{"id":27061,"date":"2025-07-01T16:46:52","date_gmt":"2025-07-01T13:46:52","guid":{"rendered":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/?p=27061"},"modified":"2025-07-01T23:30:26","modified_gmt":"2025-07-01T20:30:26","slug":"kalottjazz-blues-2025","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/kalottjazz-blues-2025\/","title":{"rendered":"Kalottjazz & Blues 2025 – festivaaliraportti"},"content":{"rendered":"\n
\"\"\n\t\t\t\n\t\t\t\t\n\t\t\t<\/svg>\n\t\t<\/button>
Emilia Sisco – er\u00e4s festivaalin kohokohdista<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Kalottjazz & Blues -festivaali oli j\u00e4lleen kerran omalla paikallaan kes\u00e4n kulttuurikalenterissa, kun jazz ja blues soi Torniossa ja Haaparannalla juhannuksen j\u00e4lkeisen\u00e4 viikonloppuna. Festivaalin ohjelma oli rakennettu viime vuosina vakiintuneen rungon varaan. Torstai-iltana tarjolla oli etkot niin varttuneelle v\u00e4elle kuin nuorisolle (esiintyj\u00e4n\u00e4 uusi popartisti Hugo<\/strong>). Perjantaina konsertteja kuunneltiin Tornion molemmissa museoissa ja lopulta p\u00e4iv\u00e4 p\u00e4\u00e4ttyi Haaparannan perinteiseen blues-iltaan. Lauantaina iltap\u00e4iv\u00e4 alkoi jazzin parissa Haaparannalla, josta siirryttiin festivaalin p\u00e4\u00e4konserttiin Tornion puolelle \u00c5str\u00f6minpuistoon Aineen taidemuseon kupeeseen. Aivan lopuksi palattiin viel\u00e4 kerran kuningaskunnan puolelle Haaparannan kirkkoon my\u00f6h\u00e4isen kes\u00e4illan konserttiin. <\/p>\n\n\n\n

\"\"\n\t\t\t\n\t\t\t\t\n\t\t\t<\/svg>\n\t\t<\/button>
Kuvassa n\u00e4kyy vuokralava, joka toki ajoi asiansa, mutta samalla vei musiikin turhan kauas yleis\u00f6st\u00e4. Lavalla perjantai-iltap\u00e4iv\u00e4n ilmaiskonsertissa esiintynyt Pop & Jazz Konservatorio Lappian opiskelijoiden Ullakko-yhtye.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

T\u00e4n\u00e4 kes\u00e4n\u00e4 j\u00e4rjest\u00e4jill\u00e4 oli valitettavia vastoink\u00e4ymisi\u00e4 \u00c5str\u00f6minpuiston ulkoilmalavan rakennust\u00f6iss\u00e4. Puistoon on ollut suunnitteilla uusi esiintymislava entisen sateelle ja tuulelle alttiin lavan tilalle. Rakennust\u00f6iss\u00e4 alueelta paljastui vanhojen satamarakenteiden j\u00e4\u00e4nteit\u00e4 ja uuden lavan valmistuminen viiv\u00e4styi n\u00e4iden arkeologisten l\u00f6yt\u00f6jen takia. J\u00e4rjest\u00e4jien oli pakko vuokrata esiintymislava, joka kyll\u00e4 ajoi asiansa, mutta kuitenkin vei musiikin turhan et\u00e4\u00e4lle ja korkealle yleis\u00f6st\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\"\"\n\t\t\t\n\t\t\t\t\n\t\t\t<\/svg>\n\t\t<\/button>
Festivaalin pitk\u00e4n perinteen jatkona my\u00f6s t\u00e4n\u00e4 kes\u00e4n\u00e4 ohjelmassa oli opiskelijoiden esityksi\u00e4, vasemmalla Lappian opiskelijoiden Duo Ilmeit\u00e4 (Tuike Javarus ja Mikael Heikkinen), oikealla Flykten fr\u00e5n Pite\u00e5, siis Pite\u00e5sta (Teo Stenmark ja Embla Andersson).<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Suomalaisen jazzin nuoria lupauksia<\/h4>\n\n\n\n
\"\"\n\t\t\t\n\t\t\t\t\n\t\t\t<\/svg>\n\t\t<\/button>
Jimi Ahlroos Trio – nuoren suomalaisen jazzin uusia lupauksi Aineen taidemuseolla <\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Festivaalin ohjelmaan oli mahtunut ilahduttavasti kaksi nuorta kotimaista jazzyhtyett\u00e4. Aiemmin jo Peela-yhtyeest\u00e4 tutuksi tullut oululaisl\u00e4ht\u00f6inen saksofonisti Jimi Ahlroos<\/strong> toi Aineen taidemuseolle trionsa, jossa soittivat basisti Tuomo Purhonen<\/strong> ja rumpali Mooses Kuloniemi<\/strong>, jo toisen sukupolven Kalottjazz-artisti muuten. Trion vapaasti virtaava ja svengaava jazz oli niin kyps\u00e4\u00e4 ilmaisua, ett\u00e4 yhtyeelt\u00e4 on tulevaisuudelta lupa odottaa paljon mielenkiintoista musiikkia.<\/p>\n\n\n\n

