Voiko valokuvaaja olla jazzyhtyeen jäsen, samanarvoinen instrumentteja soittavien muusikoiden kanssa? Ranskalaiset jazzmuusikot Aldo Romano, Louis Sclavis ja Henri Texier vastaavat kysymykseen varmasti myönteisesti, sillä heidän trionsa neljäntenä jäsenenä vaikuttaa valokuvaaja Guy Le Querrec. Siinä missä levykansiteksteissä muusikkojen kohdalla instrumentteina mainitaan klarinetti, basso ja rummut, mainitaan Le Querrecin välineenä Leica, maineikas kuvajournalistien käyttämä kameraklassikko.
Nelikko on julkaissut vuodesta 1995 lähtien merkittävän levytrilogian, jonka osia yhdistää Afrikka ja mustavalkoiset valokuvat. Guy Le Querrec aloitti uransa kuvaamalla jazzmuusikkoja, mutta on sittemmin työskennellyt vuosikausia Afrikassa, todistanut kameroineen Portugalin neilikkavallankumousta ja kuvannut reportaaseja eri puolilla maailmaa. Vuodesta 1976 lähtien hän on ollut legendaarisen, kuvajournalismiin keskittyvän Magnum-kuvatoimiston jäsen.
Koko ajan Le Querrec on säilyttänyt kiinnostuksensa jazziin ja hän toteutti pitkäaikaisen unelmansa ranskalaisen jazzyhtyeen Afrikan kiertueesta, kun trio Romano – Sclavis – Texier kiersi Länsi-Afrikassa kolme viikkoa vuonna 1990. Le Querrec oli yhtyeen tarinankertoja eli länsiafrikkalaisen perinteen mukaisesti “griot”, joka herkeämättä dokumentoi kiertuetta ja tapahtumia matkan varrella. Kolme vuotta myöhemmin tehdyn uuden kiertueen jälkeen syntyi Afrikka-trilogian ensimmäinen osa “Carnet de routes” (1995) ja toinen osa “Suite Africaine” (1999) julkaistiin Itä- ja Etelä-Afrikan kiertueen jälkeen.
Ulkoasultaan huoliteltuihin levypaketteihin kuuluu levyllinen svengaavaa jazzia ja paksu kirja täynnä Le Querrecin valokuvia. Henri Cartier-Bressonin koulukuntaan kuuluva Le Querrec kuvaa spontaanisti ratkaisevaa hetkeä tavoitellen; rajaa kuvansa rohkeasti ja menee usein lähelle kuvattaviaan. Vaikka hän kuvaa ihmisiä vaikeiden olosuhteiden keskellä, syntyy Afrikasta elinvoimainen ja positiivinen kuva, sillä Le Querrec ei keskity nälän, sodan tai muiden Afrikkaan usein liitettyjen katastrofien kuvaamiseen. Kuvat kiertueen saamasta riemukkaasta vastaanotosta ovat raikkaita ja kuvasarjat Namibian pääkaupungin Windhoekin lähiöelämästä ja Mosambikin vauhdikkaista uskonnollisista menoista vaikuttavaa kuvareportaasia.
Trilogian päätösosa “African Flashback” (2005) poikkeaa kiinnostavasti muista. Le Querrecin osuus ei ole nyt kiertuedokumentti, vaan satakunta mustavalkokuvaa hänen vanhemmista Afrikka-reportaaseistaan, joista muusikot ovat valinneet kukin kuusi kuvaa omien sävellystensä pohjaksi. Yhtyeen ilmava nykyjazz ja mustavalkoiset valokuvat kohtaavat kauniisti. Omaääninen jazzyhtye yhdistää taitavasti nykyjazziin afrikkalaisen musiikin ilmaisukeinoja ja valokuvauksen kannalta kyse on humaanista kuvareportaasista, joka ei kauhistele kuvauskohteidensa köyhyyttä, vaan luo Afrikasta valoisamman kuvan kuin mitä tiedonvälityksessä yleensä luodaan.
Levyt
Carnet de routes, Label Bleu, 1995
Suite Africaine, Label Bleu, 1999
African Flashback, Label Bleu, 2005
1.10.2006
Vastaa