{"id":6326,"date":"2013-04-18T22:48:25","date_gmt":"2013-04-18T19:48:25","guid":{"rendered":"http:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/?p=6326"},"modified":"2023-04-02T22:15:30","modified_gmt":"2023-04-02T19:15:30","slug":"4-x-marc-ducret-tower-vols-1-4","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/4-x-marc-ducret-tower-vols-1-4\/","title":{"rendered":"4 x Marc Ducret – Tower vols. 1 – 4"},"content":{"rendered":"\n
\"Marc
Marc Ducret Oulussa 17.10.2007<\/em><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Ranskalainen kitaristi Marc Ducret<\/strong> on j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4n arvaamaton muusikko. H\u00e4n kuuluu ilman muuta siihen taiteilijajoukkoon, jonka ty\u00f6t\u00e4 voidaan kuvata k\u00e4sitteell\u00e4 avantgarde. H\u00e4nen musiikkinsa v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 tavanomaisia ratkaisuja, ylitt\u00e4\u00e4 h\u00e4ik\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 tyylirajoja ja etsii uusia polkuja kuljettavaksi. Musiikki on tinkim\u00e4tt\u00f6myydess\u00e4\u00e4n ajoittain vaativaa kuunneltavaa.<\/p>\n\n\n\n

Toisaalta h\u00e4nen kitaransoitossaan on usein rockille ominaista rujoa v\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00e4, polttavan kuumaa energiaa, silkkaa tunnetta \u00e4lyllisyyden vastapainoksi. N\u00e4in kuulija saa itselleen tarttumapintoja ja Ducret\u00b4n ep\u00e4sovinnaista musiikkia on helpompi l\u00e4hesty\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Nelj\u00e4lle cd:lle levitt\u00e4ytyv\u00e4 sarja \u201cTower 1 – 4\u201d on oiva esimerkki Ducret\u2019n musiikin ulottuvuuksista. Ducret on saanut innoitusta sarjalleen kirjallisuudesta eli katkelmasta Vladimir Nabokovin<\/strong> romaanista \u201cAda\u201d, josta per\u00e4isin olevan katkelman mutkikasta, peililabyrinttien kaltaista rakennetta \u201cTower\u201d-sarja ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4kseni heijastelee.<\/p>\n\n\n\n

En ole lukenut Nabokovin romaania, joten kirjallisten viittausten mahdollista osuvuutta en pysty arvioimaan. Musiikkia pystyy joka tapauksessa hyvin kuuntelemaan puhtaasti musiikkina ilman romaanin tuntemusta.<\/p>\n\n\n\n

Jokaisella nelj\u00e4ll\u00e4 cd:ll\u00e4 on erilainen kokoonpano soolokitarasta sekstettiin. Osa s\u00e4vellyksist\u00e4kin kuullaan useamman kerran ja ne saavat n\u00e4in eri levyill\u00e4 erilaisen tulkinnan. Levyt tarjoavat siis kukin oman n\u00e4k\u00f6kulmansa aiheeseen. Mielenkiintoisena yksityiskohtana huomiota her\u00e4tt\u00e4\u00e4 kaikista levyill\u00e4 soittavista yhtyeist\u00e4 puuttuva basso, joten mik\u00e4\u00e4n levyjen yhtyeist\u00e4 ei ole soitinvalikoimaltaan tavanomainen jazzyhtye.<\/p>\n\n\n\n

Tower vol.1 (Ayler Records, 2011)<\/h4>\n\n\n\n

Marc Ducret, kitara, Kasper Tranberg, trumpetti, Matthias Mahler, pasuuna, Fred Gastard, bassosaksofoni, Peter Bruun, rummut<\/em><\/p>\n\n\n\n

”Tower”-sarjan ensimm\u00e4isell\u00e4 levyll\u00e4 basson puutetta paikkaa bassosaksofonisti Fred Gastard. H\u00e4nen muhkea soundinsa antaa tukevan pohjan koko levylle, jonka t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kolme pitk\u00e4\u00e4 raitaa. Soolot, j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4sti kompuroiden svengaavat jaksot ja hienovaraiset yhtyeosuudet muodostavat kiehtovan jatkumon. Musiikki s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 j\u00e4nnitteens\u00e4 ja pit\u00e4\u00e4 kuulijan otteessaan. Rotevan rehev\u00e4 yhtyesoundi kruunaa kokonaisuuden.<\/p>\n\n\n\n

Tower vol.2 (Ayler Records, 2011)<\/h4>\n\n\n\n

Marc Ducret, kitara, Dominique Pifarely, viulu, Tim Berne, alttosaksofoni, Tom Rainey, rummut<\/em><\/p>\n\n\n\n

Ducret on soittanut monilla amerikkalaisen saksofonistin Tim Bernen levyill\u00e4. Berne on mukana Tower-sarjan toisella osalla yhdess\u00e4 ranskalaisen viulistin Dominique Pifarelyn ja amerikkalaisen rumpalin Tom Raineyn kanssa.<\/p>\n\n\n\n

Levyll\u00e4 on kolme raitaa, siis j\u00e4lleen pitk\u00e4hk\u00f6j\u00e4 esityksi\u00e4 kaikki. Kvartetilla on runsaasti aikaa kehitell\u00e4 ideoitaan, punoa v\u00e4hitellen mutkikkaammaksi ja intensiivisemm\u00e4ksi kasvavia kaaria ja kommunikaation verkkoja. Kehittelyt muistuttavat paikoin fuusiojazzia tai progerockia, ainakin minun korvissa musiikissa on paikoin zappamaisia s\u00e4vyj\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Kvartetti rakentelee vihlovan soundimaailman, jossa vallitsee koko ajan jotenkin j\u00e4nnittynyt, r\u00e4j\u00e4hdysherkk\u00e4 tunnelma, joka syntyy viulun ja alttosaksofonin kire\u00e4lle viritetyst\u00e4 soinnista sek\u00e4 rumpujen alati levottomista kompeista.<\/p>\n\n\n\n

