Huhtikuussa 2026 matka vie jälleen Armeniaan. Tämän vuoden matka on minulle jo viides ja neljäs yhdessä vaimoni kanssa. Avaan tähän postaukseen matkaseurannan eli pyrin mahdollisuuksien mukaan päivittämään matkaraporttia jakamalla erityisesti valokuvia kolme viikkoa kestävältä matkalta. Jazziin liittyvät postaukset jäävät luultavasti matkan ajalta kokonaan väliin.

Pe 10.4.2026

Armenian matkalla ensimmäinen päivä menee aina lepäillessä, sillä Armenian lentojen aikataulut ovat aina hankalat. Lennot saapuvat Jerevaniin aamuyöllä paikallista aikaa ja näin oli tälläkin matkalla.

Lyhyeksi jääneistä yöunista huolimatta päivään sisältyi käytännön asioiden (esim. puhelinliittymät matkan ajaksi) lisäksi hieman historiaa eli vanhimmilta osiltaan 600-luvun peräisin olevan Tsirnavorin kirkon rauniot Ashtarakissa. Alla pienessä kuvagalleriassa vaikutelmia Tsirnavorista.

La 11.4.2026

Khatškarit (kiviristit) ovat armenialaisen kulttuurin keskeisiä ilmiöitä. Khatškareita käytetään hautakivinä, kirkkojen koristeina ja yleensä muistomerkkeinä. Yksityinen henkilö voi kiviristin hankkia, sillä niitä veistetään vielä nykyäänkin vulkaanisesta tuhkasta iskostuneesta tuffikivestä. Päivän ohjelmaan kuului vierailu Oshakanin kylässä, jossaisä Vazgen veistää erikokoisia kiviristejä eri tarkoituksiin.

Su 12.4. 2026

Matkaohjelmassa on yhden yön kestävä pistäytyminen Armenian pohjoisosissa. Pidimme kahvitaukoa Sevanjärven lähistöllä Tsovaguyghissa, kun vaalikampanjoiva pääministeri Nikol Pashinyan sattui seurueineen samaan tienvarsiravintolaan. Onnistuin saamaan pääministeristä muutaman kuvan.

Kun matka jatkui Sevan-Dilijan -tunnelin läpi Lorin provinssin puolelle, maisemat muuttuivat metsäisimmiksi ja tällä kertaa myös sää sateisemmaksi ja entistä kylmemmäksi. Haghartsin luostarin seudulla satoi jopa räntää. Huonon sään takia kuvaamiseen oli vähemmän intoa, mutta sain kuitenkin kuvattua Haghartsinin luostarista pienen kuvasarjan.

Ma 13.4.2026

Palasimme pohjoisen retkeltä takaisin tukikohtamme Parpin kylään vuoristoista reittiä Vanadzorin ja Spitakin kautta. Yöllä oli satanut kovasti lunta ja maisemat olivat yhtäkkiä talviset. Valokuvaaminen jäi hieman aikaisempia päiviä vähemmälle, mutta alla kuitenkin talvista tunnelmaa auton ikkunasta, Vanadzorin neuvostoajan teollisuusraunioita ja muutama kuva Hovhannavankin luostarista.

Ti 14.4. 2026

Matka jatkui Parpin lähialueilla. Aknalichin kylässä sijaitseva maailman suurin jesidien temppeli antoi uutta tietoa maailmasta. Ashrakin kaupungista löytyi 1660-luvulta peräisin oleva vanha silta ja ystävällisiä lavash-leipomon leipureita.

Ke 15.4.2026

Aloitimme eteläiseen Armeniaan suuntautuvan viiden päivän retken. Ensimmäisen päivän aikana ajoimme vuoristoisia teitä Parpista Gorisin kaupunkiin. Ensimmäinen pysähdys oli Artashatissa, jossa on tehty arkeologisia kaivauksia muinaisen Armenian pääkaupungin sijaintipaikalla. Toinen pysähdys oli viinialueella Arenissa, jossa sijaitsee 1300-luvulta peräisin oleva Surb Astvatsatsanin eli Jumalanäidin kirkko. Illalla vielä jaksoimme kiipeillä nykyistä Gorisia ympäröivillä rinteille, vanhan Gorisin kaupungin paikoilla.

To 16.4. 2026

Etelä-Armenian kiertue jatkui Gorisista pienen aamukävelyn jälkeen kohti Kapania. Matkalle osuivat Hin Khotin (vanha Khot) rauniot alhaalla laaksossa sekä Tatevin luostari. Koska olimme vierailleet Tatevissa viime keväänä, tyydyimme kahvitaukoon ja jopa kliseisen kuvaan luostarista ylhäältä Kapanin tien varrelta. Kapanin kohteita olivat Halidzorin linnoitus, Vahanavankin luostari ja kreikkalainen kirkko.

Pe 17.4. 2026

Päivä kului mutkaisilla ja jyrkillä vuoristoteillä, sillä matka vei Kapanista Meghriin, aivan Iranin rajalle, ja sitten takaisin Gorisiin. Kuvasarjassa vuoristomaisemia ja ainutlaatuisen Surb Hovhannesin (Johannes Kastajan) kirkon seinämaalauksia.

La 18.4. 2026

Lauantai kului Gorisissa. Saimme mahdollisuuden tutustua Goris Handmade Collectiven toimintaan, jonka tarkoituksena on kehittää erityisesti villaan liittyvän käsityön asemaa. Päivään mahtui myös kävelyä ja kohtaamisia ihmisten kanssa Gorisin kaduilla.

Su 19.4. 2026

Sunnuntai kului paluumatkaan Gorisista Parpiin. Valokuvaamiselle ei juuri jäänyt aikaa, mutta muutaman maisemakuvan ja pari katukuvaa Vedin kaupungista sain napattua. Vedin kaupungin keskustassa kadun ylle oli ripustettu kuvia Karabaghin sodassa kaatuneiden nuorten miesten kuvia.

Voit tutustua valokuviin ja lyhyisiin teksteihin aikaisemmilta Armenian matkoiltani sivulla Armenia – vuoristoinen maa Kaukasuksella.