Sain alkuvuodesta läjän parikymmentä vuotta vanhaksi menneitä filmirullia. Joukossa oli sekä mustavalkoisia filmejä että värifilmejä. Kuvasin mustavalkoiset filmit ensin ja julkaisin niistä jutun jo aiemmin: ”Filmikuvaajan vuosi 9”.

Värifilmeinä kuvasin kaksi rullaa kinofilmejä (Kodak Gold 400 ja 24 ruudun Fujifilm 200, molemmat siis menneet vanhaksi jo 2005), jotk kuvasin Canon EOS 300 -kameralla. Lisäksi valotin ikivanhalla Yashica-A:lla yhden rullan Kodak 160 VC filmillä, kyse on siis 120 filmistä.

Kesäiltaa Torniossa

Kuvasin Yashicalla valoisan kesäyön tunnelmia Tornion kaupungin tienoilla, filminä siis Kodak 160 VC . Kuvien värit ovat haalistuneet, mutta kamera tuottaa ihan terävää jälkeä, kun käyttää tarpeeksi pientä aukkoa, näissä käytössä aukot 8 ja 11. Kamera oli jalustalla ja kuvausaikaa valitessani pidin mielessä saamani ohjeen, jonka mukaan filmien herkkyys suurin piirtein puolittuu kymmenessä vuodessa. Mukana on myös yksi tahaton kaksoisvalotus, sellainen virhe on Yashicalla hyvin helppoa tehdä.

Tornion ympäristöä

Kinofilmit kuvasin pyörälenkeillä Tornion ympäristössä. Vaikutti siltä, että Fujin filmi oli säilynyt Kodakia paremmin tai sitten onnistuin Fujin valotuksessa paremmin. Fujilla syntyi kuitenkin terävämpiä ja kirkkaampia kuvia kuin pehmeän rakeista jälkeä tuottaneella Kodakilla.

Kodak Gold 400

Fujifilm 200

Kokeiluni osoittaa, että vanhentuneistakin filmeistä syntyy vielä ihan kelpo kuvia. Kun lopputulos saattaa olla jossain määrin sattumanvarainen, kannattaa vanhoihin filmeihin suhtautua kokeilumielellä ja jättää pois turha vakavuus. Näiden kokemusten perusteella olen valmis vastaisuudessakin leikkimään vanhentuneilla filmeillä, jos sellaisia sattuu jostain (ilmaiseksi) saamaan.

Kuvien kehitys ja skannaus: Mikko Kankainen