{"id":29357,"date":"2026-11-04T00:06:51","date_gmt":"2026-11-03T22:06:51","guid":{"rendered":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/?p=29357"},"modified":"2026-11-04T00:06:53","modified_gmt":"2026-11-03T22:06:53","slug":"tampere-jazz-happening-2026-festivaaliraportti","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/tampere-jazz-happening-2026-festivaaliraportti\/","title":{"rendered":"Tampere Jazz Happening 2026 – Festivaaliraportti"},"content":{"rendered":"\n
\"\"\n\t\t\t\n\t\t\t\t\n\t\t\t<\/svg>\n\t\t<\/button>
Juhani Aaltonen esiintyi Mikko Innasen Juhlayhtyeen vieraana<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Tampere Jazz Happening j\u00e4rjestettiin viime viikonloppuna jo 45. kerran. N\u00e4in pitk\u00e4\u00e4n toiminut festivaali kantaa v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 mukanaan vuosien aikana muotoutuneita perinteit\u00e4. Tampereella perinteet liittyv\u00e4t tapahtuman taiteelliseen linjaan, tapahtuman ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n ja ohjelman runkoon, joihin sen paremmin uusi taiteellinen johtaja \u00a0Martyna van Nieuwland<\/strong> kuin remontissa onnistuneesti kunnostettu p\u00e4\u00e4areena Tullikamarin Pakkahuone eiv\u00e4t aiheuttaneet suuria muutoksia. Tampere Jazz Happening n\u00e4ytti ja tuntui vanhalta tutulta syksyn kohokohdalta.<\/p>\n\n\n\n

Viime vuosien tapaan keskityin kokonaan Pakkahuoneen konsertteihin. En edes k\u00e4ynyt kurkistamassa Tullikamarinaukion toisella laidalla, mit\u00e4 Telakalla, festivaalin kakkosareenalla, tapahtuu. N\u00e4iden kahden esiintymispaikan ohjelmat tapahtuvat osin p\u00e4\u00e4llekk\u00e4in ja kuulijan on pakko tehd\u00e4 valintoja. Nyt valintani osoittautui luultavasti virhearvioinniksi, sill\u00e4 Pakkahuoneen lauantain j\u00e4lkimm\u00e4isen konserttiosuuden musiikki ei lopulta suuremmin syk\u00e4hdytt\u00e4nyt. <\/p>\n\n\n\n

Jazzin palkinnot 2026<\/h4>\n\n\n\n

Perjantai-illan konsertti alkoi totutusti kotimaisen jazzin merkitt\u00e4vimpien palkintojen jakamisella. Jaossa oli j\u00e4lleen nelj\u00e4 erilaista tunnustusta, jotka my\u00f6nnet\u00e4\u00e4n erilaisilla perusteilla erilaisille toimijoille. <\/p>\n\n\n\n

\"\"\n\t\t\t\n\t\t\t\t\n\t\t\t<\/svg>\n\t\t<\/button>
Vuoden 2026 Yrj\u00f6-palkinnon saaja Pauli Lyytinen<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Kun saksofonisti Oona Mattsson<\/strong> sai nuorelle muusikolle suunnatun Taimi-palkinnon ja alunperin jo 1920-luvulla perustettu Dallap\u00e9-orkesteri sai pitk\u00e4j\u00e4nteisest\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 my\u00f6nnett\u00e4v\u00e4n Andania-palkinnon, avasivat huomionosoitukset huikean n\u00e4k\u00f6alan 100-vuotisjuhliaan viett\u00e4v\u00e4\u00e4n suomalaisen jazzin historiaan ja kehitykseen. Yleisradion Varjo-Yrj\u00f6 meni ansaitusti Joensuuhun, jossa Suomen aktiivisimpien jazzyhdistysten joukkoon kuuluva Jazzkerho-76 t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 t\u00e4n\u00e4 vuonna viisikymment\u00e4 vuotta.\u00a0<\/p>\n\n\n\n