Lauantain p\u00e4\u00e4konsertissa esiintyi toinen nuori lupaus, laulaja Siina Suutarinen<\/strong>. H\u00e4n julkaisi viime kev\u00e4\u00e4n\u00e4 omista s\u00e4vellyksist\u00e4 ja sanoituksista kootun debyyttialbumin ”Who You Are<\/em>” (Flame Jazz Records), johon en valitettavasti ole ehtinyt blogissa reagoida. Suutarinen oli Torniossa ensimm\u00e4isell\u00e4 festivaalikeikallaan, mutta jatkoa seuraa kes\u00e4n mittaan ainakin Porissa, Turun Sea Jazzissa ja Viapori Jazz -festivaalilla. Nuori kvintetti selviytyi Suutarisen kunnianhimoisista s\u00e4vellyksist\u00e4 taidokkaasti ja notkea groove kietoi yhteen vaikutteita niin jazzista, soulista kuin nykyp\u00e4iv\u00e4n popistakin. P\u00e4tev\u00e4n yhtyeen muutkin j\u00e4senet kannattaa mainita nimelt\u00e4 eli Johannes Granroth<\/strong>, kitara, Ilari M\u00e4kel\u00e4<\/strong>, piano, Antti Ahoniemi<\/strong>, basso ja Kasperi Halttunen<\/strong>, rummut.<\/p>\n\n\n\n

\"\"\n\t\t\t\n\t\t\t\t\n\t\t\t<\/svg>\n\t\t<\/button>
Siina Suutarinen<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Ohjelmassa oli my\u00f6s jo vakiintuneita jazzyhtyeit\u00e4<\/h4>\n\n\n\n

Nuorten jazzyhtyeiden lis\u00e4ksi mukana oli kaksi jo pidemp\u00e4\u00e4n toiminutta orkesteria. Pari vuotta sitten ensimm\u00e4isen albuminsa julkaisseelle Mire III<\/a> -triolle sattui koko festivaalin huonon esiintymisaika, kun p\u00e4\u00e4konsertin alkua h\u00e4irinnyt sade karkotti yleis\u00f6n kauas katoksen alle. Ammattitaitoiset muusikot tekiv\u00e4t kuitenkin parhaansa ja trio onnistui tavoittamaan levylt\u00e4 mieleen j\u00e4\u00e4nytt\u00e4 lyyrisen levollista pohjoismaisen jazzin tunnelmaa.<\/p>\n\n\n\n

