{"id":29082,"date":"2026-08-20T22:18:37","date_gmt":"2026-08-20T19:18:37","guid":{"rendered":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/?p=29082"},"modified":"2026-08-20T22:19:08","modified_gmt":"2026-08-20T19:19:08","slug":"martin-iaies-people-places","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/martin-iaies-people-places\/","title":{"rendered":"Mart\u00edn Iaies: People. Places. Music for Large Ensemble (Challenge Records, 2026)"},"content":{"rendered":"\n
\"\"\n\t\t\t\n\t\t\t\t\n\t\t\t<\/svg>\n\t\t<\/button>
Mart\u00edn Iaies. Kuva: Helmut Lunghammer<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Argentiinalainen kitaristi Mart\u00edn Iaies<\/strong> aloitti levytysuransa vuonna 2018, kun debyyttialbumi ”Rewind & FF<\/em>” (El Club del Disco) ilmestyi. Vuonna 2019 Iaies Graziin It\u00e4valtaan opiskelemaan musiikkia ja on opintojensa j\u00e4lkeen asettunut asumaan Wieniin sek\u00e4 keskittynyt rakentamaan uraansa Euroopassa. Vuoden 2023 kvartettilevy ”New Beginnings<\/em>” syntyi jo Euroopassa yhteisty\u00f6ss\u00e4 eurooppalaisen muusikoiden kanssa. (Levytys on esitelty t\u00e4\u00e4ll\u00e4 blogissa: Kaksi kitaristia \u2013 Kari Antila & Mart\u00edn Iaies<\/a>.)<\/p>\n\n\n\n

Iaies toteaa muuttaneensa Eurooppaan kitaristina, joka s\u00e4velsi my\u00f6s siin\u00e4 sivussa. Euroopan vuosien aikana h\u00e4nest\u00e4 on kuitenkin muotoutunut s\u00e4velt\u00e4j\u00e4, joka soittaa kitaraa. Juuri ilmestyneell\u00e4 kolmannella albumillaan ”People. Places. Music for Large Ensemble<\/em>” Iaies soittaa vain kolme kitarasooloa, eik\u00e4 ole edes kitaristina mukana kaikilla levyn kappaleilla. Painopiste on nyt siis s\u00e4vellyksiss\u00e4, joita esitt\u00e4m\u00e4\u00e4n Iaies on perustanut yhdentoista muusikon orkesterin. Peruskokoonpanon lis\u00e4ksi albumilla vierailee saksalainen saksofonisti Klaus Gesing<\/strong>, jonka sopraanosaksofoni ja bassoklarinetti ovat vahvasti esill\u00e4 kolmella raidalla.<\/p>\n\n\n\n

Levyll\u00e4 soittaa mielenkiintoinen kokoonpano, selv\u00e4sti jazzissa tavallista pikkuyhtyett\u00e4 suurempi, mutta toisaalta my\u00f6s totuttua big bandi\u00e4 pienempi ja samalla kevyempi. T\u00e4lle orkesterille Iaies on kirjoittanut eleett\u00f6m\u00e4n kauniita melodioita ja l\u00e4pikuultavia orkesterisointeja. N\u00e4in musiikki liittyy luontevasti eurooppalaisen nykyjazzin valtavirtauksiin.<\/p>\n\n\n\n

Levyll\u00e4 on kahdeksan kappaletta, joista syntyy mukavasti vaihteleva, mutta kuitenkin levollisissa tunnelmissa viihtyv\u00e4 kokonaisuus. Levyn avaa ”Graz<\/em>”, joka laajenee rauhallisesti s\u00e4velt\u00e4j\u00e4n kirkkaan kitarasoolon ja Milo\u0161 Kost\u00e1rin<\/strong> pehme\u00e4n tenorisaksofonin kautta koko orkesterin cool jazz -soundeihin. ”Grazin<\/em>” kvartettiversio oli mukana jo Iaiesin edellisell\u00e4 levyll\u00e4 ja kappaleeseen voi tutustua my\u00f6s alla olevalla videolla, jossa sen tulkitsee hieman eri kokoonpano kuin esill\u00e4 olevalla levytyksell\u00e4. <\/p>\n\n\n\n