Vuoden jazzmuusikolle jaettava Yrj\u00f6-palkinto on Suomen jazzpalkinnoista vanhin ja sen t\u00e4hden varmasti odotetuin. T\u00e4m\u00e4n vuoden Yrj\u00f6-palkinnon sai saksofonisti Pauli Lyytinen<\/strong>, joka on rohkean omaper\u00e4inen saksofonisti, improvisoija ja uusien ilmaisutapojen kansainv\u00e4linen etsij\u00e4. Lyytinen soitti yhdess\u00e4 ly\u00f6m\u00e4soittaja Markku Ounaskarin kanssa tiiviin, puolen tunnin konsertin Yrj\u00f6-palkinnon jakamisen j\u00e4lkeen. Tarkkaan kuunteluun ja kommunikaatioon perustuva esitys oli kaksikon ensiesitys duona. Esityksen perusteella tulossa olevaa yhteist\u00e4 albumia kannattaa todellakin odottaa.\u00a0<\/p>\n\n\n\n

Pauli Lyytinen ja h\u00e4nen levytyksens\u00e4 ovat olleet Valon kuvia -blogissa esill\u00e4 useita kertoja. Katso linkki postauksiin: Pauli Lyytinen<\/a>.<\/p>\n\n\n\n

Perjantain konsertit<\/h4>\n\n\n\n

Ruotsalainen Cosmic Ears on seurannut trumpetisti Don Cherryn<\/strong> j\u00e4tt\u00e4mi\u00e4 j\u00e4lki\u00e4 ja luonut oman versionsa meditatiivisen itsepintaisesta groovesta nokkamiehen\u00e4\u00e4n Cherryn kanssa t\u00e4m\u00e4n Ruotsin vuosina soittanut veteraanipuhaltaja Christer Both\u00e9n<\/strong>. Cosmic Ears ilmaisussa jako solistin ja s\u00e4est\u00e4jien roolien v\u00e4lill\u00e4 madaltui, vaikka kukin puhaltaja nousikin vuorollaan eturiviin. Sijansa saivat Both\u00e9nin klarinettien tummat soinnit, Goran Kajfe\u0161in<\/strong> trumpetin Davis-muistumat ja Mats Gustafssonin<\/strong> tenorisaksofonin ankarat purkaukset. Yhtyeen soundiin kuuluu my\u00f6s elektroniikka, joka toki tuo musiikkiin h\u00e4ly\u00e4 ja p\u00f6rin\u00e4\u00e4, mutta ei kovin paljon lis\u00e4arvoa. <\/p>\n\n\n\n

\n
\"\"\n\t\t\t\n\t\t\t\t\n\t\t\t<\/svg>\n\t\t<\/button><\/figure>\n\n\n\n
\"\"\n\t\t\t\n\t\t\t\t\n\t\t\t<\/svg>\n\t\t<\/button><\/figure>\n\n\n\n
\"\"\n\t\t\t\n\t\t\t\t\n\t\t\t<\/svg>\n\t\t<\/button><\/figure>\n\n\n\n
\"\"\n\t\t\t\n\t\t\t\t\n\t\t\t<\/svg>\n\t\t<\/button><\/figure>\n\n\n\n
\"\"\n\t\t\t\n\t\t\t\t\n\t\t\t<\/svg>\n\t\t<\/button><\/figure>\n\n\n\n
\"\"\n\t\t\t\n\t\t\t\t\n\t\t\t<\/svg>\n\t\t<\/button><\/figure>\n<\/figure>\n\n\n\n

