Jazzin henki


Jazzmusiikki on parhaimmillaan, kun siitä pääsee nauttimaan konserttisalin rauhassa tai klubin hämyssä. Tähän väitteeseen törmää usein, mikä ei tietenkään ole ihme, sillä elävänä koettuna muusikoiden ilmeet, eleet ja katseet antavat kuulijalle omat lisäelämyksensä. Soittajien sanattoman kommunikaation seuraaminen helpottaa musiikin ymmärtämistä ja kokemus on intensiivisempi kuin levyä kotona kuunnellessa.

Hyvä esimerkki oli viime kesän Kalottijazz & Blues-festivaalin parhaan yhtyeen eli Arild Andersenin trion riemukas ja elämäniloa pursunnut konsertti. Yleisö sai nauttia upeasta ja monitasoisesta musiikista ja samalla seurata, kuinka ideat lensivät soittajalta toiselle ja kuinka hauskaa heillä oli lavalla. Sama yhtye on julkaissut uuden levyn nimeltä ”The Sign”. Kaunis levy voisi muuten olla vuoden parhaita uutuuksia, jos en olisi päässyt kuulemaan trioa konsertissa. Festivaalien huippukohdan jättämän voimakkaan mielikuvan rinnalla onnistunutkin levy tuntuu väistämättä vähän vaisulta.

Jazz voi olla parhaimmillaan elävänä, mutta samaan aikaan voi esittää paradoksaaliselta kuulostavan väitteen, että jazzia ei olisi ollenkaan olemassa ilman äänilevyjä. Jazz on yleensä pitkälti improvisoitua musiikkia, jota on lähes mahdotonta vangita nuottikirjoituksen avulla. Sanotaan, että musikaaliset ihmiset pystyvät nauttimaan klassisesta musiikista pelkästään partituureja selaamalla ja tutkimalla.

On tietenkin mahdollista kirjoittaa improvisoitu jazzsoolo nuottipaperille hyvin tarkasti, mutta paljon jazzille olennaista jää silloin aina tavoittamatta. Nuoteilla ei voi kuvata hyvän jazzmuusikon persoonallista soundia tai omintakeista fraseerausta. Myöskään svengin elämys ei varmasti välity nuottien avulla.

Niinpä äänitallenne on ainoa mahdollisuus säilyttää jazzia jälkipolvien kuultavaksi. Jos joku muusikko ei ole koskaan päässyt levyttämään, hänen panoksensa musiikkiin jää tuntemattomaksi. Tästä hyvä esimerkki on kornetisti Buddy Bolden (1877-1931), joka oli eräs ensimmäisistä nimeltä tunnetuista New Orleansin jazzmuusikoista.

Meillä ei kuitenkaan ole mitään käsitystä siitä, miltä hänen musiikkinsa kuulosti, sillä Bolden joutui loppuelämäkseen mielisairaalaan vuonna 1907, kymmenen vuotta ennen kuin ensimmäiset jazzlevytykset tehtiin. Tarina tosin kertoo, että Boldenin soittoa olisi tallennettu äänilevyä edeltäneelle vahalieriölle, mutta äänitettä ei ole koskaan löydetty, tuskin koskaan löydetäänkään.

Jazzin historia on siis tallentunut meille lähinnä äänilevyjen avulla. Levytykset ovat muokanneet paljon jazzin kehitystä, sillä monet muusikot ovat vuosikymmenten varrella opetelleet uusia ideoita muiden muusikoiden levyiltä. Äänilevyjen ansiosta jazz levisi uskomattoman nopeasti syntymämaastaan USA:sta ympäri maailmaa ja jazzista tuli kansainvälistä kulttuuria.

Monesti levytys on niin onnistunut, että saman tason saavuttaminen konserttitilanteessa on vaikeaa. Viime kesän Kalottijazzeilla minulla oli kokemus tästäkin. Sakari Kukon ”Virret” -levy oli eräs vuoden 2001 parhaita levyjä, harrastunnelmainen ja herkkä kokonaisuus. Festivaalien kirkkokonsertti ei mielestäni valitettavasti saavuttanut samaa pysähdyttävää tunnelmaa; hauskuutta tavoitelleet välipuheet ja musiikin liiallinen voimakkuus rikkoivat hengen, jota olin levyn perusteella odottanut.

20.10. 2002