{"id":26251,"date":"2024-11-11T19:01:19","date_gmt":"2024-11-11T17:01:19","guid":{"rendered":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/?p=26251"},"modified":"2024-11-11T22:09:56","modified_gmt":"2024-11-11T20:09:56","slug":"ayler-reawakened","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/ayler-reawakened\/","title":{"rendered":"Ayler Reawakened(Eclipse Music, 2024)"},"content":{"rendered":"\n
\"\"
Ayler Reawakened<\/em> eli Dimitri Grechi Espinoza, Simo Laihonen, Jukka Orma, Ville Rauhala ja Pepa P\u00e4ivinen<\/em> Kuva: Sakari Puhakka<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Saksofonisti Albert Ayler<\/strong> oli viimeinen afrikkalais-amerikkalaisen jazzin ja avantgarden viimeinen uudistaja, v\u00e4itt\u00e4\u00e4 jazzpastorinakin tunnettu toimittaja Markku Salo<\/strong> tuoreessa kirjassaan \u201cOrjalauluista hiphoppiin<\/a><\/em>\u201d. Aylerin musiikki oli siin\u00e4 mieless\u00e4 primitiivist\u00e4, ett\u00e4 kaikki bebopin mukanaan tuoma hienostuneisuus oli riisuttu pois. Jazzkriitikko John Litweilerin<\/strong> mukaan Aylerin siirsi rytmin ja harmonian syrj\u00e4\u00e4n ja perusti musiikin pelk\u00e4n \u00e4\u00e4nen, soundin varaan (John Litweiler: \u201cThe Freedom Principle<\/em> \u201c,1984). Ayler venytti siis jazzinsa rajoja niin \u00e4\u00e4rimmilleen, ett\u00e4 pidemm\u00e4lle oli vaikea en\u00e4\u00e4 jatkaa.<\/p>\n\n\n\n

Omana aikanaan pitk\u00e4lti marginaalissa musiikkiaan luonut ja vain 34-vuotiaana kuollut Ayler sai toki my\u00f6hemmin seuraajia. Esimerkiksi chicagolaisen AACM-yhteis\u00f6n j\u00e4senet tai eurooppalaisen vapaan improvisaation muusikot kehittiv\u00e4t Aylerin soundiin perustuneita ideoita edelleen. Nyt my\u00f6s joukko suomalaisia jazzmuusikoita (+ yksi italialainen saksofonisti) on julkaissut tuplalevyn verran Aylerin musiikkia tai Aylerin musiikista inspiroituneita kappaleita nimell\u00e4 ”Ayler Reawakened<\/em>”. Albumin ensimm\u00e4inen levy on konsertti\u00e4\u00e4nitys ja toinen on tallennettu studiossa. Levytys on osa edell\u00e4 mainitun Markku Salon ideoimaa ja dramatisoimaa konserttisarjaa, jossa jazzin historian merkkihenkil\u00f6iden el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja musiikkia esitell\u00e4\u00e4n yhdist\u00e4m\u00e4ll\u00e4 livemusiikkia ja draaman keinoja.<\/p>\n\n\n\n

Levyll\u00e4 soittaa vartavasten koottu kvintetti, jonka kotimaiset muusikot ovat tuttuja monista yhteyksist\u00e4 Sielun Veljist\u00e4, Black Motoriin ja Umoon. Italialainen saksofonistivieras Dimitri Grechi Espinoza<\/strong> on ainakin itselleni aivan uusi tuttavuus. Espinoza on viime vuosina soittanut sek\u00e4 levytt\u00e4nyt l\u00e4hinn\u00e4 yksin soolosaksofonistina ja keskittynyt tutkimaan \u00e4\u00e4nen spirituaalista merkityst\u00e4 eli h\u00e4n siis aivan ilmeisesti liikkuu Aylerin jalanj\u00e4ljill\u00e4. Suppeahkon seuratoistokuuntelun perusteella Espinoza soittaa soololevyill\u00e4\u00e4n varsin levollisesti mietiskellen, mutta n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 nyt suomalaisten muusikoiden kanssa my\u00f6s rosoisammat puolensa.\u00a0<\/p>\n\n\n\n

Keravalla ja Helsingiss\u00e4 \u00e4\u00e4nitetyn livelevyn avaa napakasti Aylerin \u201cGhosts, Second variation<\/em>\u201d, varsin suoraan Aylerin version mukaisesti tulkittu teema. Jo t\u00e4m\u00e4 ensimm\u00e4inen raita paljastaa albumin ilonaiheita, kuten Jukka Orman<\/strong> v\u00e4kivahvasti saksofonien v\u00e4leiss\u00e4 pujottelevan s\u00e4hk\u00f6kitaran. Samoin Black Motor -triossa vuosikausia yhdess\u00e4 soittaneiden Ville Rauhalan<\/strong> ja Simo Laihosen<\/strong> yhteispeli toimii avausraidasta l\u00e4htien j\u00e4ntev\u00e4sti ja dynaamisesti.<\/p>\n\n\n\n

Konsertti\u00e4\u00e4nityksist\u00e4 j\u00e4i erityisesti mieleen Jukka Orman sovittama vanha virsi \u201cTotuuden henki<\/em>\u201d, koko levyn ehdottomia huippuja. Hapuilevan tunnustelevan alun j\u00e4lkeen yhtye l\u00f6yt\u00e4\u00e4 hitaan grooven, josta lopulta, noin seitsem\u00e4n minuutin kohdalla, esille vihdoin nousee jo kansakouluajoilta tuttu melodia. Yhtye palaa teemaan viel\u00e4 vaikuttavan kitarasoolon j\u00e4lkeen ennen kuin yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n leikkauksen kautta siirryt\u00e4\u00e4n nopeaan tempoon, New Orleansin dixie-tunnelmiin ja lopetukseen.<\/p>\n\n\n\n

