#8221;<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Nettisivuillaan Peela-yhtye luonnehtii musiikkiaan genrerajoja ylitt\u00e4v\u00e4ksi ja jazzin, funkin, rockin ja neo soulin aineksia yhteen sulauttavaksi keitokseksi. Ehk\u00e4 kyse on sukupolvien eroista, mutta itselleni yhtyeen kolmannen albumin tarmokkaasti avaava nimikappale tuo v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti mieleen viel\u00e4 yhden genren, jota Peela itse ei esittelyss\u00e4\u00e4n mainitse, nimitt\u00e4in vanhan kunnon fuusiojazzin. Nimikappale n\u00e4et pursuaa fuusiosta tuttuja kiper\u00e4n mutkikkaita teemoja, s\u00e4hk\u00f6isten [&hellip;]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":25357,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"ngg_post_thumbnail":0,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":"","jetpack_publicize_message":"","jetpack_publicize_feature_enabled":true,"jetpack_social_post_already_shared":true,"jetpack_social_options":{"image_generator_settings":{"template":"highway","default_image_id":0,"font":"","enabled":false},"version":2}},"categories":[3],"tags":[453,13,1112,18],"class_list":["post-25356","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-jazz","tag-eclipse-music","tag-jazzlevyt-2","tag-peela","tag-suomalainen-jazz"],"jetpack_publicize_connections":[],"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/i0.wp.com\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2024\/03\/Peela-44-siisti-2-edit-1024x683-1.jpg?fit=1024%2C683&ssl=1","jetpack_likes_enabled":false,"jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/25356","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=25356"}],"version-history":[{"count":8,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/25356\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":25367,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/25356\/revisions\/25367"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/25357"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=25356"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=25356"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=25356"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}