Puolalaisen O.N.E.-kvartetin äskettäin ilmestynyt ”Well, actually…” on kolmas albumi. Yhtyeen edelliset albumit ilmestyivät krakovalaisella Audio Cave -levymerkillä, mutta nyt kolmannen albumin myötä levymerkki vaihtui tanskalaiseen April Recordsiin. Samalla yhtyeen kokoonpanokin muuttui hieman, kun ukrainalainen Kateryna Ziabliuk istuutui pianon taakse ensimmäisillä levyillä soittaneen Paulina Atmańskan jälkeen.

Kvartetin nimi viittaa sekä puolankielisen he-pronominin feminiinimuotoon että ilmeiseen englanninkieliseen merkitykseen, numero yhden lisäksi myös ykseyteen ja yhtyeen periaatteeseen toimia yhtenä kollektiivina ilman varsinaista johtajaa. Vaikka kaikki yhtyeen jäsenet ovat saaneet levylle mukaan omia sävellyksiään, kappaleiden säveltäjiä ei levyn kannessa kerrota, mikä korostaa yhtyeen ajatusta taiteellisesta demokratiasta musiikissa.

Taitava kvartetti soittaa mielenkiintoisiin ja näkökulmiltaan vaihteleviin sävellyksiin pohjautuvaa musiikkia yksityiskohdista tarkasti huolehtien. Se siis soittaa sellaista nykyjazzia, jossa visusti vältetään sitä swingin ja bebopin maailmasta tutuksi tullutta asetelmaa, jossa jazzkappale rakentuu teema-soolot-teema -muotoon. Kokonaisuus on tässäkin kvartetille olennaisempaa kuin yksittäiset soolosuoritukset, vaikka jokainen yhtyeen jäsen toki pääsee näyttämään kykyjään improvisoivana solistina.

Vaikka ”Well, actually…” toimii nimenomaan moni-ilmeisenä kokonaisuutena, poimin esille muutaman esimerkin yhtyeen lähestymistavasta. Levyn avausraita ”Robespierre?” alkaa lähes hartaalla melodialla, kerää sitten pianon ja alttosaksofonin vuoropuhelusta energiaa ja rakentaa uljaan draaman kaaren. Vajaan kahden minuutin mittainen miniatyyri ”[solo form]” puhuu free jazzin rosoista kieltä ja jokainen yhtyeen jäsen ehtii kuin ehtiikin saada tilaa napakalle puheenvuorolle.

Pohjoismaisen jazzin maisemissa liikkuva ”Kaldur Vindur” tarjoaa viileän taustan Patrycja Wybrańczykin ilmeikkäille rummuille ja Monia Muc alttosaksofonin melodisuudelle. Kappaleet ”Fount” ja ”Ry” liittyvät tiiviisti yhteen ja muodostavat jäntevän musiikillisen matkan, jossa alun basson ja alttosaksofonin herkistely hajoaa hälyäänien kirjoksi. Hälyäänien keskeltä esille kuitenkin kohoaa ensin hauras melodia, sitten koko yhtyeen voimin soitettu painokas huipennus ja lopulta varovainen häivytys lopun hiljaisuuteen.

O.N.E.: Well, actually… (April Records, 2025)
Monia Muc, saksofoni, Kateryna Ziabliuk, piano, Kamila Drabek, basso, Patrycja Wybrańczyk, rummut

 ”Well, actually…” on mielenkiintoisen uuden tuttavuuden erinomainen albumi. Se kuuluu epäilemättä Valon kuvia -blogin kuuntelusuositusten listalle:
Vuoden valinnat 2025.