{"id":27159,"date":"2025-07-13T15:10:44","date_gmt":"2025-07-13T12:10:44","guid":{"rendered":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/?p=27159"},"modified":"2025-07-13T15:44:35","modified_gmt":"2025-07-13T12:44:35","slug":"filmikuvaajan-vuosi-10","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/filmikuvaajan-vuosi-10\/","title":{"rendered":"Filmikuvaajan vuosi 10 – kuvia interrail-matkalta"},"content":{"rendered":"\n
\"\"\n\t\t\t\n\t\t\t\t\n\t\t\t<\/svg>\n\t\t<\/button>
Katun\u00e4kym\u00e4 M\u00fcnchenist\u00e4<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Kun filmille kuvaaminen j\u00e4lleen kiinnostaa (katso lis\u00e4\u00e4: Filmikuvaajan vuosi<\/a>), olen palannut my\u00f6s vanhojen kuvien \u00e4\u00e4relle ja selaillut vuosikymmenien takaisia negatiiviarkistoja. Hieman nostalgisin ajatuksin k\u00e4vin skannerin kanssa l\u00e4pi kokonaisuuden, jonka kuvasin interrail-matkalla kes\u00e4ll\u00e4 1981. Matkareittini kulki n\u00e4in: Joensuu – Turku – Tukholma – K\u00f6\u00f6penhamina – M\u00fcnchen – Zagreb – Belgrad – Budapest – Wien – M\u00fcnchen (palasin takaisin M\u00fcncheniin Bob Dylanin<\/strong> konsertin takia) – Innsbruck – Basel – Amsterdam – K\u00f6\u00f6penhamina – Tukholma – Joensuu.<\/p>\n\n\n\n

\"\"\n\t\t\t\n\t\t\t\t\n\t\t\t<\/svg>\n\t\t<\/button>
Sch\u00f6nbrunnin linna, Wien<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Voiko n\u00e4it\u00e4 kuvia en\u00e4\u00e4 julkaista?<\/h4>\n\n\n\n

En en\u00e4\u00e4 jaksa muistan, miten p\u00e4\u00e4dyin valitsemaan juuri tuon reitin. Suuri osa matkasta suuntautui entiseen Jugoslaviaan ja it\u00e4iseen Keski-Eurooppaan, mik\u00e4 k\u00e4sitt\u00e4\u00e4kseni oli ep\u00e4tyypillinen reittivalinta tuon ajan suomalaisille reilaajille. T\u00e4m\u00e4n postauksen tarkoitus ei kuitenkaan ole muistella matkan vaiheita, vaan katsoa nykyp\u00e4iv\u00e4n silmin valokuvia, joita matkan aikana syntyi. Esit\u00e4n itselleni kysymyksen: kannattaako noita yli nelj\u00e4nkymmenen vuoden takaisia kuvia julkaista blogissa.<\/p>\n\n\n\n