\"\"\n\t\t\t\n\t\t\t\t\n\t\t\t<\/svg>\n\t\t<\/button>
Mire III joutui aloittamaan lauantai-iltap\u00e4iv\u00e4n konsertin sades\u00e4\u00e4ss\u00e4. Yhtyeess\u00e4 soittivat pianisti Joona Toivanen, rumpali Johan Bj\u00f6rklund ja varamiehen\u00e4 Torniossa soittanut basisti Magnus B\u00e4ckstr\u00f6m.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Kymmenenisen vuotta yhdess\u00e4 soittanut luulajalainen Anna Morin Band esiintyi Haaparannan Strandparkenin lavalla lauantai-iltap\u00e4iv\u00e4n alussa. Yhtye oli saanut vahvistukseksi Esbj\u00f6rn Svensson Trion rumpalina maineeseen nousseen Magnus \u00d6str\u00f6min<\/strong>, joka toikin musiikkiin energiaa ja taidokkuutta. Eip\u00e4 silti, taitoa yhtyeess\u00e4 on ilman vieraitakin, erityisesti Norrbotten Big Bandin trumpetistina soittava Dan Johansson<\/strong> oli j\u00e4lleen vakuuttava solisti. Kvintetti soitti suorastaan maailmanluokan fuusiojazzia, varsinkin instrumentaalikappaleet olivat intensiivisi\u00e4, mutta kyll\u00e4 my\u00f6s Anna Morinin <\/strong>tulkinnat Joni Mitchellin<\/strong> lauluista toimivat hienosti.<\/p>\n\n\n\n

\"\"\n\t\t\t\n\t\t\t\t\n\t\t\t<\/svg>\n\t\t<\/button>
Anna Morin Band – Anna Morin, H\u00e5kan Wy\u00f6ni, Magnus \u00d6str\u00f6m, Dan Johansson ja takana piilossa Petter Olofsson<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"\n\t\t\t\n\t\t\t\t\n\t\t\t<\/svg>\n\t\t<\/button>
Maija Kauhanen loihti kanteleella, erilaisilla ly\u00f6m\u00e4soittimilla ja omalla \u00e4\u00e4nell\u00e4\u00e4n jopa shamanistisia tunnelmia ja kansanmusiikin syvyyksist\u00e4 ammentavia loitsuja.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Blues Night – kolmen konsertin paketti<\/h4>\n\n\n\n
\"\"\n\t\t\t\n\t\t\t\t\n\t\t\t<\/svg>\n\t\t<\/button>
Baskery<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Kolmen yhtyeen perjantainen bluesilta on suorastaan festivaalin ikiaikainen perinne. Kuten vanhat festivaalin yst\u00e4v\u00e4t hyvin muistavat, bluesilta j\u00e4rjestettiin pitk\u00e4\u00e4n Haaparannan Folkets Husilla, kunnes tapahtuma muutama vuosi sitten siirrettiin ulkoilmaan Haaparannan Strandparkenin lavalle. Moni kaipaa edelleen entisi\u00e4 aikoja ja Folkets Husin kielt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 usein hyvin l\u00e4mmint\u00e4 tunnelmaa. Itsell\u00e4ni ei ole asiaan tiukkaa kantaa, mutta selv\u00e4\u00e4 on, ett\u00e4 nykyinen puistokonsertti Tornionjoen rannalla on aivan erilainen tapahtuma kuin bileet Folkets Husilla.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4m\u00e4n vuoden bluesillan paras yhtye kuultiin heti konsertin aluksi. Baskery-triossa soittaa kolme sisarusta (Greta<\/strong>, Stella<\/strong> & Sunniva Bondesson<\/strong>), joiden sukujuuret ulottuvat vahvasti Kalixin Paaskerin kyl\u00e4lle (ruotsiksi B\u00e5tsk\u00e4rsn\u00e4s) eli tukholmalainen trio esiintyi Haaparannalla melkein kotikent\u00e4ll\u00e4\u00e4n. Yhtyeen musiikki on omaper\u00e4inen ja vangitseva yhdistelm\u00e4 bluesia, folkia, americanaa, bluegrassia tai Neil Youngin<\/strong> lauluja.<\/p>\n\n\n\n

