Kuvasin vuosikausia pelkästään Kodakin klassisella Tri-X -filmillä, enkä edes edes kokeillut muita mustavalkoisia filmejä. Olen skannannut näistä nuoruusvuosien kuvista tänne blogiin kaksi kokonaisuutta ”Filmikuvaajan vuosi 10 – kuvia interrail-matkalta” ja ”Kalottjazz & Blues Festival – valokuvia vuosilta 1985-1988”.

Kun filmikuvaaminen on pikku hiljaa noussut digitaalisen kuvaamisen rinnalle, oli tietenkin luonnollista ladata kamera vanhalla kunnon Tri-X:llä, vaikka se nykyään ei ole edullisin vaihtoehto. Kuvasin loka- marraskuussa kolme rullaa Tri-X -filmiä Ilomantsissa ja Torniossa. Valitsin kuvista esille syksyn harmautta ja lehtensä pudottaneita puita, pakkasessa jäätyvän Tornionjoen rantoja ja joitakin katunäkymiä (+ auringon pilkahduksia) Torniosta.

Kehitin filmit Rodinalin kehitteellä (laimennussuhde 1+50) ja käytin Massive Dev Chartin applikaation antamia aikoja. Näyttää siltä, että sekä filmien valottaminen että kehittäminen on osunut suurinpiirtein kohdalleen. Filmikuvien rakeisuus sopii hyvin kuvaamaan syksyisiä tunnelmia.

Syksyä