Livelevyll\u00e4 on my\u00f6s yksi n\u00e4yte Markku Salon lavarunoudesta eli tekstin ja musiikin yhdistelm\u00e4st\u00e4. Salo esitt\u00e4\u00e4 l\u00e4hinn\u00e4 Rauhalan basso kumppaninaan oman k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksens\u00e4 Albert Aylerin apokalyptisesta saarnasta ja\/tai huumeh\u00f6yryisest\u00e4 n\u00e4yst\u00e4 \u201cI Had a Vision<\/em><\/a>\u201d., joka julkaistiin alunperin vuonna 1969 The Cricket-kulttuurilehdess\u00e4. Salon k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen voi lukea \u201cOrjalauluista hiphoppiin<\/em>\u201d -kirjan sivuilta 329-320.<\/p>\n\n\n\n

Studioalbumin kohokohta on Black Motorin vuonna 2008 ensimm\u00e4isen kerran ilmestyneen \u201cVaarat vastukset<\/em>\u201d -albumin nimikappale. Virsim\u00e4ist\u00e4 tunnelmaa henkiv\u00e4 Rauhalan s\u00e4vellys sopii hienosti Ayler-yhteyksiin. Kappaleen levollinen ja harras tunnelma vaihtuu, kun yhtye l\u00f6yt\u00e4\u00e4 tenorisaksofonisoolon ajaksi ensin kevyen svengin, joka tiivistyy lopulta intensiiviseksi free jazziksi. My\u00f6s Pepa P\u00e4ivisen<\/strong> s\u00e4velt\u00e4m\u00e4 lyyrinen balladi \u201cKukikas<\/em>\u201d on koskettava esitys, jonka s\u00e4velt\u00e4j\u00e4 improvisoi sopraanosaksofonilla basson ja rumpujen s\u00e4estyksell\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\u201cAyler Reawakened<\/em>\u201d on l\u00e4hes kahden tunnin paketti intensiivist\u00e4 musiikkia, joka kuuluu vuoden parhaimpien levyjen joukkoon ja n\u00e4in my\u00f6s ansaitsee paikkansa Valon kuvia\u00a0 -blogin kuuntelusuositusten listalla: \u201cVuoden valinnat 2024<\/a>\u201d.\u00a0<\/p>\n\n\n\n

Ayler Reawakened<\/strong>: Ayler Reawakened (Eclipse Music, 2024)
Dimitri Grechi Espinoza, tenorisaksofoni, Pepa P\u00e4ivinen, sopraano- ja baritonisaksofoni, bassoklarinetti, huilu, Jukka Orma, kitara, Ville Rauhala, basso, Simo Laihonen, rummut, Markku Salo, luenta, dramatisointi<\/em><\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Ayler Reawakened -muusikoita Torniossa<\/h4>\n\n\n\n

Levyll\u00e4 soittavat kotimaiset muusikot ovat kaikki joskus esiintyneet Torniossa, alla kuvia vuosien varrelta.<\/p>\n\n\n\n

\n
\"\"\n\t\t\t\n\t\t\t\t\n\t\t\t<\/svg>\n\t\t<\/button>
Ville Rauhala, 2021<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"\n\t\t\t\n\t\t\t\t\n\t\t\t<\/svg>\n\t\t<\/button>
Simo Laihonen, 2013<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"\n\t\t\t\n\t\t\t\t\n\t\t\t<\/svg>\n\t\t<\/button>
Jukka Orma, 2019<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"\n\t\t\t\n\t\t\t\t\n\t\t\t<\/svg>\n\t\t<\/button>
Pepa P\u00e4ivinen, 2007<\/figcaption><\/figure>\n<\/figure>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Saksofonisti Albert Ayler oli viimeinen afrikkalais-amerikkalaisen jazzin ja avantgarden viimeinen uudistaja, v\u00e4itt\u00e4\u00e4 jazzpastorinakin tunnettu toimittaja Markku Salo tuoreessa kirjassaan \u201cOrjalauluista hiphoppiin\u201d. Aylerin musiikki oli siin\u00e4 mieless\u00e4 primitiivist\u00e4, ett\u00e4 kaikki bebopin mukanaan tuoma hienostuneisuus oli riisuttu pois. <\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":26252,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"ngg_post_thumbnail":0,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":"","jetpack_publicize_message":"","jetpack_publicize_feature_enabled":true,"jetpack_social_post_already_shared":true,"jetpack_social_options":{"image_generator_settings":{"template":"highway","default_image_id":0,"font":"","enabled":false},"version":2}},"categories":[3],"tags":[1035,1153,453,1152,1148,610,774,18,402],"class_list":["post-26251","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-jazz","tag-albert-ayler","tag-dimitri-grechi-espinoza","tag-eclipse-music","tag-jukka-orma","tag-markku-salo","tag-pepa-paivinen","tag-simo-laihonen","tag-suomalainen-jazz","tag-ville-rauhala"],"jetpack_publicize_connections":[],"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/i0.wp.com\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2024\/11\/ayler-yhtye-sakari-puhakka.jpg?fit=1200%2C900&ssl=1","jetpack_likes_enabled":false,"jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/26251","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=26251"}],"version-history":[{"count":12,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/26251\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":26271,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/26251\/revisions\/26271"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/26252"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=26251"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=26251"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=26251"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}