{"id":9855,"date":"2020-06-25T16:58:39","date_gmt":"2020-06-25T13:58:39","guid":{"rendered":"http:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/?p=9855"},"modified":"2023-04-02T14:51:30","modified_gmt":"2023-04-02T11:51:30","slug":"john-carter-roots-and-folklore","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/john-carter-roots-and-folklore\/","title":{"rendered":"Levyhyllyst\u00e4 5 &#8211; John Carter: Roots and Folklore: Episodes in the Development of American Folk Music"},"content":{"rendered":"\n<figure class=\"wp-block-image aligncenter is-style-default\"><a href=\"https:\/\/i0.wp.com\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2020\/06\/john-carter-folk.jpg?ssl=1\"><img data-recalc-dims=\"1\" loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"640\" height=\"640\" src=\"https:\/\/i0.wp.com\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2020\/06\/john-carter-folk.jpg?resize=640%2C640&#038;ssl=1\" alt=\"\" class=\"wp-image-15844\" srcset=\"https:\/\/i0.wp.com\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2020\/06\/john-carter-folk.jpg?w=640&amp;ssl=1 640w, https:\/\/i0.wp.com\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2020\/06\/john-carter-folk.jpg?resize=426%2C426&amp;ssl=1 426w, https:\/\/i0.wp.com\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2020\/06\/john-carter-folk.jpg?resize=150%2C150&amp;ssl=1 150w, https:\/\/i0.wp.com\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2020\/06\/john-carter-folk.jpg?resize=50%2C50&amp;ssl=1 50w\" sizes=\"auto, (max-width: 640px) 100vw, 640px\" \/><\/a><\/figure>\n\n\n\n<p>Jazzklarinetin innovaattori, s\u00e4velt\u00e4j\u00e4 ja pedagogi <strong>John Carter<\/strong> (1929-1991) levytti vuosina 1982-1989 viiden albumin sarjan &#8221;<em>Roots and Folklore: Episodes in the Development of American Folk Music<\/em>&#8221;. Se j\u00e4\u00e4 jazzin historiaan 1980-luvun merkkiteoksena, jolla Carter tavoittelee vastaavaa historiallista perspektiivi\u00e4 kuin kirjailija <strong>Alex Haley<\/strong> kirjallaan &#8221;<em>Juuret<\/em>&#8221;.<\/p>\n\n\n\n<p>Teksasissa syntynyt Carter oli <strong>Ornette Colemanin<\/strong> koulukaveri ja he molemmat aloittivat saksofonisteina Dallasin ja Forth Worthin alueen rhythm &amp; blues -yhtyeiss\u00e4. Siin\u00e4 miss\u00e4 Coleman jatkoi uraansa jazzin huipulle enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n itseoppineena, valitsi Carter itselleen toisen suunnan. H\u00e4n opiskeli musiikinopettajaksi ja opetti musiikkia alakouluissa ensin Forth Worthissa ja my\u00f6hemmin Los Angelesissa. Carter k\u00e4vi koko ajan ty\u00f6n ohessa jazzkeikoilla ja kiinnostui 1960-luvun ilmapiirissa kokeellisesta jazzista erityisesti Wattsin mielenosoitusten ja mellakoiden yhteydess\u00e4. Samoihin aikoihin Carter ja trumpetisti\/kornetisti <strong>Bobby Bradford<\/strong> aloittivat yhteisty\u00f6ns\u00e4, joka jatkui tiiviin\u00e4 Carterin kuolemaan saakka.