{"id":28011,"date":"2026-03-01T23:15:36","date_gmt":"2026-03-01T21:15:36","guid":{"rendered":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/?p=28011"},"modified":"2026-03-01T23:15:39","modified_gmt":"2026-03-01T21:15:39","slug":"ricky-riccardi-what-a-wonderful-world","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/ricky-riccardi-what-a-wonderful-world\/","title":{"rendered":"Ricky Riccardi: What a Wonderful World. The Magic of Louis Armstrong\u2019s Later Years (Pantheon Books, 2011)"},"content":{"rendered":"\n
\"\"\n\t\t\t\n\t\t\t\t\n\t\t\t<\/svg>\n\t\t<\/button>
Louis Armstrong. Kuva: Maynard Frank Wolfe \/ Louis Armstrong House Museum<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Vuodenvaihteen ja alkuvuoden ajan olen lukenut amerikkalaisen jazztutkijan Ricky Riccardin<\/strong> kirjoittaman Louis Armstrong<\/strong> -el\u00e4m\u00e4kerran kaikki kolme osaa. Riccardi aloitti trilogiansa nyt esittelyss\u00e4 olevalla teoksella ”What a Wonderful World. The Magic of Louis Armstrong\u2019s Later Years<\/em>”, joka keskittyy Armstrongin el\u00e4m\u00e4n ja uran viimeisiin vuosikymmeniin, siis ajanjaksoon noin vuodesta 1947 aina Armstrongin kuolemaan saakka vuonna 1971. Olen jo aiemmin esitellyt trilogian muut osat, joista ”Heart Full of Rhythm: The Big Band Years of Louis Armstrong<\/a>” k\u00e4sittelee aikaa vuoden 1929 tienoilta vuoteen 1947 ja viimeinen osa ”Stomp Off, Let\u2019s Go<\/em><\/a>” paneutuu Armstrongin el\u00e4m\u00e4n ja uran alkuvaiheisiin.<\/p>\n\n\n\n

Vuosi 1947 oli Armstrongin uralla merkitt\u00e4v\u00e4 k\u00e4\u00e4nnekohta, sill\u00e4 tuolloin big bandien kultakausi alkoi olla lopussa ja my\u00f6s Armstrong joutui luopumaan omasta isosta orkesterista. Big bandin sijaan Armstrongin t\u00e4rkeimm\u00e4ksi kokoonpanoksi ja ty\u00f6ymp\u00e4rist\u00f6ksi muotoutui sekstetti, joka kulki nimell\u00e4 All Stars, sill\u00e4 sekstetiss\u00e4 soitti Earl Hinesin<\/strong> ja Jack Teagardenin<\/strong> kaltaisia merkitt\u00e4vi\u00e4 jazzt\u00e4hti\u00e4. Vaikka yhtyeen muusikot olivat my\u00f6hemmin yleens\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n tunnettuja nimi\u00e4, sekstetti kulki tunnettiin nimell\u00e4 All Stars aivan loppuun saakka.<\/p>\n\n\n\n

\"\"\n\t\t\t\n\t\t\t\t\n\t\t\t<\/svg>\n\t\t<\/button>
Louis Armstrong, W.C. Handy ja George Avakian ihastelevat nauhakelaa, jolle on tallennettu upean ”Louis Armstrong Plays W. C. Handy” -albumin \u00e4\u00e4nitykset.

Kuva: Louis Armstrong House Museum<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Big bandien valtakauden p\u00e4\u00e4ttymisen lis\u00e4ksi Armstrongin uraan vaikutti my\u00f6s toinen suuri musiikkiteollisuuden murros eli LP-levyjen esiinmarssi. Vuonna 1954 Armstrong levytti CBS:lle albumin ”Louis Armstrong Plays W.C. Handy<\/em>” tuottaja George Avakianin<\/strong> johdolla. T\u00e4m\u00e4n ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 Armstrongin hienoimman albumin vaiheita kirjassa k\u00e4yd\u00e4\u00e4n ilahduttavan laajasti l\u00e4pi.<\/p>\n\n\n\n

Armstrong levytti Avakianin kanssa viel\u00e4 toisenkin hienon albumin eli Fats Wallerin<\/strong> musiikkiin keskittyv\u00e4n ”Satch Plays Fats<\/em>”, mutta lopulta yhteisty\u00f6 katkesi, kun Armstrongin manageri Joe Glaser <\/strong>oli haluton sitomaan suojattiaan pitk\u00e4aikaiseen sopimussuhteeseen CBS:n kanssa. Toki t\u00e4m\u00e4nkin j\u00e4lkeen Armstrong julkaisi onnistuneita albumikokonaisuuksia esimerkiksi Ella Fitzgeraldin<\/strong> ja Duke Ellingtonin<\/strong> kanssa, mutta v\u00e4kisinkin tulee pohtineeksi, millaista musiikkia Avakianin ja Armstrongin yhteisty\u00f6 olisikaan voinut jatkuessaan tuottaa.<\/p>\n\n\n\n

