Huhtikuussa 2026 matka vei jälleen Armeniaan. Tämän vuoden matka oli minulle jo viides ja neljäs yhdessä vaimoni kanssa. Avasin blogiin matkaseurannan, jota matkan aikana mahdollisuuksien mukaan päivitin. Nyt matkan jälkeen olen hieman muokannut postauksen kieliasua, mutta pääosin jätin postauksen ennalleen. Kun käyn kuvasatoa nyt ajan kanssa tarkemmin läpi, teen kuvista aivan uusia eri aihepiireihin tai filmikuvaukseen keskittyviä postauksia.

Pe 10.4.2026

Armenian matkalla ensimmäinen päivä menee lepäillessä, sillä Armenian lentojen aikataulut ovat aina hankalat. Lennot saapuvat Jerevaniin aamuyöllä ja näin oli tälläkin matkalla.

Lyhyeksi jääneistä yöunista huolimatta päivään sisältyi käytännön asioiden (esim. puhelinliittymät matkan ajaksi) lisäksi hieman historiaa eli vanhimmilta osiltaan 600-luvun peräisin olevan Tsirnavorin kirkon rauniot Ashtarakissa. Alla pienessä kuvagalleriassa vaikutelmia Tsirnavorista.

La 11.4.2026

Khatškarit (kiviristit) ovat armenialaisen kulttuurin keskeisiä ilmiöitä. Khatškareita käytetään hautakivinä, kirkkojen koristeina ja yleensä muistomerkkeinä. Yksityinen henkilö voi kiviristin hankkia, sillä niitä veistetään vielä nykyäänkin vulkaanisesta tuhkasta iskostuneesta tuffikivestä. Päivän ohjelmaan kuului vierailu Oshakanin kylässä, jossaisä Vazgen veistää erikokoisia kiviristejä eri tarkoituksiin.

Su 12.4. 2026

Matkaohjelmassa on yhden yön kestävä pistäytyminen Armenian pohjoisosissa. Pidimme kahvitaukoa Sevanjärven lähistöllä Tsovaguyghissa, kun vaalikampanjoiva pääministeri Nikol Pashinyan sattui seurueineen samaan tienvarsiravintolaan. Onnistuin saamaan pääministeristä muutaman kuvan.

Kun matka jatkui Sevan-Dilijan -tunnelin läpi Lorin provinssin puolelle, maisemat muuttuivat metsäisimmiksi ja tällä kertaa myös sää muuttui sateisemmaksi ja kylmemmäksi. Haghartsin luostarin seudulla satoi jopa räntää. Huonon sään takia kuvaamiseen oli vähemmän intoa, mutta sain kuitenkin kuvattua Haghartsinin luostarista pienen kuvasarjan.

Ma 13.4.2026

Palasimme pohjoisen retkeltä takaisin tukikohtamme Parpin kylään vuoristoista reittiä Vanadzorin ja Spitakin kautta. Yöllä oli satanut kovasti lunta ja maisemat olivat yhtäkkiä talviset. Valokuvaaminen jäi hieman aikaisempia päiviä vähemmälle, mutta alla kuitenkin talvista tunnelmaa auton ikkunasta, Vanadzorin neuvostoajan teollisuusraunioita ja muutama kuva Hovhannavankin luostarista.

Ti 14.4. 2026

Matka jatkui Parpin lähialueilla. Aknalichin kylässä sijaitseva maailman suurin jesidien temppeli antoi uutta tietoa maailmasta. Ashrakin kaupungista löytyi 1660-luvulta peräisin oleva vanha silta ja ystävällisiä lavash-leipomon leipureita.

Ke 15.4.2026

Aloitimme eteläiseen Armeniaan suuntautuvan viiden päivän retken. Ensimmäisen päivän aikana ajoimme vuoristoisia teitä Parpista Gorisin kaupunkiin. Ensimmäinen pysähdys oli Artashatissa, jossa on tehty arkeologisia kaivauksia muinaisen Armenian pääkaupungin sijaintipaikalla. Toinen pysähdys oli viinialueella Arenissa, jossa sijaitsee 1300-luvulta peräisin oleva Surb Astvatsatsanin eli Jumalanäidin kirkko. Illalla vielä jaksoimme kiipeillä nykyistä Gorisia ympäröivillä rinteille, vanhan Gorisin kaupungin paikoilla.