\"\"\n\t\t\t\n\t\t\t\t\n\t\t\t<\/svg>\n\t\t<\/button>
T\u00e4m\u00e4 kuva Belgradin rautatieasemalta on yksi niit\u00e4 harvoja kuvaustilanteita, jotka viel\u00e4 muistan. Etuvasemmalla seisova poliisi n\u00e4et huomasin kuvaamiseni ja oli l\u00e4hell\u00e4, ett\u00e4 en joutunut ottamaan filmi\u00e4 kamerasta. Onneksi lopulta kameran laittaminen reppuun riitti.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Taustoja & huomioita<\/h4>\n\n\n\n
    \n
  • Kuvasin matkalla kahdeksan rullaa Kodakin klassista Tri-X -filmi\u00e4. Tri-X oli ainoa filmi, jota k\u00e4ytin aktiivisen filmikuvaamisen aikoina 1970- ja 1980 -luvuilla.<\/li>\n\n\n\n
  • Digitaalisen kuvatulvan maailmasta katsottuna matkaotosten m\u00e4\u00e4r\u00e4 on pieni. Luultavasti rajallinen matkabudjetti rajasi k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 olleiden filmien m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4.<\/li>\n\n\n\n
  • Teknisess\u00e4 mieless\u00e4 onnistuin n\u00e4hd\u00e4kseni mainiosti, sill\u00e4 kahdeksaan rullaan ei juuri mahtunut pieleen valotettuja ruutuja.<\/li>\n\n\n\n
  • Kehitin Tri-X:n aina D-76 -kehitteell\u00e4, kuten minulla oli tapana. Tuossa vaiheessa kokemusta alkoi olla jo sen verran paljon, ett\u00e4 my\u00f6s filmien kehitt\u00e4minen n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 onnistuneen kelvollisesti. <\/li>\n\n\n\n
  • K\u00e4ytin tuohon aikaan 30 metrin filmirullasta itse purkittamiani filmej\u00e4. Ilmeisesti jotkut k\u00e4ytetyt filmikasetit olivat vuotaneet valoa ja aiheuttaneet joihinkin kuviin vaaleaa huntua.<\/li>\n\n\n\n
  • Aiheiden puolesta kuvat jakaantuvat vaivattomasti kolmeen ryhm\u00e4\u00e4n, perinteiset n\u00e4ht\u00e4vyydet, kaupunkien arkkitehtuurin yksityiskohdat ja katukuvaus Henri Cartier-Bressonin<\/strong> hengess\u00e4 . Muistaakseni tutustuin Cartier-Bressonin tuotantoon mainiosta Valokuva-lehdest\u00e4, joka katseli valokuvausta enemm\u00e4n taiteen kuin tekniikan n\u00e4k\u00f6kulmasta.<\/li>\n\n\n\n
  • Katukuvauksessa minulla oon ollut jonkin verran silm\u00e4\u00e4 tilanteille, mutta liian v\u00e4h\u00e4n rohkeutta menn\u00e4 tarpeeksi l\u00e4helle. Niinp\u00e4 kuvissa n\u00e4kyy useammin ihmisten selki\u00e4 kuin katseita. Cartier-Bressonin ratkaiseva hetki j\u00e4i joko tavoittamatta tai liian kauas kamerasta.<\/li>\n<\/ul>\n\n\n\n
    \"\"\n\t\t\t\n\t\t\t\t\n\t\t\t<\/svg>\n\t\t<\/button>
    Deutsches Museum, M\u00fcnchen<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
      \n
    • Kuvissa on huomattavasti enemm\u00e4n pystykuvia kuin nykyisiss\u00e4 kuvissani. Nyky\u00e4\u00e4n kuvaan aika harvoin pystykuvia eli kuvaustapani on vuosien varrella muuttunut.<\/li>\n\n\n\n
    • Yll\u00e4tt\u00e4en filmeist\u00e4 ei l\u00f6ytynyt yht\u00e4\u00e4n ruutua junien sis\u00e4lt\u00e4. Olinko s\u00e4\u00e4st\u00e4nyt filmi\u00e4 parempiin valaistusolosuhteisiin vai oliko kyse vain arkuudesta? My\u00f6s rautatieasemista on vain muutama kuva, vaikka isot rautatieasemat ovat usein varsin kuvauksellisia tiloja. Oliko asemilla kuvauskieltoja?<\/li>\n\n\n\n
    • Muistan aivan varmasti,ett\u00e4 k\u00e4vin Budapestissa jazzkonsertissa, joka j\u00e4rjestettiin ulkoilmassa jollain sis\u00e4pihalla. Wieniss\u00e4 osallistuin my\u00f6s Puolan poliittista j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4 mullistaneen Solidaarisuusliikkeen tukitapahtumaan, josta ostin ”Solidarno\u015b\u0107<\/em>”-pinssin. Jostain kumman syyst\u00e4 en ottanut yht\u00e4\u00e4n kuvaa kummastakaan tilaisuudesta! <\/li>\n\n\n\n
    • Skannasin kuvat jo hieman i\u00e4kk\u00e4\u00e4ll\u00e4 CanoScan 8800F-skannerilla ja k\u00e4ytin VueScan-ohjelmaa. <\/li>\n<\/ul>\n\n\n\n
      \"\"\n\t\t\t\n\t\t\t\t\n\t\t\t<\/svg>\n\t\t<\/button>
      Belgrad<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

      Kuvagalleria<\/h4>\n\n\n\n

      Vastaus postauksen alussa esitt\u00e4m\u00e4\u00e4ni kysymykseen on positiivinen. N\u00e4it\u00e4 kuvia kelpaa viel\u00e4 katsella ja etsi\u00e4 niist\u00e4 vaikkapa ajankuvaa 1980-luvun eurooppalaisilta kaduilta. Uskallan siis julkaista kuvat ja liit\u00e4n loppuun kuvagallerian.<\/p>\n\n\n\t\t\t\t\t