{"id":27772,"date":"2025-12-15T16:12:21","date_gmt":"2025-12-15T14:12:21","guid":{"rendered":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/?p=27772"},"modified":"2025-12-15T16:22:05","modified_gmt":"2025-12-15T14:22:05","slug":"juhani-aaltonen-springbird","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/juhani-aaltonen-springbird\/","title":{"rendered":"Juhani Aaltonen & Edward Vesala – uusintajulkaisu ja arkistol\u00f6yt\u00f6"},"content":{"rendered":"\n
\"\"\n\t\t\t\n\t\t\t\t\n\t\t\t<\/svg>\n\t\t<\/button>
Juhani Aaltonen, Kalottjazz & Blues Festival 2004<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Itsen\u00e4isill\u00e4 jazzmuusikoilla on usein ollut vaikeuksia saada musiikkia julki kaupallisilla levymarkkinoilla. Monet heist\u00e4 ovat pyrkineet ratkaisemaan tilanteen perustamalla oman levy-yhti\u00f6n ja julkaisemalla musiikkia itse. Ehk\u00e4 varhaisin esimerkki t\u00e4st\u00e4 oli Debut Records, jonka Charles Mingus<\/strong> ja Max Roach<\/strong> perustivat vuonna 1952. Muita esimerkkej\u00e4 ovat Sun Ran<\/strong> El Saturn Records tai trumpetisti Dave Douglasin<\/strong> vuodesta 2005 l\u00e4htien aktiivisesti toiminut Greenleaf Music.<\/p>\n\n\n\n

Suomessa Edward Vesala<\/strong> oli ehk\u00e4 ensimm\u00e4inen suomalainen jazzmuusikko, jolla oli oma levymerkki. Vesala julkaisi Leo Records -merkill\u00e4\u00e4n 15 albumia vuosina 1979 – 1989. Leo Recordsin (ei pid\u00e4 muuten sekoittaa ven\u00e4l\u00e4isen emigrantin Leo Feiginin<\/strong> brittil\u00e4iseen ja yh\u00e4 toimivaan samannimiseen levymerkkiin) musiikkia ei ole t\u00e4h\u00e4n saakka julkaistu uusintapainoksina ja jotkut alkuper\u00e4isist\u00e4 vinyyleist\u00e4 ovat nyky\u00e4\u00e4n tosi kalliita harvinaisuuksia, esimerkiksi Tomasz Sta\u0144kon<\/strong> vuonna 1979 ilmestynytt\u00e4 ”Almost Green<\/em>” -levy\u00e4 on ollut myynniss\u00e4 yli 500 euron hintaan. <\/p>\n\n\n\n

Nyt Iro Haarlan<\/strong> ja Ulf Krokforsin<\/strong> luotsaama Willa Silva Records on julkaissut uudelleen Juhani Aaltosen<\/strong> levyn ”Springbird<\/em>”, joka ilmestyi alunperin vuonna vuonna 1979 Leo Recordsin ensimm\u00e4isen\u00e4 julkaisuna. Willa Silvan ”Springbird<\/em>” on alkuper\u00e4isen julkaisun laajennettu versio, sill\u00e4 albumiin on liitetty mukaan Vesalan arkistosta l\u00f6ytyneet ennen julkaisemattomat \u00e4\u00e4nitykset nimell\u00e4 ”The Alppi Session<\/em>”.<\/p>\n\n\n\n

\"\"\n\t\t\t\n\t\t\t\t\n\t\t\t<\/svg>\n\t\t<\/button>
Juhani Aaltonen – Kalottjazz & Blues Festival 1985<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

”Springbird<\/em>” on vahvasti Aaltosen ja Vesalan yhteinen projekti. Aaltonen soittaa levyll\u00e4 erilaisia huiluja ja on albumin keskeisin solisti. Aaltosen k\u00e4sittelyss\u00e4 huilun skaala ulottuu kuulaasta ja hele\u00e4st\u00e4 laulusta intensiiviseen huutoon, mik\u00e4 H\u00e4n todistaa huilun moni-ilmeisyytt\u00e4 instrumenttina. Vesala on tuottajan ty\u00f6ns\u00e4 lis\u00e4ksi mukana l\u00e4hes kaikilla levyn raidoilla (poislukien kaksi Aaltosen huilusooloa) ja on osallistunut my\u00f6s useimpien kappaleiden s\u00e4velt\u00e4miseen. <\/p>\n\n\n\n

