{"id":25941,"date":"2024-09-05T23:26:58","date_gmt":"2024-09-05T20:26:58","guid":{"rendered":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/?p=25941"},"modified":"2024-09-20T14:36:33","modified_gmt":"2024-09-20T11:36:33","slug":"philip-freeman-in-the-brewing-luminous","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/philip-freeman-in-the-brewing-luminous\/","title":{"rendered":"Philip Freeman: In the Brewing Luminous: The Life &amp; Music of Cecil Taylor (Wolke Verlag, 2024)"},"content":{"rendered":"\n<figure class=\"wp-block-image size-large\"><img data-recalc-dims=\"1\" loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"852\" height=\"478\" src=\"https:\/\/i0.wp.com\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2024\/09\/Na%CC%88ytto%CC%88kuva-2024-09-05-kello-23.22.41.png?resize=852%2C478&#038;ssl=1\" alt=\"\" class=\"wp-image-25942\" srcset=\"https:\/\/i0.wp.com\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2024\/09\/Na%CC%88ytto%CC%88kuva-2024-09-05-kello-23.22.41.png?resize=852%2C478&amp;ssl=1 852w, https:\/\/i0.wp.com\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2024\/09\/Na%CC%88ytto%CC%88kuva-2024-09-05-kello-23.22.41.png?resize=426%2C239&amp;ssl=1 426w, https:\/\/i0.wp.com\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2024\/09\/Na%CC%88ytto%CC%88kuva-2024-09-05-kello-23.22.41.png?resize=768%2C431&amp;ssl=1 768w, https:\/\/i0.wp.com\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2024\/09\/Na%CC%88ytto%CC%88kuva-2024-09-05-kello-23.22.41.png?w=1396&amp;ssl=1 1396w\" sizes=\"auto, (max-width: 852px) 100vw, 852px\" \/><\/figure>\n\n\n\n<p>Pianisti <strong>Cecil Taylor<\/strong> (1929 &#8211; 2018) on free jazzin ja avantgarden massiivinen j\u00e4ttil\u00e4inen, jonka kompleksinen musiikki on tarjonnut omalle kuuntelulleni pitk\u00e4aikaisen haasteen. Muistelen t\u00f6rm\u00e4nneeni Tayloriin ensimm\u00e4isen kerran 1970-luvun lopulla, kun silloin viel\u00e4 ilmestynyt Rytmi-lehti julkaisi j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4ns\u00e4 kirjoituskilpailun voittaneen <strong>Lasse Dahlqvistin<\/strong> laajan artikkelin nimelt\u00e4 \u201c<em>Tinkim\u00e4t\u00f6n Cecil Taylor<\/em>\u201d. (Skannasin yh\u00e4 lukemisen arvoisen artikkelin ja se l\u00f6ytyy t\u00e4\u00e4lt\u00e4: <a href=\"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2024\/09\/cecil-taylor-rytmilehti1979.pdf\">Tinkim\u00e4t\u00f6n Cecil Taylor<\/a>.) Ensimm\u00e4iset Taylor-levyni hankin vasta artikkelin ilmestymisen j\u00e4lkeen, ensin kai K\u00f6\u00f6penhaminassa vuonna 1962 \u00e4\u00e4nitetyn \u201c<em>Nefertiti, the Beautiful One Has Come<\/em>\u201d ja sitten sooloalbumin \u201c<em>Silent Tongues<\/em>\u201d.<\/p>\n\n\n\n<p>Levyj\u00e4 kertyi hyllyyn vuosien mittaan ja kuuntelin niit\u00e4 aina silloin t\u00e4ll\u00f6in kausiluontoisesti. Onnistuin kuulemaan Tayloria kolmessa konsertissakin, ensin Turun Sibelius-museon soolokonsertissa 1980-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4 ja sitten 1990-luvun lopulla Raahen Rantajatseilla. Raahessa Taylor esiintyi kahdessa konsertissa eurooppalaisista muusikoista koostuneen kvintettins\u00e4 kanssa. Vaikka varsinkin Turun konsertti j\u00e4i vahvana mieleen, on Taylorin musiikki ollut itselleni kaikkein vaativinta jazzia kuunneltavaksi pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n kappaleiden pitk\u00e4n keston vuoksi.<\/p>\n\n\n\n<p>\u00c4skett\u00e4in om ilmestynyt ensimm\u00e4inen laaja Taylor-el\u00e4m\u00e4kerta, amerikkalaisen musiikkijournalistin <strong>Philip Freemanin<\/strong> \u201c<em>In the Brewing Luminous: The Life &amp; Music of Cecil Taylor<\/em>\u201d. Teos tarjoaa Taylorin el\u00e4m\u00e4nvaiheiden ohella my\u00f6s apua h\u00e4nen valtavan laajan tuotannon sulatteluun. \u201c<em>In the Brewing Luminous\u201d<\/em> on perinteinen el\u00e4m\u00e4 ja teokset -el\u00e4m\u00e4kerta, jossa painopiste on vahvasti nimenomaan Taylorin teoksissa, siis esiintymisiss\u00e4 ja levytyksiss\u00e4. Vastaavasti Taylorin yksityinen persoona ja vaikkapa l\u00e4heiset ihmiset saavat kirjassa hyvin pienen tilan. Juoruja ja anekdootteja etsiv\u00e4 lukija joutuu pettym\u00e4\u00e4n odotuksissaan.<\/p>\n\n\n\n<p>Cecil Taylor syntyi New Yorkissa 25.3.1929. H\u00e4n varttui keskiluokkaisen perheen ainoana lapsena, jonka kulttuuriseen kasvamiseen \u00e4iti <strong>Almeida Taylor<\/strong> vaikutti vahvasti emotionaalisesta kylmyydest\u00e4\u00e4n huolimatta. \u00c4iti luki nuorelle Taylorille Schopenhauerin filosofiaa, vei museoihin ja konsertteihin sek\u00e4 hankki soitonopettajan. Juuri varakkaasta suvusta tulevan \u00e4idin m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisuus istutti nuoren pianistin mieleen n\u00e4kemyksen, jonka mukaan h\u00e4nen kutsumuksenaan on  kaikkia kompromisseja kaihtavan vakavan taiteilijan ura.