Albumin ainoa lainakappale ”Zamba del Chaguonco<\/em>” on sovitus argentiinalaisen s\u00e4velt\u00e4j\u00e4n Hilda Herreran<\/strong> kansanmusiikkivaikutteisesta ja surumielisest\u00e4 s\u00e4vellyksest\u00e4. Klaus Gesingin hele\u00e4 sopraanosaksofoni kasvaa l\u00e4hes yhdeks\u00e4n minuuttia kest\u00e4v\u00e4 esityksen alkupuoliskoa m\u00e4\u00e4ritt\u00e4v\u00e4ksi \u00e4\u00e4neksi niin orkesteriosuudessa kuin soolossakin. Kappaleen puoliv\u00e4lin tienoilla valoisa tunnelma taittuu tummemmaksi Jordi Rovir\u00f3n<\/strong> flyygelitorven ja Andreas Reisenhoferin<\/strong> rumpujen my\u00f6t\u00e4 ja kappaleen alun ja lopun v\u00e4lille syntyy j\u00e4nnite. <\/p>\n\n\n\n

Yhdentoista muusikon peruskokoonpano soittaa levyn kuudella ensimm\u00e4isell\u00e4 raidalla, jotka kuulija voi hahmottaa yhten\u00e4isen\u00e4 sarjana. Albumin loppuun Iaies on sijoittanut viel\u00e4 kaksi kokonaisuudesta poikkeavaa s\u00e4vellyst\u00e4. Vain puhaltajien soittama ”Canci\u00f3n de Cuna para Sim\u00f3n<\/em>” on s\u00e4velt\u00e4j\u00e4n esikoispojalleen omistama turvallinen kehtolaulu. Vain sopraanosaksofonin, pianon ja sellon voimin esitetty ”Cyclical Loss of Hope<\/em>” viittaa Iaesin kotimaan Argentiinan toistuviin umpikujiin ajatuvan poliittisen el\u00e4m\u00e4n kiemuroihin. Aiheestaan ja nimest\u00e4\u00e4n huolimatta ”Cyclical Loss of Hope<\/em>” ei kuitenkaan p\u00e4\u00e4t\u00e4 levy\u00e4 toivottomuuteen, vaan pikemminkin valoisaan kirkkauteen.<\/p>\n\n\n\n

”People. Places<\/em>” on hieno albumi, joka liittyy mukaan Valon kuvia -blogin vuoden 2026 kuuntelusuositusten listalle:\u00a0Vuoden valinnat 2026<\/a>.<\/p>\n\n\n\n

Mart\u00edn<\/strong> Iaies: People. Places. Music for Large Ensemble (Challenge Records, 2026)
Mart\u00ed<\/strong>n Iaies, kitara, Alana Macpherson, alttosaksofoni, huilu, Tobias Hoffmann, alttosaksofoni, klarinetti, Milo\u0161 Kost\u00e1r, tenorisaksofoni, huilu, Anna Gollien, baritonisaksofoni, bassoklarinetti, Matthias Bernsteiner, pasuuna, \u017dan Cesar, Jordi Rovir\u00f3, trumpetti, flyygelitorvi, Thomas Quendler, piano, Maximilian Kreuzer, ba sso, Andreas Reisenhofer, rummut + Klaus Gesing sopraanosaksofoni, bassoklarinetti, Ariel Vei Atanasovski, sello<\/em><\/p>\n\n\n\n

\"\"\n\t\t\t\n\t\t\t\t\n\t\t\t<\/svg>\n\t\t<\/button><\/figure>\n\n\n\n


Martin Iaies 11 – ”GRAZ” (Live at Stockwerk)<\/strong><\/h4>\n\n\n\n

Martin Iaies 11 esitt\u00e4\u00e4 videolla ”People. Places” -albumin avausraidan ”Graz”. T\u00e4ll\u00e4 maaliskuussa 2024 tallennetulla videolla soittaa hieman eri kokoonpano kuin esittelyss\u00e4 olevalla albumilla<\/p>\n\n\n\n

\n