Aaltosen ja Vesalan rinnalla esille nousee kuitenkin albumin omintakeisin osa eli senegalilaiset ly\u00f6m\u00e4soittajat. He kuuluivat Helsingiss\u00e4 levytysten aikaan vierailleen Senegalin kansallisbaletin kokoonpanoon, jonka joku (arvattavasti Vesala) oli keksinyt kutsua mukaan levytysstudioon. Rumpujen risteilev\u00e4t rytmikuviot luovat elastisen, koko ajan el\u00e4v\u00e4n perustan, mutta afrikkalaisista muusikoista ja soittimista huolimatta levyll\u00e4 ei vallitse erityisen afrikkalainen tai entojazzillinen tunnelma. ”Springbird<\/em>” onkin modernia improvisoitua musiikkia, jossa afrikkalaiset ly\u00f6m\u00e4soittimet ovat yksi elementti, kuten Petri Haussila<\/strong> kirjoittaa levyn kansitekstiss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Aaltonen on ”Springbirdin<\/em>” ainoa solisti, vain Wigwamin kitaristi Pekka Rechardt<\/strong> rakentaa jykev\u00e4ll\u00e4 soolollaan uhkaavan tunnelman levyn avausraidalle ”Wings of the Mystical Wind<\/em>”. Omaper\u00e4isyydes\u00e4\u00e4n ”Springbird<\/em>” on er\u00e4s Aaltosen pitk\u00e4n uran kohokohtia ja samalla suomalaisen jazzin kest\u00e4v\u00e4 merkkiteos.<\/p>\n\n\n\n

\"\"\n\t\t\t\n\t\t\t\t\n\t\t\t<\/svg>\n\t\t<\/button>
Juhani Aaltonen – Kalottjazz & Blues Festival 1985<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Albumin toinen osa, ”The Alppi Session<\/em>”, on per\u00e4isin Vesalan arkistoista l\u00f6ytyneelt\u00e4 c-kasetilta. Juhani Aaltonen muistelee, ett\u00e4 kyse noin vuonna 1974 tallennetusta trio\u00e4\u00e4nityksest\u00e4, jossa Aaltosen ja Vesalan kanssa soittaa basisti Pekka Sarmanto<\/strong>. Kun levyll\u00e4 siirryt\u00e4\u00e4n ”Springbirdin<\/em>” raidoista Alppi-studion \u00e4\u00e4ntyksiin, kuulija huomaa selv\u00e4sti \u00e4\u00e4nityksen teknisen tason heikkenemisen. Onneksi ainakin oma korvani tottuu nopeasti karumpaan soundiin ja trion free jazzia kelpaa kyll\u00e4 kuunnella. <\/p>\n\n\n\n

Juhani Aaltonen<\/strong>: Springbird (Leo Records 1979 \/ Willa Silva Records, 2025)
Springbird: Juhani Aaltonen, huilut, Edward Vesala, ly\u00f6m\u00e4soittimet, Pekka Rechard, kitara, Antti Hytti, Teppo Hauta-aho, basso, Iro Haarla, urut, harmonikka, Tero Sarikoski, ly\u00f6m\u00e4soittimet, Abdoulaye Diakhate, Abdoulaye Diouf, Bakary Goudiaby, Mamadou Ly, Mamadou Ndiaye, Moustapha Cisse, ly\u00f6m\u00e4soittimet<\/em>

The Alppi Session; Juhani Aaltonen, tenorisaksofoni, huilu, Pekka Sarmanto, basso, Edward Vesala, rummut<\/em><\/p>\n\n\n\n