<\/p>\n\n\n\n<figure class=\"wp-block-image alignright is-style-default\"><a href=\"https:\/\/i0.wp.com\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2020\/06\/carter.jpg?ssl=1\"><img data-recalc-dims=\"1\" loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"150\" height=\"150\" src=\"https:\/\/i0.wp.com\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2020\/06\/carter.jpg?resize=150%2C150&#038;ssl=1\" alt=\"\" class=\"wp-image-15852\" srcset=\"https:\/\/i0.wp.com\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2020\/06\/carter.jpg?resize=150%2C150&amp;ssl=1 150w, https:\/\/i0.wp.com\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2020\/06\/carter.jpg?resize=50%2C50&amp;ssl=1 50w, https:\/\/i0.wp.com\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2020\/06\/carter.jpg?zoom=2&amp;resize=150%2C150&amp;ssl=1 300w, https:\/\/i0.wp.com\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2020\/06\/carter.jpg?zoom=3&amp;resize=150%2C150&amp;ssl=1 450w\" sizes=\"auto, (max-width: 150px) 100vw, 150px\" \/><\/a><figcaption class=\"wp-element-caption\">John Carter levykannessa v. 1979<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n<p>Carter julkaisi ensimm\u00e4isen levyns\u00e4, &#8221;<a href=\"https:\/\/www.discogs.com\/John-Carter-Bobby-Bradford-Quartet-Flight-For-Four\/release\/1101299\"><em>Flight For Four<\/em>&#8221; (Flying Dutchman)<\/a>, vasta vuonna 1969 eli jo nelj\u00e4kymment\u00e4vuotiaana. Carter j\u00e4tti syrj\u00e4\u00e4n toisen instrumenttinsa saksofonin vuonna 1974 ja siirtyi kokonaan klarinettiin. Kriitikko <strong>Gary Giddinsin<\/strong> mukaan soittimen vaihdoksella oli syv\u00e4llinen vaikutus Carterin taiteeseen (&#8221;<em>Visions of Jazz<\/em>&#8221;, 1998). H\u00e4n harppasi Ornette Colemanin seuraajasta jazzklarinetin uudistajaksi ja kypsyi samalla merkitt\u00e4v\u00e4sti s\u00e4velt\u00e4j\u00e4n\u00e4. Panostus s\u00e4vellysty\u00f6h\u00f6n synnytti &#8221;<em>Roots and Folklore<\/em>&#8221;-sarjan, joka j\u00e4i Carterin p\u00e4\u00e4teokseksi, sill\u00e4 h\u00e4n kuoli keuhkosy\u00f6p\u00e4\u00e4n 61-vuotiaana vuonna 1991.<\/p>\n\n\n\n<h4 class=\"wp-block-heading\">Roots and Folklore: Episodes in the Development of American Folk Music<\/h4>\n\n\n\n<p><strong>1. Dauwhe<\/strong> (Black Saint, 1982)<br><em>John Carter, klarinetti, Bobby Bradford, kornetti, James Newton, huilu, Charles Owens, sopraanosaksofoni, oboe, klarinetti, Red Callender, tuuba, Roberto Miranda, basso, William Jeffrey, rummut, Luis Peralta, ly\u00f6m\u00e4soittimet<\/em><\/p>\n\n\n\n<p>Sarjan ensimm\u00e4inen osa \u00e4\u00e4nitettiin helmi-maaliskuussa 1982 Los Angelesissa ja levyn julkaisi italialainen Black Saint -levymerkki. Toisesta osasta l\u00e4htien sarjan albumit ilmestyiv\u00e4t Gramavision-merkill\u00e4, joka julkaisi 1980- ja 1990-luvuilla genrerajoja uhmaavaa musiikkia.<\/p>\n\n\n\n<p>Ensimm\u00e4isest\u00e4 levyst\u00e4 l\u00e4htien sarjan kokoonpanoksi vakiintui oktetti, jota satunnaiset vieraat v\u00e4lill\u00e4 laajensivat. &#8221;<em>Dauwhella<\/em>&#8221; soittaneista muusikoista kuitenkin ainoastaan Carter ja Bobby Bradford olivat mukana sarjan kaikilla levyill\u00e4.<\/p>\n\n\n\n<p>Levyn nimi &#8221;<em>Dauwhe<\/em>&#8221; viittaa afrikkalaisen mytologian onnellisuuden jumalattareen. Levy vie siis Afrikkaan, aikaan ennen afrikkalaisia julmasti kotiseuduiltaan Atlantin yli tempaissutta orjakauppaa. Carter v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 (ja muuallakin sarjassaan) ohjelmalliseen musiikkiin helposti liittyv\u00e4n sormella osoittelun tai kuulijaa aliarvioivan rautalangasta v\u00e4\u00e4nt\u00e4misen.