Huomenna maanantaina (Huom. tarkka päivämäärä on jo hukassa.) Folkets Husilla meille tarjoutuu mahdollisuus päästä kuulemaan jazzpianisti Esbjörn Svenssonin trioa, joka on viime vuosien menestyneimpiä ruotsalaisia jazzyhtyeitä. Trio esiintyy yhdessä Norrbotten Big Bandin kanssa, joka sekin on korkealle arvostettu iso orkesteri.
Esbjörn Svensson Trio on outo lintu jazzmaailmassa, yhtyeellä on nimittäin ollut kaupallista menestystä. Trion uusin levy “Good Morning Susie Soho” pääsi parhaimmillaan Ruotsin levylistalla 15. sijalle, mihin on tarvittu jo melkoinen määrä myytyjä levyjä. Yhtye on myös ensimmäinen jazzyhtye, joka on esiintynyt MTV-musiikkikanavalla. Tämä menestys on sikäli poikkeuksellista, että yhtyeen ei tarvinnut turvautua musiikkiaan vesittäviin kompromisseihin. Trion oma lyyrisesti svengaava pianotriomusiikki on riittänyt. Myös kriitikoiden palaute on ollut kiittävää, yhtyeen levyjä on valittu vuoden parhaiden joukkoon eri puolilla maailmaa.
Eipä siis ihme, että tunnettu englantilainen jazzkirjoittaja Stuart Nicholson valitsee Telegraph-lehden haastattelussa Esbjörn Svenssonin jazzin tulevaisuuden tekijöiden joukkoon. Nicholsonin arvion mukaan jazzin tulevaisuus on Euroopassa, eikä enää jazzin kotimaassa Yhdysvalloissa. Svensson itsekin ihmettelee, kuinka amerikkalaiset jazzmuusikot vain veisaavat samaa vanhaa virttä. Ennen eurooppalaiset seurasivat tarkkaan, mitä Yhdysvaltojen jazzmaailmassa tapahtui ja amerikkalaiset suhtautuivat eurooppalaisiin yrittäjiin hieman huvittuneesti. Svenssonin mielestä asetelma on nyt vaihtunut; amerikkalainen jazzkenttä on muuttunut tylsäksi, koska jazz ei ole siellä uudistunut viime vuosikymmeninä. Jazzin tulevaisuus on siis Euroopassa, koska eurooppalaiset jazzmuusikot haluavat kuulostaa erilaisilta, väittää Svensson.
Stuart Nicholson poimii eurooppalaisesta “positiivisesti innovatiivisesta” jazzkentästä vielä muita kiinnostavia nimiä, jotka ovat Svenssonin tavoin onnistuneet tekemään popista taidetta ja uudistamaan välillä kadonneen jazzin yhteyden populaarikulttuuriin. Erityisen innostunut Nicholson on norjalaisten jazzmuusikoiden tavasta yhdistää jazzia, rockia, teknoa ja muita nykyajan tanssi- ja diskoilmiöitä. Trumpetisti Nils Petter Molvær, joka esiintyi Khmer-yhtyeineen pari vuotta sitten myös Kalottjazz & Blues-festivaaleilla, on eräs näistä tulevaisuuden lupauksista. Ranskasta Nicholson poimii esille trumpetisti Erik Truffazin ja St. Germain-yhtyeen, jotka molemmat ovat, kiinnostavaa kyllä, tehneet levyjä perinteiselle Blue Note-levymerkille.
Jutussa ei mainita yhtään suomalaista jazznimeä, mutta kuten kesän aikana nähty tv-sarjakin osoitti, myös suomalainen jazzkenttä on laaja ja uutta luova. Esimerkiksi kansainvälisesti menestynyt Rinneradio on jo kauan yhdistänyt musiikkiinsa teknorytmejä, elektroniikkaa ja improvisaatiota, siinä missä edellä mainitut norjalaiset ja ranskalaisetkin. Jukka Perkon Olavi Virta-projekti on myös onnistunut esimerkki siitä, kuinka populaarikulttuurin pohjalta voidaan luoda uutta ja raikasta jazzia.
Nyt siis on mainio mahdollisuus päästä kuulostelemaan eurooppalaisen jazzin tuoreimpia tuulia. Tilaisuus kannattaa käyttää hyväkseen, sillä veikkaanpa, ettei kiinnostavampaa pianotaidetta näille nurkille tänä syksynä ilmaannu.
16.9. 2001
Vastaa