Pianisti Thelonious Monk (1917-82) oli jazzin historian suuria persoonia, jonka taiteilijan ura jakaantuu näppärästi vaiheisiin eri vuosikymmeninä. Monk oli 1940-luvulla eräs bebopin kehittäjiä, mutta kuitenkin vain pienten piirien tuntema eksentrikko. Silloin syntyivät Blue Noten julkaisemat klassiset pikkuyhtyelevytykset, jotka ovat jatkuvasti saatavilla nimellä ”Genius of Modern Music”. Monkia pidetään eräänä jazzin historian merkittävimmistä säveltäjistä ja suurin osa Monkin omaperäisistä ja yllättävien käänteiden leimaamista sävellyksistä syntyi juuri uran alkupuolella.
Seuraavalla vuosikymmenellä Monk oli suurissa vaikeuksissa, kun hän menetti huumerikkomuksen vuoksi kabareekorttinsa eli luvan esiintyä New Yorkin jazzklubeilla. Pieni Riverside-levymerkki julkaisi kuitenkin 1950-luvulla kuitenkin paljon Monkin musiikkia. Suurimpaan maineeseensa ja kaupalliseen menestykseen Monk pääsi kolmannella kaudellaan 1960-luvulla, kun liuta hyvin myyneitä levyjä ilmestyi Columbia-levymerkillä. Nyt Monk tyytyi yleensä tulkitsemaan vanhoja sävellyksiään yhä uudelleen. Elämänsä viimeisen vuosikymmenen Monk vietti hiljaisuudessa, kun mielenterveysongelmat estivät sekä esiintymiset että levytykset lähes kokonaan.
Monkin sävellykset ovat aina olleet suosittuja muiden jazzmuusikoiden keskuudessa. Versioita hänen musiikistaan ovat tehneet yhtä lailla valtavirran perusjazzarit kuin äärimmäisen avantgarden kokeilijatkin. Jo 1960-luvulla free jazzia soittanut saksalainen pianisti Alexander von Schlippenbach kuuluu näihin jälkimmäisiin. Hän sai kymmenisen vuotta sitten kuningasajatuksen sovittaa kaikki Monkin sävellykset jazzkvintetille. Koska Monkin musiikkia ei ollut koskaan koottu nuotteina yhteen, kaikkien sävellysten löytäminen vaati aika lailla tutkimustyötä. Materiaalista syntyi lopulta noin kolmen ja puolin tunnin kokonaisuus, jonka saattaa tarvittaessa esittää vaikka yhtenä iltana. Schlippenbach levytti kokonaisesityksensä Monkin musiikista Berliinin A-Train-klubilla vuonna 2003 ja lopputuloksena syntyi hieno kolmen cd:n paketti ”Monk´s Casino” (Intakt Records). Levyille tuli mukaan kaikki Monkin sävellykset, jopa sellaiset, joita Monk itse ei koskaan levyttänyt.
Schlippenbach esitti noin puolet Monkin kasinosta viime viikonloppuna (9.6.) Kerava Jazz-festivaalilla ja tarjosi samalla erään viime aikojen hienoimmista musiikkielämyksistä, joka tulee jäämään mieleen eräänä alussa olevan jazzkesän kohokohtana. Kvintetistä kannattaa nostaa esille Eric Dolphyn hengessä bassoklarinettia intensiivisesti soittanut Rudi Mahal sekä trumpetisti Axel Dörner, joka on tullut tunnetuksi trumpetin uusien soittotapojen ja sointimahdollisuuksien etsijänä. Nyt hänestä paljastui jazztrumpetin perinteet taitava virtuoosi. Yhtyeen välillä neuroottisessa esityksessä oli mukana roimasti hullua huumoria, joka vain korosti Monkin musiikin arvaamatonta luonnetta. Monk´s Casino ei ollut mikään konserttilavalla pönöttävä näköispatsas, vaan raikas, uutta luova, haastava ja lähtökohtiaan kunnioittava klassikkotulkinta.
17.6.2007
Vastaa