My\u00f6s illan toinen esiintyj\u00e4, puolalainen trumpetisti Tomasz D\u0105browski<\/strong> on tunnettu yhteydest\u00e4\u00e4n suureen trumpetistiin, t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa siis tietenkin puolalaisen jazzin suurmieheen Tomasz Sta\u0144koon<\/strong>. Tampereella soitti D\u0105browskin The Individual Beings -yhtye, jonka ep\u00e4tavalliseen kokoonpanoon kuuluu yhtyeenjohtajan itsens\u00e4 lis\u00e4ksi kaksi tenorisaksofonistia, kaksi rumpalia, pianisti ja basisti sek\u00e4 suomalainen \u00e4\u00e4nitaiteilija ja improvisoija Johanna Elina Sulkunen<\/strong>. Yhtyeen musiikki tavoitti sek\u00e4 stankomaista lyyrisyytt\u00e4 ett\u00e4 intensiivist\u00e4 voimaa, kun molempien rumpalien energiat p\u00e4\u00e4stettiin valloilleen.\u00a0<\/p>\n\n\n\n

\"\"\n\t\t\t\n\t\t\t\t\n\t\t\t<\/svg>\n\t\t<\/button>
Tomasz D\u0105browski <\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Havaitsin D\u0105browskin ja The Individual Beingsin keikan j\u00e4lkeen saaneeni riitt\u00e4v\u00e4n annoksen musiikkia, joten vet\u00e4ydyin majapaikkaan ja j\u00e4tin illan kolmannen yhtyeen Mestizin suosiolla v\u00e4liin.\u00a0<\/p>\n\n\n\n

Lauantain konsertit<\/h4>\n\n\n\n

Lauantain ensimm\u00e4inen jakso alkoi todella mielenkiintoisella nykymusiikin ja jazzin yhdistelm\u00e4ll\u00e4. Kuubalaisl\u00e4ht\u00f6inen pianisti Aru\u00e1n Ortiz<\/strong> oli kaivanut esille 1980-luvulta pianisti Anthony Davisin<\/strong>, huilisti James Newtonin<\/strong> ja sellisti Abdul Wadudin<\/strong> musiikkia, joka ilmestyi alunperin kahdella Gramavision-levymerkin julkaisemalla albumilla \u201cI\u2019ve Known Rivers<\/em>\u201d (1982) ja \u201cTrio\u00b2<\/em>\u201d (1989). N\u00e4ist\u00e4 ehk\u00e4 jo unohtumaan p\u00e4\u00e4sseiden mestariteoksista Ortiz oli tehnyt sek\u00e4 omia versioita ett\u00e4 s\u00e4velt\u00e4nyt aivan uusia kappaleita. Syntyi keskittynytt\u00e4 ja kirkasta kamarimusiikkia, jossa huilisti Laura Cocksin<\/strong> virtuositeetti suorastaan h\u00e4ik\u00e4isi. Ja Davisin, Newtonin ja Wadudin alkuper\u00e4iset vinyylit on nyt pakko kaivaa esille levyhyllyst\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Mikko Innasen<\/strong> johtama Juhlayhtye toi suomalaisen jazzin juhlavuoden komeasti arvopaikalle Tampere Jazz Happeningin p\u00e4\u00e4lavalle. Eri sukupolvia yhdist\u00e4v\u00e4 yhtye soitti oivaltavasti valittuja n\u00e4ytteit\u00e4 suomalaisen jazzin historiasta ja nykyp\u00e4iv\u00e4st\u00e4, kuten keikan avannut (kenties) ensimm\u00e4inen suomalainen jazzkappale \u201cMuistan sua Elaine<\/em>\u201d, joka k\u00e4tev\u00e4sti juhlista iski yhdell\u00e4 iskulla kaksi k\u00e4rp\u00e4st\u00e4 ja juhlisti my\u00f6s John Coltranen<\/strong> syntym\u00e4n muistoa. Lis\u00e4ksi kuultiin s\u00e4vellykset Seppo Kantoselta<\/strong>, Juhani Aaltoselta<\/strong>, Otto Donnerilta<\/strong>, Anni Elifilt\u00e4<\/strong> ja Heikki Sarmannolta.\u00a0<\/strong><\/p>\n\n\n\n