To 16.4. 2026

Etelä-Armenian kiertue jatkui Gorisista pienen aamukävelyn jälkeen kohti Kapania. Matkalle osuivat Hin Khotin (vanha Khot) rauniot alhaalla laaksossa sekä Tatevin luostari. Koska olimme vierailleet Tatevissa viime keväänä, tyydyimme kahvitaukoon ja jopa kliseiseen kuvaan luostarista ylhäältä Kapanin tien varrelta. Kapanin kohteita olivat Halidzorin linnoitus, Vahanavankin luostari ja kreikkalainen kirkko.

Pe 17.4. 2026

Päivä kului mutkaisilla ja jyrkillä vuoristoteillä, sillä matka vei Kapanista Meghriin, aivan Iranin rajalle, ja sitten takaisin Gorisiin. Kuvasarjassa vuoristomaisemia ja ainutlaatuisen Surb Hovhannesin (Johannes Kastajan) kirkon seinämaalauksia.

La 18.4. 2026

Lauantai kului Gorisissa. Saimme mahdollisuuden tutustua Goris Handmade Collectiven toimintaan, jonka tarkoituksena on kehittää erityisesti villaan liittyvän käsityön asemaa. Päivään mahtui myös kävelyä ja kohtaamisia ihmisten kanssa Gorisin kaduilla.

Su 19.4. 2026

Sunnuntai kului paluumatkaan Gorisista Parpiin. Valokuvaamiselle ei juuri jäänyt aikaa, mutta muutaman maisemakuvan ja pari katukuvaa Vedin kaupungista sain kuitenkin kuvattua. Vedin kaupungin keskustassa kadun ylle oli ripustettu Karabaghin sodan viimeisimmissä vaiheissa kaatuneiden nuorten miesten kuvia.

Ma 20.4. 2026

Maanantaina matkamme siirtyi uuteen vaiheeseen, kun Parpin kylämaisemat vaihtuivat pääkaupungin vilinään. Ennen majapaikan vaihtumista ennätin kuitenkin käydä Parpin kylän parturin Aramin luona hieman siistiytymässä. Näitä kännykällä napsaistuja kuvia lukuunottamatta en ehtinyt kuvata muuta.

Ti 21.4. 2026

Ensimmäiseen Jerevan-päivään mahtui kulttuuria ja historiaa. Jerevanissa sijaitsee Armenian ainoa moskeija, iranilaisten shiia-muslimien Sininen moskeija, jonka rauhallisessa puutarhassa vierailimme nyt ensimmäisen kerran. Moskeijan kaunis puutarha on rauhallinen keidas hälyisän kaupungin keskellä.

Armenian kansanmurhan jälkiselvittelyihin liittyy Operaatio Nemesiksen (nemesis = kosto) toteuttajien kunniaksi vuonna 2023 pystytetty muistomerkki. Operaatio Nemesis jäljitti ja murhasi 1920-luvun alussa kansanmurhan turkkilaisia ja azerbaidžanilaisia johtohahmoja.

Ke 22.4. 2026

Tänään pääsin kuvaamaan Woolway-studiolla jingalov-leivän valmistusta. Kuvasarjassa seurataan, kuinka Artsakhin ja Suynikin alueelta peräisin oleva yrteillä täytetty leipä syntyy Lenan johdolla. Tässä leivän täytteenä on kymmentä eri yrttiä, joiden nimet jäivät tarkemmin kysymättä.