&nbsp;<\/p>\n\n\n\n<p>Taylor vei tinkim\u00e4tt\u00f6myytens\u00e4 niin pitk\u00e4lle, ett\u00e4 <strong>Steve Lacyn<\/strong> sanoin h\u00e4nt\u00e4 pidettiin 1950-luvun muusikkopiireiss\u00e4 suorastaan musiikillisena terroristina. Taylor ei todellakaan tehnyt tiet\u00e4\u00e4n helpoksi jazzbisneksen, siis klubien, festivaalien ja levy-yhti\u00f6iden maailmassa. Sitke\u00e4ll\u00e4 ty\u00f6ll\u00e4 Taylor kuitenkin raivasi tiens\u00e4 jazzin huipulle, kriitikko\u00e4\u00e4nestysten k\u00e4rkisijoille sek\u00e4 merkitt\u00e4vien apurahojen ja musiikkipalkintojen saajaksi. Esimerkiksi Whitney-museo New Yorkissa esitteli vuonna 2016 Taylorin uraa ja taidetta laajan n\u00e4yttelyn, dokumenttielokuvan ja konserttisarjan avulla pari vuotta ennen pianistin kuolemaa.&nbsp;<\/p>\n\n\n\n<p>Freeman on n\u00e4hnyt valtavasti vaivaa kaivaessaan Taylorin esiintymisi\u00e4 vuosikymmenten ajalta, mutta viel\u00e4kin vaikuttavampaa on kirjoittajan perusteellinen paneutuminen Taylorin laajaan levytystuotantoon 1950-luvun lopulta 2010-luvun alkuun. Freeman on taitava kirjoittaja ja h\u00e4n onnistuu kuvaamaan Taylorin musiikkia yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n hienosti ja monipuolisesti. Otan t\u00e4h\u00e4n n\u00e4ytteeksi yhden sitaatin. \u201c<em>The pianist\u00b4s solo \u2026 is a shuddering avalanche of notes, like someone hurling a tray of glasses down a marble staircase, but beautiful<\/em>\u201d. <em>&nbsp;<\/em>Tosin Freemankin joutuu paikoin tunnustamaan sanansa pieniksi Taylorin taiteen edess\u00e4 ja turvautumaan luonnonilmi\u00f6it\u00e4 kuvaavien k\u00e4sitteiden k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n, varsinkin Taylorin kymmeni\u00e4 minuutteja kest\u00e4vi\u00e4 konsertti\u00e4\u00e4nityksi\u00e4 analysoidessaan.<\/p>\n\n\n\n<p><strong>Philip Freeman<\/strong>: In the Brewing Luminous: The Life &amp; Music of Cecil Taylor (Wolke Verlag, 2024)<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Pianisti Cecil Taylor (1929 &#8211; 2018) on free jazzin ja avantgarden massiivinen j\u00e4ttil\u00e4inen, jonka kompleksinen musiikki on tarjonnut omalle kuuntelulleni pitk\u00e4aikaisen haasteen. Muistelen t\u00f6rm\u00e4nneeni Tayloriin ensimm\u00e4isen kerran 1970-luvun lopulla, kun silloin viel\u00e4 ilmestynyt Rytmi-lehti julkaisi j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4ns\u00e4 kirjoituskilpailun voittaneen Lasse Dahlqvistin laajan artikkelin nimelt\u00e4 \u201cTinkim\u00e4t\u00f6n Cecil Taylor\u201d. (Skannasin yh\u00e4 lukemisen arvoisen artikkelin ja se l\u00f6ytyy t\u00e4\u00e4lt\u00e4: [&hellip;]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":25942,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"ngg_post_thumbnail":0,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":"","jetpack_publicize_message":"","jetpack_publicize_feature_enabled":true,"jetpack_social_post_already_shared":true,"jetpack_social_options":{"image_generator_settings":{"template":"highway","default_image_id":0,"font":"","enabled":false},"version":2}},"categories":[3,16],"tags":[20,82,416,109,41],"class_list":["post-25941","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-jazz","category-kirjat-2","tag-amerikkalainen-jazz","tag-cecil-taylor","tag-elamakerta","tag-kirjahyllysta","tag-piano"],"jetpack_publicize_connections":[],"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/i0.wp.com\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2024\/09\/Na%CC%88ytto%CC%88kuva-2024-09-05-kello-23.22.41.png?fit=1396%2C784&ssl=1","jetpack_likes_enabled":false,"jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/25941","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=25941"}],"version-history":[{"count":12,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/25941\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":26000,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/25941\/revisions\/26000"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/25942"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=25941"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=25941"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=25941"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}