{"id":27868,"date":"2026-01-11T19:17:13","date_gmt":"2026-01-11T17:17:13","guid":{"rendered":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/?p=27868"},"modified":"2026-01-11T19:19:22","modified_gmt":"2026-01-11T17:19:22","slug":"ricky-riccardi-heart-full-of-rhythm","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/ricky-riccardi-heart-full-of-rhythm\/","title":{"rendered":"Ricky Riccardi: Heart Full of Rhythm: The Big Band Years of Louis Armstrong (Oxford University Press, 2020)"},"content":{"rendered":"\n
\"\"\n\t\t\t\n\t\t\t\t\n\t\t\t<\/svg>\n\t\t<\/button>
Louis Armstrong Orchestra, New York 1943.

Kuva: Jack Bradley Collection, Louis Armstrong House Museum<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Yhdysvaltalainen tietokirjailija ja Louis Armstrong House Museumin arkiston tutkija Ricky Riccardi<\/strong> julkaisi vuosina 2011-2025 laajan trilogian Louis Armstrongin<\/strong> el\u00e4m\u00e4st\u00e4 ja urasta. El\u00e4m\u00e4kerran ensimm\u00e4inen osa \u201dWhat a Wonderful World: The Magic of Louis Armstrong\u2019s Later Year<\/em>\u201d (2011) kertoo Armstrongin el\u00e4m\u00e4n viimeisist\u00e4 vuosikymmenist\u00e4 eli toisen maailmansodan j\u00e4lkeisest\u00e4 ajasta. T\u00e4ss\u00e4 postauksessa esill\u00e4 oleva toinen osa ”Heart Full of Rhythm: The Big Band Years of Louis Armstrong<\/em>” (2020) keskittyy vuosiin 1929-1945 ja aikaisemmin jo esittelem\u00e4ni kolmas osa ”Stomp Off, Let\u2019s Go: The Early Years of Louis Armstrong<\/a><\/em>” (2025) pureutuu vihdoin Armstrongin lapsuuteen, nuoruuteen ja uran alkuvaiheisiin.<\/p>\n\n\n\n

Alaotsikkonsa (”The Big Band Years of Louis Armstrong<\/em><\/em>”) mukaisesti kirja kuvaa Louis Armstrongin matkan halki big bandien kulta-ajan, jolloin nimenomaan isojen orkesterien musiikki oli amerikkalaisen populaarimusiikin suosituinta musiikkia. T\u00e4ss\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 Armstrong ei ollut ensisijaisesti jazzmuusikko, eik\u00e4 h\u00e4n luultavasti edes halunnut sellainen ollakaan. Sen sijaan Armstrong oli poplaulaja, vaudeville-teattereiden t\u00e4hti, koko maassa tunnettu radioesiintyj\u00e4, Hollywood-elokuvien koominen hahmo sek\u00e4 tietenkin ihailtu muusikko, kopioitu trumpettivirtuoosi ja esikuva muillekin kuin vain trumpetisteille. <\/p>\n\n\n\n

\"\"\n\t\t\t\n\t\t\t\t\n\t\t\t<\/svg>\n\t\t<\/button>
Ricky Riccardi. Kuva: Jazz Journal<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Big band -vuosien Armstrong oli monella tapaa edell\u00e4k\u00e4vij\u00e4. H\u00e4n oli ensimm\u00e4inen musta laulaja, josta tuli suosittu my\u00f6s valkoisen yleis\u00f6n keskuudessa. H\u00e4n oli ensimm\u00e4inen musta taiteilija, joka p\u00e4\u00e4si Yhdysvaltojen rannikolta rannikolle kuuluneiden suosittujen radio-ohjelmien t\u00e4hdeksi. Armstrong oli ensimm\u00e4isi\u00e4 mustia muusikoita ja n\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4 Hollywoodin suurissa elokuvatuotannoissa. H\u00e4nen lukuisat levytyksens\u00e4 k\u00e4viv\u00e4t hyvin kaupaksi ja Armstrong pystyi ylitt\u00e4m\u00e4\u00e4n aikakauden jyrk\u00e4n roturajan my\u00f6s levymyynniss\u00e4. <\/p>\n\n\n\n

