Tänä vuonna on jo ilmestynyt kaksi vahvaa kotimaista jazzlaululevyä, alkuvuodesta Mirja Mäkelän uutuus ja kevään korvalla Jenny Robsonin debyytti. Sarjaa jatkaa Johanna Iivanaisen ja Eero Koivistoisen yhtyeen “Suomalainen”, jolle on koottu vaihteleva ja kappalevalinnoiltaan hieman yllättävä kokoelma suomalaista musiikkia.
Iivanaisella on kaunis, herkkä, jopa suloisen viaton ääni, joka sopii erityisen hienosti tulkitsemaan runotekstejä, kuten Koivistoisen vanhempaan tuotantoon kuuluvat “Suomalainen” ja “On Suomi kaukana pohjoisessa” sekä Chydeniuksen klassikko “Sinua, sinua rakastan”. Kiinnostavasti modernisoitu Kauko Käyhkön kansanlaulunomainen “Rempallaan” ja herkkä “Pieni sydän” kuuluvat nekin levyn parhaimmistoon. Sen sijaan svengijazziksi sovitetussa “Kotkan ruusussa” Iivanainen tuntuu hakevan sellaista kohtalokkuutta, joka ei kuulosta täysin uskottavalta. Pelle Miljoonan ohjelmistosta lainattu “Tahdon rakastella sinua” ei jazzversionakaan suuremmin innosta.
Levyllä on kolme Koivistoisen aikaisemmin levyttämätöntä laulua. Niistä levyn avaa melodialtaan tarttuva bossa nova “Soikoon”, jolla Koivistoisen sopraano punoo melodisen soolon. Intensiivinen “Tanssivat porot” väläyttää Iivanaisen instrumentaalista äänenkäyttöä ja antaa pianisti Seppo Kantoselle tilaisuuden irrotella. Kevyesti keinahteleva “Nuoren tytön valssi” on valoisa ja kaunis. Näihin kolmeen sävellykseen Juice Leskinen on riimitellyt sujuvat, mutta latteahkot laulutekstit.
Vaikka “Suomalainen” on nimenomaan laululevy, ei Eero Koivistoisen mainio orkesteri jättäydy pelkäksi taustajoukoksi, vaan kääntää vaivattoman tyylikkääksi jazziksi myös alun perin muuhun tarkoitukseen sävelletyn materiaalin. Koivistoinen tiivistää sooloissaan sanomansa ytimekkäästi useammallakin raidalla. Seppo Kantonen loistaa lyyrisenä säestäjänä ja levyn päätöskappaleen kaunis soolo jää erityisesti mieleen. Puolella levyn kappaleista soittava Teemu Viinikainen on jälleen huomion arvoinen niin solistina kuin komppikitaristina.
Johanna Iivanainen on tullut tunnetuksi monipuolisena laulajana, joka viihtyy monenlaisissa musiikillisissa ympäristöissä. Hän on käyttänyt ääntään instrumentin lailla (Free Control) ja laulanut jazzstandardeja (Unit 6). Hän on mukana JimJamMurMur-lauluyhtyeessä ja luvassa on vielä uutta elektropoppia 1N-yhtyeen solistina. Uusi levy ja yhteistyö Eero Koivistoisen kanssa laventaa Iivanaisen monipuolista taiteilijankuvaa entisestään.
Johanna Iivanainen ja Eero Koivistoisen yhtye: Suomalainen (Silence)
Johanna Iivanainen; laulu, Eero Koivistoinen; saksofonit, Seppo Kantonen; piano, Teemu Viinikainen; kitara, Ville Huolman; basso, Mikko Hassinen, Teppo Mäkynen, Sami Kuoppamäki, Jaska Lukkarinen; rummut sekä Mongo Aaltonen; lyömäsoittimet
7.9. 2003
Vastaa