<\/p>\n\n\n\n<p>Carterin musiikki ei pyri j\u00e4ljittelem\u00e4\u00e4n vuosisatojen takaisen Afrikan musiikkia, vaan on tinkim\u00e4tt\u00f6m\u00e4n modernia ja paikoin kamarimusiikkivaikutteista jazzia. Jos joku vertailukohta on pakko ottaa esille, mieleen tulee l\u00e4hinn\u00e4 <strong>Charles Minguksen<\/strong> musiikki, joka sekin usein kuulostaa v\u00e4rikkyydess\u00e4\u00e4n kokoonpanoaan suuremmalta.<\/p>\n\n\n\n<p><strong>2. Castles of Ghana<\/strong> (Gramavision, 1985)<br><em>John Carter, klarinetti, Bobby Bradford, kornetti, Baikida Carroll, trumpetti, Terry Jenoure, viulu, laulu, Marty Ehrlich, bassoklarinetti, huilut, Benny Powell, pasuuna, Richard Davis, basso, Andrew Cyrille, rummut<\/em><\/p>\n\n\n\n<p>Sarjan toinen osa nostaa esille kokoonpanon, joka s\u00e4ilyi paria muutosta lukuunottamatta samana sarjan nelj\u00e4n viimeisen osan ajan. Mielenkiintoisista ja erityylisist\u00e4 muusikoista koottu yhtye on varmasti osa koko sarjan vieh\u00e4tyst\u00e4. Kokoonpanossa Teksasin free jazzin kasvatit Carter ja Bradford kohtasivat tuolloin nuoren polven keskeisiin puhaltajiin kuuluneen <strong>Mart Ehrlichin<\/strong> sek\u00e4 rumpali <strong>Andrew Cyrillen<\/strong>, joka vaikutti kauan <strong>Cecil Taylorin<\/strong> yhtyeiss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n<p><strong>Count Basien<\/strong> yhtyeess\u00e4 soittanut veteraanipasunisti <strong>Benny Powell<\/strong> ja kuvataiteilijana toimiva laulaja\/\u00e4\u00e4nitaiteilija\/viulisti <strong>Therese Jenoure<\/strong> tulivat aivan eri maailmoista. Sek\u00e4 Powellin rehev\u00e4 pasuuna ett\u00e4 Jenouren \u00e4\u00e4nen tumma draama avasivat musiikkiin uusia n\u00e4k\u00f6kulmia.<\/p>\n\n\n\n<p>Toisen osan aiheena on er\u00e4\u00e4n\u00e4 orjakaupan solmukohtana toimineet linnoitukset nykyisen Ghanan alueella (katso lis\u00e4tietoa UNESCO: <a href=\"https:\/\/whc.unesco.org\/en\/list\/34\/\">Forts and Castles, Volta, Greater Accra, Central and Western Regions<\/a>). Musiikin dramaattiset s\u00e4vyt ja Carterin klarinetin soundin tuskaisiin huudahduksiin saakka ylt\u00e4v\u00e4 laaja s\u00e4vyasteikko koettavat kuvata orjakaupan inhimillist\u00e4 kauhua.<\/p>\n\n\n\n<p>Kuulijan ei kuitenkaan tarvitse tiet\u00e4\u00e4 s\u00e4vellyksiin liittyvist\u00e4 merkityksist\u00e4, sill\u00e4 kaiken hyv\u00e4n musiikin lailla Carterin musiikki toimii puhtaana musiikkina ilman taustatietoja. Ja jazzin svengiss\u00e4 on aina mukana vapauttava elementtins\u00e4, joka raskaasta aiheesta huolimatta antaa kuulijalle helpotusta.<\/p>\n\n\n\n<p><strong>3. Dance of the Love Ghosts<\/strong> (Gramavision, 1987)<br><em>John Carter, klarinetti, Bobby Bradford, kornetti, Terry Jenoure, viulu, laulu, Marty Ehrlich, bassoklarinetti, huilut, Benny Powell, pasuuna, Don Preston, kosketinsoittimet, Fred Hopkins, basso, Andrew Cyrille, rummut + vieraana ly\u00f6m\u00e4soitinryhm\u00e4 Ashanti Drums<\/em><\/p>\n\n\n\n<p>Sarjan kolmas toi mukanaan oktetin viimeiset soittajavaihdokset. <strong>Fred Hopkins<\/strong> otti basistin paikan ja mukaan tuli Carterin yhtyeiden ensimm\u00e4inen kosketinsoittaja. <strong>Frank Zappan<\/strong> yhtyeist\u00e4 tunnetuksi tullut <strong>Don Preston<\/strong> on kuin kotonaan monien eri tyylien parissa ja h\u00e4nen koskettimensa solahtavat vaivattomasti akustisten soittimien joukkoon ja uudistavat koko oktetin soundia levyn ensi tahdeista l\u00e4htien. N\u00e4in sarjan viimeiset levyt kuuluvat akustisten ja elektronisten \u00e4\u00e4nien yhdist\u00e4jin\u00e4 edell\u00e4k\u00e4vij\u00f6iden joukkoon.