Filmikuvaajan vuosi 9 – vanhaksi menneitä filmejä

Kolme rullaa kaksikymmentä vuotta vanhoja mustavalkoisia filmejä

Sain lähes ilmaiseksi kymmenkunta filmirullaa, jota olivat menneet vanhaksi jo kaksikymmentä vuotta sitten. Oli siis pakko kokeilla, vieläkö filmeistä syntyy kuvia. Rullista suurin osa on värifilmejä, jotka ovat vielä kuvaamatta. Joukossa oli kolme Kodakin mustavalkoista T-Max-filmiä (herkkyydet olivat 100, 400 ja 3200), jotka kuvasin nopeasti lähiseudulla, pyörälenkillä Tornion lähistöllä, omalla takapihalla, Tornionjoen rannoilla ja Haaparannan hautausmaalla.

Sain etukäteen ohjeeksi, että filmien herkkyys suurin piirtein puolittuu kymmenessä vuodessa. Tämän tiedon perusteella valotin filmit herkkyyksillä 25, 100 ja 800. Kehitin filmit itse Rodinal-kehitteellä, jonka laimensin suhteessa 1+50. Käytin suoraan niitä kehitysaikoja, joita Massive Dev Chartin applikaatio näille filmi- ja kemikaaliyhdistelmille antoi.

Filmien kehittämisen jälkeen paljastui heti ensisilmäyksellä, että 100:n ja 400:n filmit oli onnistuneet ainakin sen verran hyvin, että niistä saa aikaiseksi jotain kuvia. Sen sijaan 3200-filmi oli lähes musta, vaikka kuvan hahmoja saattoi erottaa negatiivista valoa vasten. 3200-herkkyyksinen on kai aika alunperinkin erikoisfilmi, joten oli odotettavissa, että filmi ei enää toimi kahden vuosikymmenen jälkeen.

Seuraavaksi skannasin kehittämistäni filmeistä kuvatiedostoja. 3200-filmin tiedostoista tuli erittäin rakeisia, niin rakeisia, että negatiivien oikea paikka taitaa olla roskakorissa. Liitän alle kuitenkin esimerkkikuvan, jonka pitäisi esittää Tornion Hannulan siltaa. Kuvaushetkellä oli pilvinen sää, mutta ei suinkaan niin pimeää kuin kuvan perusteella voisi kuvitella.

Hitaammilla filmeillä kuvista tuli sen sijaan ihan kelvollisia tiedostoja. Kokosin alle pienen kuvgallerian, jossa on ensin kuvia pyörälenkiltä Tornion lähistöllä (T-Max 400) ja lopuksi yksityiskohtia takapihan kasveista (T-Max100).

Vanhojen mustavalkoisten filmien kuvaaminen ja kehittäminen oli mielenkiintoinen kokeilu, jonka perusteella ainakin vanhaksi menneitä normaaliherkkyyksisiä filmejä voi hyvin testailla. Ehkä yritän vedostaa näistä vielä paperikuviakin. Varastossa on siis vielä värifilmejäkin, joihin palaan, kun olen saanut ne kuvattua.


Posted

in

by

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.