\"\"\n\t\t\t\n\t\t\t\t\n\t\t\t<\/svg>\n\t\t<\/button>
Edward Vesala, International Jazz Festival, Praha 1984. Kuva: Gampe, CC BY-SA 4.0 https:\/\/creativecommons.org\/licenses\/by-sa\/4.0<\/a>, via Wikimedia Commons<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Willa Silva Records julkaisi samaan aikaan Aaltosen ”Springbirdin<\/em>” kanssa my\u00f6s tupla-cd:n verran Edward Vesalan ly\u00f6m\u00e4soitinsooloja. Vesalan soololevyll\u00e4 on kaksi ennenjulkaisematonta konserttitallennetta, jotka on \u00e4\u00e4nitetty vuonna 1981 Finlandia-talolla ja vuonna 1984 Porin jazzfestivaaleilla.<\/p>\n\n\n\n

Vesala soittaa molemmissa konserteissa suurimman osan ajasta tavallista rumpusetti\u00e4, mutta my\u00f6s sekalainen joukko muita ly\u00f6m\u00e4soittimia ja \u00e4\u00e4nil\u00e4hteit\u00e4 on k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4. Erilaiset lelut ja pillit tuovat v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 mieleen Art Ensemble of Chigacon ja sen k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4t lukuisat pikkuinstrumentit. <\/p>\n\n\n\n

Musiikin virtauksesta erottuu paikoin l\u00e4hes svengaavia jaksoja, jolloin Vesala kuulostaa l\u00e4hes perinteiselt\u00e4 jazzrumpalilta. V\u00e4lill\u00e4 virtaus pys\u00e4htyy abstrakteiksi soundiveistoksiksi tau rauhoittuu kelluviksi \u00e4\u00e4nimaisemiksi, joista raivosa energia yll\u00e4tt\u00e4en purkautuu. Vesalan improvisaatiot ovat tavallaan vaativaa kuunneltavaa, mutta s\u00e4velt\u00e4j\u00e4n\u00e4 Vesala kykenee luomaan rumpusooloistaan ehji\u00e4 kokonaisuuksia ja ly\u00f6m\u00e4soitinten \u00e4\u00e4nien varassa on yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n vaivatonta ajelehtia.<\/p>\n\n\n\n

Levyn kuvitukseksi on l\u00f6ydetty Pertti Nisosen<\/strong> hienoja mustavalkoisia valokuvia. <\/p>\n\n\n\n

Edward Vesala<\/strong>: Solo (Willa Silva Records, 2025)
Edward Vesala, ly\u00f6m\u00e4soittimet<\/em><\/p>\n\n\n\n

\n
\"\"\n\t\t\t\n\t\t\t\t\n\t\t\t<\/svg>\n\t\t<\/button><\/figure>\n\n\n\n
\"\"\n\t\t\t\n\t\t\t\t\n\t\t\t<\/svg>\n\t\t<\/button><\/figure>\n<\/figure>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Itsen\u00e4isill\u00e4 jazzmuusikoilla on usein ollut vaikeuksia saada musiikkia julki kaupallisilla levymarkkinoilla. Monet heist\u00e4 ovat pyrkineet ratkaisemaan tilanteen perustamalla oman levy-yhti\u00f6n ja julkaisemalla musiikkia itse. Ehk\u00e4 varhaisin esimerkki t\u00e4st\u00e4 oli Debut Records, jonka Charles Mingus ja Max Roach perustivat vuonna 1952. Muita esimerkkej\u00e4 ovat Sun Ran El Saturn Records tai trumpetisti Dave Douglasin vuodesta 2005 l\u00e4htien […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":27804,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"ngg_post_thumbnail":0,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":"","jetpack_publicize_message":"","jetpack_publicize_feature_enabled":true,"jetpack_social_post_already_shared":true,"jetpack_social_options":{"image_generator_settings":{"template":"highway","default_image_id":0,"font":"","enabled":false},"version":2}},"categories":[3],"tags":[151,196,13,154,152,1080,18],"class_list":["post-27772","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-jazz","tag-edward-vesala","tag-huilu","tag-jazzlevyt-2","tag-juhani-aaltonen","tag-leo-records-vesala","tag-lyomasoittimet","tag-suomalainen-jazz"],"jetpack_publicize_connections":[],"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/i0.wp.com\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2025\/12\/aaltonen-triptyykki1-scaled.jpg?fit=2560%2C1207&ssl=1","jetpack_likes_enabled":false,"jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/27772","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=27772"}],"version-history":[{"count":19,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/27772\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":27813,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/27772\/revisions\/27813"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/27804"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=27772"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=27772"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=27772"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}