<\/p>\n\n\n\n<p>Kolmas osa keskittyy Afrikasta ostettujen orjien matkaan Atlantin yli t\u00e4yteen pakattujen laivojen ep\u00e4inhimillisiss\u00e4 oloissa (ns. <a href=\"https:\/\/en.wikipedia.org\/wiki\/Middle_Passage\">middle passage<\/a>). Mik\u00e4\u00e4n musiikki ei tietenk\u00e4\u00e4n voi kuvata orjien k\u00e4rsimyst\u00e4 ja tuskin kukaan haluaisi sellaista tuskaa kokea edes musiikin v\u00e4lityksell\u00e4. Carterin ratkaisu runollinen ja taiteellisesti p\u00e4tev\u00e4. H\u00e4n kuvaa koskettavasti vaikkapa rakastettujen ja menetettyjen sielujen tanssia tai n\u00e4kee julman orjakaupan lopputuloksen eli Amerikan mustien kulttuurin, jazzin svengin, rumpujen kauneuden ja bluesin surun.<\/p>\n\n\n\n<p><strong>4. Fields<\/strong> (Gramavision, 1988)<br><em>John Carter, klarinetti, Bobby Bradford, kornetti, Terry Jenoure, viulu, laulu, Marty Ehrlich, bassoklarinetti, huilut, Benny Powell, pasuuna, Don Preston, kosketinsoittimet, Fred Hopkins, basso, Andrew Cyrille, rummut + vieraana Frederick Phineas, huuliharppu<\/em><\/p>\n\n\n\n<p>Kuten levyn nimest\u00e4kin voi jo p\u00e4\u00e4tell\u00e4, vie sarjan nelj\u00e4s albumi Yhdysvaltojen etel\u00e4nvaltioiden pelloille, joiden maatalous perustui pitk\u00e4lti orjaty\u00f6voiman hyv\u00e4ksik\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Carterin n\u00e4k\u00f6ala etel\u00e4n pelloille on kuitenkin laajempi ja my\u00f6s henkil\u00f6kohtaisempi.<\/p>\n\n\n\n<p>Carter muistelee levynkansitekstiss\u00e4 l\u00e4mm\u00f6ll\u00e4 lapsuutensa kesi\u00e4 isovanhempiansa maatilalla Teksasissa. Erityisesti h\u00e4nen mieleens\u00e4 on j\u00e4\u00e4nyt isoset\u00e4 Uncle John, joka oli suvun tarinankertoja, muusikko ja saarnamies, siis nuoremman kaimansa edelt\u00e4j\u00e4 tavallaan. Carter ehti haastattella yhdeks\u00e4nkymppist\u00e4 isoset\u00e4\u00e4ns\u00e4 ja t\u00e4m\u00e4n jutustelu kietoutuu osaksi yli kaksikymment\u00e4 minuuttia kest\u00e4v\u00e4\u00e4 nimikappaletta, ehk\u00e4p\u00e4 koko sarjan huipennusta. Isosed\u00e4n puhe ja levyll\u00e4 kuuluvat Carterin lastenlasten iloiset \u00e4\u00e4net tuovat levylle intiimin lis\u00e4mausteen.<\/p>\n\n\n\n<p><strong>5. Shadows On A Wall<\/strong> (Gramavision, 1989)<br><em>John Carter, klarinetti, Bobby Bradford, trumpetti, Terry Jenoure, viulu, laulu, Marty Ehrlich, bassoklarinetti, huilut, Benny Powell, pasuuna, Don Preston, kosketinsoittimet, Fred Hopkins, basso, Andrew Cyrille, rummut + vieraana gospelyhtye Yes My Jesus Lives Singers<\/em><\/p>\n\n\n\n<p>Sarjan viimeinen osa siirtyy etel\u00e4st\u00e4 mustien suuren muuttoliikkeen mukana 1900-luvun pohjoisen suurkaupunkeihin kuten New Yorkiin ja Chicagoon, miss\u00e4 jazz, blues ja niist\u00e4 kehittyneet muut musiikin muodot kasvoivat osaksi koko maailman musiikkikulttuuria. Viimeinen osa ei tuo kuulijalle en\u00e4\u00e4 varsinaista uutta, mutta kuitenkin kertaa koko sarjan musiikilliset vahvuudet.