\"\"\n\t\t\t\n\t\t\t\t\n\t\t\t<\/svg>\n\t\t<\/button>
Mikko Innasen Juhlayhtye: Jazz Suomi 100 Nyt!<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Innasen Juhlayhtyeen peruskokoonpanossa soittivat johtajan lis\u00e4ksi kitaristi Teemu Viinikainen<\/strong>, pianisti Kirke Karja<\/strong>, basisti Eero Tikkanen<\/strong> ja rumpali Mika Kallio<\/strong>. Heid\u00e4n lis\u00e4ksi lavalle nousi my\u00f6s vieraita: saksofonisti Adele Sauros<\/strong>, laulaja Selma Savolainen<\/strong> ja erityisesti Juhani Aaltonen, jonka huimaa huilunsoittoa ei ik\u00e4 tunnu painavan. Yhtyeen esityksest\u00e4 muotoutui er\u00e4s festivaalin kohokohdista, jota kuunnellessa ajatus karkasi muistelemaan nostalgisesti menneit\u00e4, siis kaikkia niit\u00e4 tilaisuuksia, joissa lavalle nousseita muusikoita olen saanut kuunnella, esimerkkin\u00e4 vain Aaltosen keikat Torniossa Kalottjazz & Blues -festivaalin alkuvuosina 1980-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4.\u00a0<\/p>\n\n\n\n

Konsertin kolmantena esiintyi sveitsil\u00e4inen pianotrio Colin Vallon Trio, joka on viime vuosina levytt\u00e4nyt ECM-levymerkille. Ja hyvin ECM-henkinen esitys saatiinkin, siis avaria maisemia, melankolisia melodiota ja minimalistista kehittely\u00e4. Trio tiet\u00e4\u00e4 mit\u00e4 tekee ja tekee sen\u00a0taitavasti ja tarkasti kuin sveitsil\u00e4inen kellokoneisto. Ehk\u00e4p\u00e4 ripaus rasvaa svengin ja huumorin muodossa olisi voidellut koneiston notkeammaksi ja yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4mm\u00e4ksi.<\/p>\n\n\n\n

\"\"\n\t\t\t\n\t\t\t\t\n\t\t\t<\/svg>\n\t\t<\/button>
Colin Vallon Trio<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Kuten jo alussa viittasin, j\u00e4i lauantain toinen konserttikokonaisuus itselleni vieraaksi. Kenties sek\u00e4 hollantilainen Benjamin Herman Trio ett\u00e4 ranskalainen Kolinga olivat klubimusiikkeineen hieman vieraassa ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 Pakkahuoneen konserttilavalla. Hollantilainen saksofonisti Benjamin Herman<\/strong> on tullut kotimaassaan tunnetuksi nimenomaan ns. tanssijazzin kent\u00e4ll\u00e4. Niinp\u00e4 ei ollut ihme, ett\u00e4 yhtye soitti rytmisesti hyvin selv\u00e4piirteist\u00e4 ja vet\u00e4v\u00e4\u00e4 musiikkia. Pakko oli kuitenkin ihmetell\u00e4, miksi sek\u00e4 Herman ett\u00e4 japanilainen vieras Tomoaki Baba<\/strong> kierr\u00e4ttiv\u00e4t saksofoniensa \u00e4\u00e4nen\u00a0 koko ajan efektilaitteiden l\u00e4pi ja muokkasivat saksofoniensa soundin niin elottomaksi.<\/p>\n\n\n\n

Konsertin toinen esiintyj\u00e4 Kolinga yhdisti indie rockin aineksia afrikkalaisen musiikin elementteihin. T\u00e4st\u00e4 keitoksesta j\u00e4i p\u00e4\u00e4llimm\u00e4iseksi mieleen itselleni ennen tuntematon soitin, trumpetin kokoon kutistettu venttiilipasuuna eli flugabone, jolla Vianney Desplantes<\/strong> soitti taitavasti ketteri\u00e4 kuvioita. Perjantai-illan tavoin siirryin puolilta \u00f6in majapaikkaan ja illan viimeinen esiintyj\u00e4 Manu Delago & Max ZT j\u00e4i kuuntelematta.<\/p>\n\n\n\n