Sama virittynyt tunnelma vallitsee my\u00f6s musiikin suvantopaikoissa, jopa loppuaan kohti hiljaiseksi haurastuva p\u00e4\u00e4t\u00f6sraita ”Softly Her Tower Crumbled in the Sweet Sun” j\u00e4tt\u00e4\u00e4 ilmaan enemm\u00e4n vastaamattomia kysymyksi\u00e4 kuin lohdullisen lopetuksen.<\/p>\n\n\n\n

Tower vol.3 (Ayler Records, 2013)<\/h4>\n\n\n\n

Marc Ducret, kitara, Fidel Fourneyron, Matthias Mahler, Alexis Persigan, pasuunat, Antonin Rayon, piano, celesta, Sylvain Lem\u00eatre, vibrafoni, marimba, ksylofoni, ly\u00f6m\u00e4soittimet<\/em><\/p>\n\n\n\n

Kolmen pasuunistin puhallinryhm\u00e4 on kolmannen osan kokoonpanon erikoisuus. Pasuunoista syntyy levylle ominainen upea kirkas vaskisoundi, jonka alle piano ja ly\u00f6m\u00e4soittimet luovat helisev\u00e4\u00e4 pohjavirtausta.<\/p>\n\n\n\n

Ehk\u00e4 varsinaisen rumpusetin puuttuessa on kolmannen osan soundi ilmava, mist\u00e4 syntyy valoisa avaran tilan tuntu. Koko orkesteri p\u00e4\u00e4see esille vain harvoin t\u00e4ydess\u00e4 iskuvoimassaan. Niinp\u00e4 kokonaisuus on kamarimusiikillinen ja \u00e4lyllisyydess\u00e4\u00e4n hivenen muita sarjan osia kuivakkaampi. Huomio kiinnittyy yksityiskohtien vivahteisiin ja musiikin viile\u00e4\u00e4n kauneuteen, kuten aivan henke\u00e4salpaava loppu raidalla ”Real Thing #3”.<\/p>\n\n\n\n

Tower vol.4 (Ayler Records, 2012)<\/h4>\n\n\n\n

Marc Ducret, akustinen kitara<\/em><\/p>\n\n\n\n

Sarjan nelj\u00e4nnell\u00e4 levyll\u00e4 Ducret soittaa yksin vain akustista kitaraa. Ducret onnistuu luomaan yhdell\u00e4kin instrumentillaan rikkaan sointikirjon, jossa kirkkaana soivan akustisen kitaran lis\u00e4ksi kuullaan pehmeit\u00e4, afrikkalaisen koran mieleentuovia soundeja, eiv\u00e4tk\u00e4 bluesinkaan s\u00e4vyt ole kaukana.<\/p>\n\n\n\n

Levyn kappaleet ovat my\u00f6s muiden levyjen kappaleita lyhyempi\u00e4. Levylle on mahtunut yhdeks\u00e4n raitaa, joiden joukossa on koko nelj\u00e4n levyn sarjan ainoa vieras s\u00e4vellys, viimeisen\u00e4 kuultava Joni Mitchellin \u201cElectricity\u201d.<\/p>\n\n\n\n

Nelj\u00e4s osa on omistettu Charles Gilille<\/strong>, jonka Vapaa \u00e4\u00e4net<\/a> on jo vuosia j\u00e4rjest\u00e4nyt kiertueita ja konsertteja sek\u00e4 ranskalaisille ett\u00e4 suomalaisille uuden musiikin yhtyeille.<\/p>\n\n\n\n

Marc Ducret Trio esiintyi Torniossa Kalottjazz & Blues-festivaalilla kes\u00e4ll\u00e4 2005.<\/em><\/p>\n\n\n\n

\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n<\/figure>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Ranskalainen kitaristi Marc Ducret on j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4n arvaamaton muusikko. H\u00e4n kuuluu ilman muuta siihen taiteilijajoukkoon, jonka ty\u00f6t\u00e4 voidaan kuvata k\u00e4sitteell\u00e4 avantgarde. H\u00e4nen musiikkinsa v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 tavanomaisia ratkaisuja, ylitt\u00e4\u00e4 h\u00e4ik\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 tyylirajoja ja etsii uusia polkuja kuljettavaksi. Musiikki on tinkim\u00e4tt\u00f6myydess\u00e4\u00e4n ajoittain vaativaa kuunneltavaa. Toisaalta h\u00e4nen kitaransoitossaan on usein rockille ominaista rujoa v\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00e4, polttavan kuumaa energiaa, silkkaa tunnetta \u00e4lyllisyyden vastapainoksi. […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":6329,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"ngg_post_thumbnail":0,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":"","jetpack_publicize_message":"","jetpack_publicize_feature_enabled":true,"jetpack_social_post_already_shared":false,"jetpack_social_options":{"image_generator_settings":{"template":"highway","default_image_id":0,"font":"","enabled":false},"version":2}},"categories":[3],"tags":[387,80,13,49,187,59,55],"class_list":["post-6326","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-jazz","tag-ayler-records","tag-eurooppalainen-jazz","tag-jazzlevyt-2","tag-kitara","tag-marc-ducret","tag-video","tag-x"],"jetpack_publicize_connections":[],"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/i0.wp.com\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2013\/04\/ducret.jpg?fit=600%2C450&ssl=1","jetpack_likes_enabled":false,"jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/6326","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=6326"}],"version-history":[{"count":57,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/6326\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":23072,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/6326\/revisions\/23072"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/6329"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=6326"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=6326"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=6326"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}