To 23.4. 2026

Päivän kuvasarjassa on muutamia kuvia Jerevanin keskustasta, Tasavallan aukiolta, jossa valmistauduttiin Armenian kansanmurhan aattoillan kulkueeseen kansanmurhan muistomerkille. Somen jaettujen kuvien perusteella itse kulkue oli ollut näyttävä tapahtuma, mutta meiltä loppuivat voimat jo ennen kulkueen lähtöä. Tässä on siis kuvia vasta kulkueen järjestäytymisestä.

Pe 24.4. 2026

Armenian kansanmurhan muistopäivän viettoon kuuluu vierailu kansanmurhan muistomerkillä (Tsitsernakaberd) ja kukkien laskeminen ikuisen tulen äärelle. Otimme osaa muistopäivän viettoon ja veimme omat kukkamme muistomerkille. Olimme liikkeellä aamulla hyvissä ajoin ja satuimme paikalle yhtä aikaa Armenian apostolisen kirkon johtajan katolikos Karekin II:n kanssa. Näin satuimme tällä matkalla samaan paikkaan sekä valtion että kirkon johtohahmojen kanssa, siis pääministeri Pashinjan ja katolikos Karekin. Poliitttisen vastakkainasettelun jakolinja kulkee jyrkkänä heidän välissään.

La 25.4. 2026

Matkan viimeiseksi viikonlopuksi matkasimme pohjoiseen Armenian toiseksi suurimpaan kaupunkiin Gyumriin, jossa kuvasin kaupungin laajalla torialueelle filmikameralla. Koska näitä kuvia pääsee tutkimaan vasta myöhemmin, laitan tähän sarjan kuvia pysähdyspaikalta matkalla Gyumriin. Aruchin kylässä kohoaa pikkukylän ympäristössä poikkeuksellisen suuri kirkko. Aruchin katedraali kertoo mittasuhteillaan keskiajan maailmasta, jossa Aruch oli Silkkitien tärkeä etappi ja Armenian muinaisen kuningaskunnan linnoitus.

Su 26.4. 2026

Sunnuntaipäivä meni Gyumrin kaduilla kävellessä. Jerevaniin verrattuna Gyumrin kaduilla onkin mukavampi kävellä, sillä autoliikenne ei hyökkää päälle yhtä ahdistavasti kuin Jerevanissa. Kävellessä kaupungin historiaan törmää väistämättä, kuten Venäjän vallan aikaan ja vuoden 1988 maanjäristykseen. Vaikka sunnuntai ei ollut valokuvauksen kannalta erityisen antoisa, liitän oheen muutaman näppäyksen Gyumrista.

Ma 27.4. 2026

Siirryimme maanantaina Gyumrista takaisin Parpin kylään. Matka ei kulkenut suorinta tietä, vaan poikkesimme moottoritieltä pienemmille sivuteille. Sieltä löytyi jälleen niin monikerroksista historiaa kuin kipeää nykyaikaakin.

Ti 28.4. 2026

Toiseksi viimeisen päivän vietimme vielä Jerevanissa. Kaupunkihaahuilun lisäksi ainoa varsinainen vierailukohde oli säveltäjä Komitas Vardapetin museo.

Ke 29.4. 2026

Matkan viimeinen päivä kului Parpin lähistöllä. Valokuvauksen kannalta merkittävintä oli muutaman kilometrin mittainen kyläkävely, jonka tein kolmen aivan yhteen kasvaneen kylän, siis Parpin, Ghazaravanin (Nazervan) ja Bazmaghbuyrin, raitille. Liikuin siis samoilla paikoilla kuin ensimmäisellä Armenian matkallani, Jaakko Heikkilän valokuvaustyöpajassa. Kuvista näkyy, että vaikka maalaiselämä jatkuu toisaalta vanhoissa uomissaan, kehittyvät kylät täälläkin, laitetaan asvalttia tiehen ja kiveystä jalankulkijoita varten, tulee pankkiautomaatteja ja rakennetaan jalkapallokenttä nuorisolle

Koska kuvasin tällä kävelyllä filmikameralla, palaan niihin kuviin myöhemmin. Liitän kylämaisemista vain muutaman kännykällä ottamani kuvan.