Sunnuntain konsertit<\/h4>\n\n\n\n
\"\"\n\t\t\t\n\t\t\t\t\n\t\t\t<\/svg>\n\t\t<\/button>
Kika Sprangers<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Jos perjantain j\u00e4lkimm\u00e4isen konsertin sis\u00e4lt\u00f6 ei itse\u00e4ni erityisemmin koskettanut, mahtuivat Pakkahuoneen sunnuntain kaikki kolme konserttia oikein hyvin oman jazzkiinnostukseni piiriin. Tarjolla oli kolme erilaista yhtyett\u00e4 sek\u00e4 samalla kolme erilaista ja hyvin perusteltua n\u00e4k\u00f6kulmaa nykyjazziin.<\/p>\n\n\n\n

Iltap\u00e4iv\u00e4n konsertin aloitti hollantilais-norjalainen kvartetti Beiggja. Vaikka yhtye julkaisi debyyttilevyns\u00e4 (\u201cMorning\u201d<\/em>, 2025) norjalaisella Hubro-levymerkill\u00e4, sopisi sen jylh\u00e4n surumielisi\u00e4 maisemia maalaileva musiikki mainiosti my\u00f6s ECM-levymerkille muiden norjalaisten levytysten jatkoksi. Yhtyeen musiikki liikkuu siis tutussa maastossa ja k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tuttuja keinoja. Beiggja toteuttaa kuitenkin musiikkiinsa tavattoman kauniisti, keskittyneesti ja koskettavasti. Erityisesti mieleen j\u00e4iv\u00e4t niin Mats Ellertsenin<\/strong> vankka kontrabasso kuin hollantilaisen Kika Sprangersin<\/strong> kuulaat saksofonit.<\/p>\n\n\n\n

\"\"\n\t\t\t\n\t\t\t\t\n\t\t\t<\/svg>\n\t\t<\/button>
Claude Tchamitchian<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Basso valtasi tietenkin keskeisen roolin my\u00f6s ranskalaisen basistin Claude Tchamitchianin<\/strong> johtaman Poetic Power -trion intensiivisess\u00e4 musiikissa. Vaikka Tchamitchianin v\u00e4kivahva basso kannattelee koko yhtyett\u00e4, eiv\u00e4t trion muut j\u00e4senet, moni-ilmeinen rumpali Eric Echampard ja saksofonisti Christophe Monniot<\/strong>, tyydy mihink\u00e4\u00e4n sivuosiin. Monniot k\u00e4ytti soitossaan paikoitellen efektilaitteita avartamaan soundia, tuottamaan s\u00e4hk\u00f6kitaran kaltaista s\u00e4r\u00f6\u00e4 tai jopa soittamaan saksofonia puhaltamatta. Monniot hy\u00f6dynsi mielest\u00e4ni elektroniikkaa huomattava vivahteikkaammin verrattuna Hermaniin ja Babaab lauantain.<\/p>\n\n\n\n

\"\"\n\t\t\t\n\t\t\t\t\n\t\t\t<\/svg>\n\t\t<\/button>
Joel Ross<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Pakkahuoneen viimeisen\u00e4 yhtyeen\u00e4 esiintyi festivaalin ainoa kokonaan amerikkalainen yhtye, vibrafonisti Joel Rossin<\/strong> johtama Good Vibes. Nuoret muusikot esittiv\u00e4t Rossin kunnianhimoiset s\u00e4vellykset itsevarmasti ja svengaavasti Rossin akustinen jazz oli hieno p\u00e4\u00e4t\u00f6s festivaalille, joka tarjoili j\u00e4lleen kerran aimo annoksen hienoa musiikkia. <\/p>\n\n\n\n

