
Filmille kuvaaminen on väistämättä harkitumpaa puuhaa huolettomaan kuvien nappailuun houkuttelevaan digikuvaukseen verrattuna. Filmirullan rajallinen otosmäärä pakottaa pohtimaan kuvausvalintoja pelkästään taloudellisten syiden takia. Kinofilmirullan 36 ruutua on olemattoman vähän ison muistikortin tarjoamaan käytännössä rajattomaan kuvamäärään verrattuna.
Kuvasin lokakuun 2024 ja tammikuun 2025 välisenä aikana kolme rullaa Kodakin Gold -värifilmiä Ilomantsissa ja Torniossa. Filmille tallentui sekä maisemia että lähiluonnon yksityiskohtia, samoja arkisia kuvauskohteita, joita olen tavannut kuvata myös digikameralla.
Digikuvien käsittelyyn verrattuna rajasin lopullisia kuvia hieman vähemmän, varmaankin juuri kuvaushetken perusteellisemman harkinnan takia. Toki rajasin nuo alla näkyvät kolme kuvaa kuvasuhteeseen 16×9, sillä pidän kuvasuhteen hieman panoraamakuvaa muistuttavasta laajuudesta. Kuvat ovat Ilomantsista, ensimmäinen Marjovaarasta ja kaksi muuta Petkeljärveltä.



Kuvasin siis Kodak Gold 200 -filmillä, jonka mainostetaan olevan valokuvauksen harrastajalle tarkoitettu materiaali. Lähin vertauskohta Kodakin tuotannosta taitaa olla hienorakeisemmaksi ja väreiltään neutraalimmaksi kehuttu Portra 160, joka on samalla selvästi kalliimpi filmi. Kuvauskokemukseni värinegatiivifilmeillä on vielä sen verran vähäinen, että keskityn nyt aluksi tähän Goldiin ja katson, miten sen kanssa pärjään. Filmin värimaailma on miellyttävä ja mielestäni sopii ainakin näihin maisemakohteisiin hienosti.


Vastaa