<\/p>\n\n\n\n<p>Niihin kuuluvat Carterin omaper\u00e4isen melodiset s\u00e4vellykset, jotka eiv\u00e4t yrit\u00e4 kuvittaa historiaa ja selitt\u00e4\u00e4 sit\u00e4 valmiiksi kuulijan puolesta. Carterin itsens\u00e4 virtuoosimainen soitto, joka hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 kaikkia mahdollisia klarinetista irtoavia \u00e4\u00e4ni\u00e4, on sekin koko sarjaa kannatteleva vahvuus. Klarinetit, trumpetti, viulu ja pasuuna luovat yhtyeelle uniikin soundin, johon kosketinsoittimet lis\u00e4\u00e4v\u00e4t s\u00e4hk\u00f6iset s\u00e4vyns\u00e4. N\u00e4in oktetti soi toisaalta v\u00e4rikk\u00e4\u00e4sti kokoaan suurempana ja svengaa vaativasta materiaalista huolimatta vapautuneesti erityisesti Andrew Cyrillen dynaamisen rumputy\u00f6n ansiosta.<\/p>\n\n\n\n<p>&#8221;<em>Roots and Folklore<\/em>&#8221; -sarjan ensimm\u00e4isen osan julkaisusta tulee kohta kuluneeksi nelj\u00e4kymment\u00e4 vuotta. Vuodet eiv\u00e4t ole mitenk\u00e4\u00e4n v\u00e4hent\u00e4neet sarjan merkityst\u00e4, sill\u00e4 Carterin tunnistettava s\u00e4velkieli kest\u00e4\u00e4 aikaa ja on s\u00e4ilynyt tuoreena. Black lives matter -liikkeen my\u00f6t\u00e4 Amerikan mustien historiasta ammentantava laaja teos on j\u00e4lleen erityisen ajankohtaista kuunneltavaa.<\/p>\n\n\n\n<p>Jos haluaa ostaa sarjan levyj\u00e4, niit\u00e4 t\u00e4ytyy etsi\u00e4 divareista. Dauwhesta on ilmeisesti liikkeell\u00e4 uusintapainos vinyylin\u00e4, mutta Discogs-sivuston kommenteissa se arvioidaan huonolaatuiseksi. Dauwhe on sarjan ainoa levy, joka on Spotifyssa. Sen sijaan YouTubessa muitakin levyj\u00e4 pystyy kuuntelemaan.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Jazzklarinetin innovaattori, s\u00e4velt\u00e4j\u00e4 ja pedagogi John Carter (1929-1991) levytti vuosina 1982-1989 viiden albumin sarjan &#8221;Roots and Folklore: Episodes in the Development of American Folk Music&#8221;. Se j\u00e4\u00e4 jazzin historiaan 1980-luvun merkkiteoksena, jolla Carter tavoittelee vastaavaa historiallista perspektiivi\u00e4 kuin kirjailija Alex Haley kirjallaan &#8221;Juuret&#8221;. Teksasissa syntynyt Carter oli Ornette Colemanin koulukaveri ja he molemmat aloittivat saksofonisteina [&hellip;]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"ngg_post_thumbnail":0,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":"","jetpack_publicize_message":"","jetpack_publicize_feature_enabled":true,"jetpack_social_post_already_shared":true,"jetpack_social_options":{"image_generator_settings":{"template":"highway","default_image_id":0,"font":"","enabled":false},"version":2}},"categories":[3],"tags":[20,733,450,731,732,735,737,13,371,370,346,616,734,736],"class_list":["post-9855","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-jazz","tag-amerikkalainen-jazz","tag-andrew-cyrille","tag-black-saint","tag-blacklivesmatter","tag-bobby-bradford","tag-don-preston","tag-gramavision","tag-jazzlevyt-2","tag-john-carter","tag-klarinetti","tag-klassikot","tag-levyhyllysta","tag-marty-ehrlich","tag-terry-jenoure"],"jetpack_publicize_connections":[],"jetpack_featured_media_url":"","jetpack_likes_enabled":false,"jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/9855","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=9855"}],"version-history":[{"count":52,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/9855\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":22844,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/9855\/revisions\/22844"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=9855"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=9855"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=9855"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}