\"\"\n\t\t\t\n\t\t\t\t\n\t\t\t<\/svg>\n\t\t<\/button>
Ella Fitzgerald & Louis Armstrong Kuva: Phil Stern\/Gilles Petard\/Redferns<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Louis Armstrong oli suosittu muusikko, n\u00e4yttelij\u00e4 ja koomikko, joka ainakin kriitikoiden ja nuoren polven vihaisten jazzmuusikoiden mielest\u00e4 oli j\u00e4\u00e4nyt esiintymistavoiltaan ja asenteiltaan pahasti ajastaan j\u00e4lkeen. Syyskuussa 1957 Armstrong kuitenkin yll\u00e4tti kaikki ottamalla lehtihaastattelussa voimakkaasti kantaa Arkansasin Little Rockin koulujen rotuerottelutapaukseen. Koululaisten kohtaama rasismi kosketti Armstrongia ja h\u00e4n syytti presidentti Dwight Eisenhoweria<\/strong> kaksinaamaiseksi pelkuriksi. Lausunnosta nousi kova kohu ja jopa Armstrongin levyjen ostoboikottia puuhattiin. Kun Eisenhower lopulta l\u00e4hetti liittovaltion joukkoja turvaamaan mustien koululaisten koulunk\u00e4ynti\u00e4, Armstrong muutti asenteensa presidentti\u00e4 kohtaan ja l\u00e4hetti t\u00e4lle kiittelev\u00e4n s\u00e4hkeen. Lopulta Armstrong ei saanut kannanotostaan kaipaamaansa arvostusta muilta mustilta muusikoilta ja asia j\u00e4i vaivaamaan Armstrongin mielt\u00e4 loppuel\u00e4m\u00e4ksi.<\/p>\n\n\n\n

Armstrong oli suorastaan addiktoitunut ty\u00f6h\u00f6ns\u00e4 ja h\u00e4n esiintyi l\u00e4hes jatkuvasti niin ulkomailla (Euroopan lis\u00e4ksi my\u00f6s Afrikassa, Etel\u00e4-Amerikassa ja L\u00e4hi-id\u00e4ss\u00e4) kuin pitkill\u00e4 yhden illan konserttien kiertueilla kotimaassaan. Manageri Joe Glaseria on usein syytetty n\u00e4iden loputtomien kiertueiden myymisest\u00e4 ja Armstrongin hyv\u00e4ksik\u00e4ytt\u00e4misest\u00e4, mutta Riccardi tekee selv\u00e4ksi, ett\u00e4 nimenomaan Armstrong itse ei osannut asettua paikoilleen, vaan halusi esiinty\u00e4 suorastaan pakonomaisesti. Lopulta kiert\u00e4minen ja muutenkin ep\u00e4terveelliset el\u00e4m\u00e4ntavat (mm. ulostusl\u00e4\u00e4ke Swiss-Kriss ja marihuana) vaativat veronsa ja Armstrongin terveys romahti vuonna 1968. Vaikka pakollinen lepo nosti mestarin viel\u00e4 muutaman kerran esiintym\u00e4\u00e4n, terveys ei en\u00e4\u00e4 kest\u00e4nyt ja Armstrong kuoli 6.7.1971 kotonaan New Yorkissa.<\/p>\n\n\n\n

Kokonaisuutena Riccardin el\u00e4m\u00e4kerta kuvaa aivan uskomattoman matkan, jonka Louis Armstrong kulki New Orleansin k\u00f6yhist\u00e4 kortteleista jazzin innovaattoriksi, elokuvan\u00e4yttelij\u00e4ksi, koomikoksi, pop-t\u00e4hdeksi levymyyntitilastojen huipulle (vuoden 1965 ”Hello, Dolly!<\/em>” syrj\u00e4ytti huipulta Beatlesin) sek\u00e4 niin presidenttien, kuninkaallisten kuin paavinkin vieraaksi. <\/p>\n\n\n\n

Ricky Riccardi<\/strong>: What a Wonderful World. The Magic of Louis Armstrong\u2019s Later Years (Pantheon Books, 2011)<\/p>\n\n\n\n

\"\"\n\t\t\t\n\t\t\t\t\n\t\t\t<\/svg>\n\t\t<\/button><\/figure>\n\n\n\n

Luin t\u00e4m\u00e4n trilogian ensimm\u00e4isen osan oikeana kirjana, jonka l\u00f6ysin edullisesti hyv\u00e4kuntoisena P\u00e4\u00e4kaupunkiseudun kierr\u00e4tyskeskuksen verkkokaupasta.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Vuodenvaihteen ja alkuvuoden ajan olen lukenut amerikkalaisen jazztutkijan Ricky Riccardin kirjoittaman Louis Armstrong -el\u00e4m\u00e4kerran kaikki kolme osaa. Riccardi aloitti trilogiansa nyt esittelyss\u00e4 olevalla teoksella ”What a Wonderful World. The Magic of Louis Armstrong\u2019s Later Years”, joka keskittyy Armstrongin el\u00e4m\u00e4n ja uran viimeisiin vuosikymmeniin, siis ajanjaksoon noin vuodesta 1947 aina Armstrongin kuolemaan saakka vuonna 1971. Olen […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":28014,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"ngg_post_thumbnail":0,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":"","jetpack_publicize_message":"","jetpack_publicize_feature_enabled":true,"jetpack_social_post_already_shared":true,"jetpack_social_options":{"image_generator_settings":{"template":"highway","default_image_id":0,"font":"","enabled":false},"version":2}},"categories":[3,16],"tags":[20,416,109,184,42],"class_list":["post-28011","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-jazz","category-kirjat-2","tag-amerikkalainen-jazz","tag-elamakerta","tag-kirjahyllysta","tag-louis-armstrong","tag-trumpetti"],"jetpack_publicize_connections":[],"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/i0.wp.com\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2026\/02\/la-tp.jpg?fit=1200%2C675&ssl=1","jetpack_likes_enabled":false,"jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/28011","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=28011"}],"version-history":[{"count":14,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/28011\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":28029,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/28011\/revisions\/28029"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/28014"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=28011"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=28011"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=28011"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}