Baskeryn j\u00e4lkeen rock ’n’ rollinsa sin\u00e4ns\u00e4 taitavasti ja tyylipuhtaasti soittanut ruotsalainen Kokomo Kings kuulosti kovin vaisulta. Illan p\u00e4\u00e4tti festivaaleilla ennenkin esiintynyt Micke Bj\u00f6rkl\u00f6f & Blue Strip, joka tutkiskeli bluesia ja Amerikan muuta juurimusiikkia monelta eri n\u00e4k\u00f6kulmalta. Yhtyeen johtajan Micke Bj\u00f6rkl\u00f6fin<\/strong> huuliharppu ja Ville ”Lefty<\/em>” Lepp\u00e4sen<\/strong> kitaransoitto j\u00e4iv\u00e4t kohokohtina mieleen.<\/p>\n\n\n\n

\"\"\n\t\t\t\n\t\t\t\t\n\t\t\t<\/svg>\n\t\t<\/button>
Ville Lepp\u00e4nen & Micke Bj\u00f6rkl\u00f6f<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Festivaalin p\u00e4\u00e4tteeksi kaksi vahvaa naista<\/h4>\n\n\n\n

Koko festivaalin ilahduttavimman esityksen tarjosi yll\u00e4tt\u00e4en upea\u00e4\u00e4ninen soul-laulaja Emilia Sisco<\/strong>, suomalaisen musiikin nuoria suurlupauksia h\u00e4nkin. Siscon esitys yll\u00e4tti minut, koska soul on kaukana oman musiikkiharrastukseni ytimest\u00e4 ja kuuntelen sit\u00e4 tosi harvoin, mutta nyt Siscon esitys ns. kolahti. Ilahduttavaa Siscon ja taitavan trion (+kahden taustalaulajan) musiikki oli erityisesti pelkistetyn yksinkertaisuutensa vuoksi. Trio svengasi hienovaraisesti ja rakensi draaman kaaria ilman turhia eleit\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\"\"\n\t\t\t\n\t\t\t\t\n\t\t\t<\/svg>\n\t\t<\/button>
Emilia Sisco<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Viime vuosina festivaali on p\u00e4\u00e4ttynyt Haaparannan valoissa kirkossa, jossa t\u00e4n\u00e4 vuonna esiintyi n\u00e4yttelij\u00e4 ja laulaja Maria Ylip\u00e4\u00e4<\/strong>. H\u00e4nt\u00e4 s\u00e4esti mielenkiintoinen trio, johon kuuluivat kitaristi Marzi Nyman<\/strong>, harmonikansoittaja Niko Kumpuvaara<\/strong> ja basisti Ville Herrala<\/strong>. L\u00e4hes loppuunmyydyn konsertin yleis\u00f6 sai kuulla sek\u00e4 suomalaisia lauluja s\u00e4velt\u00e4jin\u00e4 mm. Nyman ja Anna-Mari K\u00e4h\u00e4r\u00e4<\/strong> ett\u00e4 valikoiman musikaalis\u00e4velmi\u00e4. Konsertti oli hieno ja helposti kuunneltava, dramaattinenkin, vaikka j\u00e4inkin kaipaamaan Marzi Nymanilta oikein pitk\u00e4\u00e4 kitarasooloa.<\/p>\n\n\n\n

\"\"\n\t\t\t\n\t\t\t\t\n\t\t\t<\/svg>\n\t\t<\/button>
Maria Ylip\u00e4\u00e4, taustalla Ville Herrala<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Vuoden 2025 Kalottjazz & Blues Festival oli monipuolinen kokonaisuus. Moneen vuoteen kiinnostavin ohjelma palautti jo koetuksella olleen uskon festivaalin tulevaisuuteen.<\/p>\n\n\n\n

Kuvagalleria<\/h4>\n\n\n\t\t\t\t\t