N\u00e4ill\u00e4 uraauurtavilla saavutuksillaan Armstrong sai osakseen mustan yleis\u00f6n ihailun ja musta lehdist\u00f6 suhtautui oman pojan saavutuksiin positiivisesti ja innostuneesti. Kun ensimm\u00e4iset jazzlehdet syntyiv\u00e4t 1930-luvulla, joutui kaupallisesti menestynyt Armstrong valkoisten jazzkriitikkojen hampaisiin. Kun Armstrongin 1920-luvun Hot Five – ja Hot Seven -yhtyeiden levytyksi\u00e4 julkaistiin ensimm\u00e4isen kerran uudelleen 1930-luvun lopulla, syntyi nyky\u00e4\u00e4nkin yleinen k\u00e4sitys n\u00e4iden klassikkojen ylivertaisesta asemasta big band -kauden levytyksiin verrattuna. <\/p>\n\n\n\n

Nuoret mustat jazzmuusikot kehittiv\u00e4t bebopin 1940-luvun alkupuolella ja pyrkiv\u00e4t kohottamaan jazzin tanssimusiikista taidemusiikin kaltaiseen asemaan. Modernistien n\u00e4k\u00f6kulmasta Armstrongin vuosisadan alusta periytynyt tapa esiinty\u00e4, kyseenalainen tapa k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 huumoria ja usein musiikillisesti kevyt materiaali leimattiin set\u00e4tuomoiluksi, siis alentuvaksi anteeksipyytelyksi valkoisten hallitseman viihdeteollisuuden rasististen k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6jen edess\u00e4. Armstrong ja trumpetisti Dizzy Gillespie<\/strong> ajautuivat musiikkilehtien palstoilla vuosia kest\u00e4neeseen sanaharkkaan, joka p\u00e4\u00e4ttyi julkiseen sovintoon vasta 1950-luvun lopulla. Toisaalta mustan yhteis\u00f6n konservatiivisella laidalla Armstrongin levytt\u00e4m\u00e4t gospel-kappaleet her\u00e4ttiv\u00e4t vastustusta mustien kirkonmiesten suunnalta. <\/p>\n\n\n\n

Edell\u00e4 mainittujen teemojen lis\u00e4ksi kirjassa k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n laajasti my\u00f6s Armstrongin suhdetta managereihinsa, erityisesti ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isen Joe Glaserin<\/strong> ja Armstrongin l\u00e4heinen suhde k\u00e4yd\u00e4\u00e4n l\u00e4pi tarkasti. Kirja piirt\u00e4\u00e4 v\u00e4rikk\u00e4\u00e4n kuvan aikakauden viihdebisneksest\u00e4, jonka py\u00f6ritt\u00e4misess\u00e4 mafialla oli oma merkitt\u00e4v\u00e4 osansa. Yhdysvaltojen ankara rasismi tulee esille erityisesti Etel\u00e4valtioihin suuntautuvien kiertueiden yhteydess\u00e4. Vaikka kirjassa ei ole diskografiaa, esittelee Riccardi varsin perusteellisesti Armstrongin levytyssessioita ja nostaa sielt\u00e4 esille monia hienoja \u00e4\u00e4nityksi\u00e4, jotka ainakin minulle olivat aiemmin aivan tuntematonta musiikkia. <\/p>\n\n\n\n

Armstrongin arkiston ja kotimuseon tutkijana Riccardi suhtautuu ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4sti tutkimuskohteeseensa ja pyrkii korostamaan t\u00e4m\u00e4n innovaattorin asemaa. My\u00f6t\u00e4mielisest\u00e4 asenteesta huolimatta Riccardi onnistuu luomaan Armstrongista realistisen kuvan, jossa Armstrong n\u00e4ytt\u00e4ytyy el\u00e4v\u00e4n\u00e4 ja moniulotteisena ihmisen\u00e4. Riccardi ei esimerkiksi mitenk\u00e4\u00e4n piilottele vaikkapa Armstrongin innokasta pilvenpolttoa tai vilkkaita naissuhteita jopa suuren rakkautensa eli nelj\u00e4nnen ja viimeisen vaimonsa Lucille Wilsonin<\/strong> sel\u00e4n takana.<\/p>\n\n\n\n

Palaan my\u00f6hemmin Riccardin trilogian ensimm\u00e4iseen osaan ja Armstrongin viimeisiin vuosikymmeniin. Luin t\u00e4m\u00e4n kirjan Amazonin Kindle-versiona.<\/p>\n\n\n\n

Ricky Riccardi<\/strong>: Heart Full of Rhythm: The Big Band Years of Louis Armstrong (Oxford University Press, 2020)<\/p>\n\n\n\n

\"\"\n\t\t\t\n\t\t\t\t\n\t\t\t<\/svg>\n\t\t<\/button><\/figure>\n\n\n\n

Lue lis\u00e4\u00e4<\/strong>:<\/p>\n\n\n\n