Jazzliiton kokous<\/h4>\n\n\n\n

Festivaalin aikana kokoontuivat my\u00f6s Suomen Jazzliiton j\u00e4senyhdistykset viett\u00e4m\u00e4\u00e4n omia jazzp\u00e4ivi\u00e4\u00e4n. Vapaamuotoisen keskustelun lis\u00e4ksi ohjelmaan kuului my\u00f6s virallista kokousohjelmaa, mm. toimintasuunnitelman ja strategian k\u00e4sittely\u00e4. Liiton puheenjohtajaksi toiselle kahden vuoden toimikaudelle valittiin Jari Perki\u00f6m\u00e4ki. Osallistuin kokoukseen Riverside Jazzin edustajana.<\/p>\n\n\n\n

\"\"\n\t\t\t\n\t\t\t\t\n\t\t\t<\/svg>\n\t\t<\/button>
Suomen Jazzliiton puheenjohtaja Jari Perki\u00f6m\u00e4ki<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Valokuvauksesta<\/h4>\n\n\n\n

Olin hakenut saanut festivaaleille kuvausluvan, jonka mukaan kuvata sai kunkin esityksen kymmenen ensimm\u00e4isen minuutin aikana. Koetin noudattaa ohjetta p\u00e4\u00e4osin, mutta t\u00e4ytyy tunnustaa, ett\u00e4 jossain esityksiss\u00e4 kamera nousi esille my\u00f6s my\u00f6h\u00e4isemm\u00e4ss\u00e4 vaiheessa. Kymmenen minuuttia on kuitenkin lyhyt aika saada k\u00e4sitys siit\u00e4, miten muusikot lavalla toimivat tai millaisia tyypillisi\u00e4 liikkeit\u00e4 he toistavat. My\u00f6s lavan valaistus vaihtelee esityksen mittaan ja kaikkein paras valo on harvoin aivan konsertin alussa.<\/p>\n\n\n\n

Noudatin vanhoja periaatteitani<\/a> ja tyydyin valitsemani istumapaikan tarjoamaan kuvakulmaan, enk\u00e4 noussut kertaakaan kuvaamaan muualta. Jos siis joku basisti j\u00e4i nuottitelineiden tai muiden muusikoiden taakse, tyydyin tyynesti tilanteeseen.\u00a0<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Tampere Jazz Happening j\u00e4rjestettiin viime viikonloppuna jo 45. kerran. N\u00e4in pitk\u00e4\u00e4n toiminut festivaali kantaa v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 mukanaan vuosien aikana muotoutuneita perinteit\u00e4. Tampereella perinteet liittyv\u00e4t tapahtuman taiteelliseen linjaan, tapahtuman ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n ja ohjelman runkoon, joihin sen paremmin uusi taiteellinen johtaja \u00a0Martyna van Nieuwland kuin remontissa onnistuneesti kunnostettu p\u00e4\u00e4areena Tullikamarin Pakkahuone eiv\u00e4t aiheuttaneet suuria muutoksia. Tampere Jazz Happening n\u00e4ytti […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":29382,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"ngg_post_thumbnail":0,"_jetpack_newsletter_access":"","_jetpack_dont_email_post_to_subs":false,"_jetpack_newsletter_tier_id":0,"_jetpack_memberships_contains_paywalled_content":false,"_jetpack_feature_clip_id":0,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":"","jetpack_post_was_ever_published":false},"categories":[3],"tags":[20,80,18,79,219,54],"class_list":["post-29357","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-jazz","tag-amerikkalainen-jazz","tag-eurooppalainen-jazz","tag-suomalainen-jazz","tag-suomen-jazzliitto","tag-tampere-jazz-happening","tag-yrjo-palkinto"],"jetpack_likes_enabled":false,"jetpack_sharing_enabled":true,"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/i0.wp.com\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2026\/11\/2026-dabrowski-1.jpg?fit=1500%2C1000&ssl=1","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/29357","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=29357"}],"version-history":[{"count":12,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/29357\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":29384,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/29357\/revisions\/29384"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/29382"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=29357"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=29357"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=29357"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}